aaaaaaaaaa♥

Joka toinen minuutti oon paniikissa ja joka toinen hymyilyttää ja naurattaa hirveesti. Oon sekoomassa... Sovittiin eilen illalla että nähdään tänään yhden pojan kanssa. Ei siis oltu nähty koskaan, juteltu vaan netissä. (ylläripylläri, oonhan nörtti datis!) Eka olin ihan in heaven ja hypin vaan ilosta, sitten kun menin nukkumaan niin mietin että mitä jos se ei tykkääkään musta kun näkee mut, kuulee mun äänen yms. Mitä jos oon ihan hirvee pettymys. Olin varmaan IHAN sekasin, koska itkinkin vähän sen takia. Ja sitten taas rauhotuin ja olin paljon luottavaisempi. Huhhuh...

Mutta siiiis, mulla oli viimenen hoitoneuvottelu 14:30 ja se kesti niiin pitkään, en jaksanu keskittyä yhtään kun se lääkäri puhui niin hitaasti ja tuntui ettei mikään etene mihinkään päin. Mutta lyhyesti sanottuna:
- Seroquel lääkitys on nyt lopetettu, tarvittavana on silti 25-50mg illalla
- Seronil 40mg jatkuu puoli vuotta tästä eteenpäin ja sitten vähennetään
- Jatkan toistaiseksi nykyisellä psykologilla
- Uloskirjaus täältä on 2.7.

Lääkäri halusi kans jutella kahdenkesken vielä masennusoireista, ei siinä mitään mutta meinasi mennä hermo kun se mietiskeli koko ajan ja oli niin hidas. "Jaaaaa, mitähän mä seuraavaks kysyisin... Hmmm." Teki mieli sanoa että ei tarvii kysyä enää muuta, kiitos hei. :P No mutta kun pääsin siitä eroon, kävin hakeen laukkuni ja lähdin. Tää poika (sanotaan nyt J) oli joutunut raukka odottaan mua melkein tunnin... En arvannut että siinä hoitoneuvottelussa kestäisi niin kauan. Onneksi silti sitä ei haitannut kauheesti. Ja olin kyllä varottanut etukäteen.

Meillä oli tosi kivaa. Ei me tehty muuta kun käveltiin metsässä ja juteltiin, eksyttiin välillä vähän mutta ei pahasti, aika taitava pitää olla jos kokonaan eksyy Pasilan keskuspuistoon... Ite oon kyllä joskus syksyllä eksyny sinne vähän pidemmäkskin aikaa mutta mä nyt oonkin tämmönen. :P Käveltiin, juteltiin ja naurettiin. Mietittiin että olisi ihan mahtavaa mennä ensi kesänä interreilaamaan. Käytäisiin ainakin Saksassa, Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Ja muuallakin. Ehkä ihan hölmöä ja epärealistista suunnitella mitään tollasta näin pian, kun ei tunneta vielä niin hyvin, mutta onko sillä väliä? Musta tuntuu vaan että meillä synkkaa niin hyvin että ei sitä mikään voi rikkoa.

Nyt siltä tuli tekstari, kysyi että onko kukaan tehny mulle koskaan runoa, se tykkää tehdä ja voisi tehdä mulle tän illan mittaan yhden. Voiko tollasta olla olemassa? ♥ Vähän imelää kyllä, mutta olkoon. Kelpaa mulle. :)

Pysähdyttiin katsomaan esteratsastuskisoja Ruskeasuolla, tuotakin ihmettelen siinä, että se vielä itse kysyi että mennäänkö tuonne katsomoon. Olin kertonut sille että harrastin ratsastusta 7 vuotta ja nyt en enää, kun ei riitä rahat. Innostuin vähän liikaa ehkä höpöttämään hevosjutuista, mutta ei sitä näyttänyt haittaavan.

Sellanenkin juttu päätettiin, että mennään tässä lähiaikoina patikoimaan. :D Molemmat tykkää tosi paljon liikkua luonnossa ja nukkua teltassa, joten miksei, pääsee vähän näitä Helsingin saasteita pakoon.

Mietin oikeesti vieläkin, että onko näin kivoja poikia olemassa? En ole koskaan törmännyt samanlaiseen. Oon ihan ylionnellinen tällä hetkellä. ♥