Mä en tiiä mä en tiiä mä en tiiä... Mulla on tosi sekava olo.

Mulla oli mukavaa, tunsin itseni hyväksi ja kauniiksi ja halutuksi. Mutta nyt mua kaduttaa... Ja kuvottaa, inhottaa. Huora. Helppo paska. Enkö mä ajatellut ollenkaan, en, en en en en en. Ja tavallaan ei kaduta koska silloin se tuntui hyvältä, mutta toisaalta kaduttaa ihan hirveästi, koska nyt tuntuu likaiselta. Tahtoisin ihan hirveästi puhua jonkun kanssa mutta en todellakaan tiedä kenelle voisin puhua. Hävettää ajatuskin.

Se poika on kyllä tosi mukava ja symppis ja huolehtiva, ja haluaa nähdä uudestaankin, mutta nyt vaan mietin että minkä takia piti heti ekalla tapaamisella. Ja minkä takia mä olin niin mukana siinä, en tajua itseäni!

Tää paska menee nyt kriiseilemään muualle.

Two days

Mulla on tosi mukava olo nyt. Sellainen että en jaksa huolehtia turhista asioista, oon saanut jostain positiivista energiaa, tahtoisin tehdä kaikenlaista. En kylläkään ole saanut tehtyä mitään... :D Oon lähinnä datannut ja nukkunut nyt tän viikonlopun. Tein tänään paperista lumihiutaleen, oli mukava näpertää pikkutarkasti sitä. En tehnyt saksilla vaan sellaisella terällä leikkuulaudan päällä. Kamera on osastolla joten kuvaa ei heru. :P Niin ja korjasin yhdet talvikengät, pari vuotta vanhat, mutta ne on oikeastaan ihan hyvässä kunnossa. Aion silti joulukuussa ostaa uudet kengät heti kun saan toimeentulotuen. Tarviin ne oikeasti.

Oon juonut kamalasti teetä, tykkään siitä niin paljon. Mansikka ja omena-kaneli on parhaat. :) Lakkasin myös kynnet, vaikka täällä ei olekaan paljon mitään kynsilakkoja. Sain niistä silti kohtuullisen näköiset, paremmat nää on kuin kynnet joissa on puoliksi poiskulunut lakka. Se näyttää ikävältä.

On jotenkin tosi jännä fiilis. Täytän tiistaina kahdeksantoista vuotta! Oon "aikuinen", outoa. :D Vaikka en mä kyllä yhtään aikuinen ole. Oon vaan sitten täysi-ikäinen. Täysi-ikäinen lapsi... :P Mutta joo. Joskus ajattelin että en tahdo olla aikuinen, mutta nyt vaan odotan sitä, en pelkää yhtään. Tahtoisin muuttaa omaan kämppään ja elää ihan omaa elämää ilman äitiä vieressä koko ajan, mutta kaikki ajallaan.

Ja huomenna mulla on treffit. Mutta kirjotan siitä sitten myöhemmin. ;P



Meidän nappisilmä. <3

Ylöspäin

Heloooooooou. Pahin vaihe on ohi, nyt on ihan hyvä olla taas. Eipä mennytkään kuin kaksi viikkoa. -.- Ja siis oikeasti, tuntuu etten tehnyt mitään ihmeellistä, ja silti tänään ahdistus helpotti ja nyt on hyvä fiilis. Toivottavasti tää nyt pysyy pidempään.

Aiemmin kun olin syönyt ja kävelin koiran kanssa ulkona, mietin että tekisi kamalasti mieli oksentaa. Kotonakin vielä ajattelin sitä mutta tulin koneelle ja unohdin. Nyt oon aika iloinen tuosta. Tein jotain oikein.

Käytiin eilen seinäkiipeilemässä. Oli niin kivaa! Aaaaaaaaaaa nautin ihan hirveästi, se oli ihanaa. Rakastan korkeita paikkoja ja kiipeilyä. Parasta on ehkä se, että sossu luultavasti suostuisi maksamaan sen alkeiskurssin, jos tahdon mennä sinne, ja todellakin nyt tahdon. (En ollut tähän mennessä ihan varma kun viimeksi olin seinäkiipeillyt joskus ala-asteella) Kiipeiltiin eilen vain sellaisilla seinillä missä oli varmistuslaitteet, mutta tahtoisin käydä sen kurssin että saisin sen varmistuskortin. Tarvitsisin kylläkin jonkun kaverin sinne. Kysyin Sonjaa, mutta jos hänelle ei käy, niin pitää sitten koittaa saada joku muu. Mutta toivon että käy :DD Mutta tietenkin vaan jos häntä kiinnostaa, eihän siinä ole muuten järkeä. Se maksaa kuitenkin 70e.

Lintsasin muuten eilen koulusta. Oli viimeinen koulupäivä, mutta en vaan mitenkään saanut itseäni ylös sängystä. Tuntui ihan ylivoimaiselta nousta, pukeutua ja laittautua, ja lähteä kouluun. Vaikka olisi ollut ihan fiksua mennä matikantunnille niin en vaan pystynyt. Jäin vaan sitten nukkumaan, tosi fiksua... Mutta en mä kuole tähän. Jos tulee matikasta huono numero niin siinähän tulee, koitan olla välittämättä kovin paljon siitä.

Puhuin Kristan kanssa äsken puhelimessa ja piristi kyllä tosi paljon. :) Soitan vartin päästä uudestaan. On jotenkin tosi mukavaa kuulla kun joku on iloinen, se tarttuu.

Sori, taas kuvaton postaus, koitan tsempata jatkossa.

Väsyttää

Kiitos teille kommenteista! En millään jaksa nyt vastata erikseen, mutta kiitos. <3

_________________________________________________

Tänään oli vaikea päästä ylös sängystä. Aamulla makasin vaan sängyssä ja ajattelin että en tahdo nousta, tahdon vaan jäädä peiton alle. Ei mua väsyttänyt, ahdisti vaan ihan kaikki. Koulussa oli vain kuviksentunti, minkä jälkeen äiti heitti mut johonkin paikkaan. (Suun erikoishoitoyksikkö tai joku en enää muista) Kun mun oikeassa leukanivelessä on jotain vikaa, en saa aina suuta auki kunnolla, joskus se naksahtaa ja joskus sattuu kamalasti. Mutta se lääkäri sanoi että ei tälle voi tehdä mitään. No kiva tulla sinne asti kuulemaan toi. Mutta se kertoi mistä tää johtuu, ihan hyvä kyllä tietää, kuulemma joku välilevy on vähän paikaltaan. Se näytti jotain kuvia jostain kirjasta niin sain jonkinlaisen käsityksen.

Sen jälkeen kävin kotona ja sieltä tallille, sain taas äidiltä kyydin onneksi, oli ihana tunti. Menin yhdellä ponilla taas. Se oli varmaan joku ihanin, pikkuinen ja pörröinen, en ollut koskaan aiemmin mennyt sillä. Ei se siis mikään pikkuponi ole, mutta mulle silleen just ja just sopiva. Oli vapaata joten otin puolivälissä satulan pois, kun vapaatunneilla saa tehdä niin. Nautin kyllä koko tunnista. En ollut piitkään aikaan mennyt ilman satulaa, ja kun poni oli niin ihana pallero ja sillä oli niin tasainen ravi ja pyöreä laukkakin... Ja sain sen vielä peräänantoonkin kaikissa askellajeissa, voiko enempää toivoa.

On jotenkin outo olo, ollut koko päivän. Sellainen että koko ajan ahdistaa mutta silti hymyilen ja juttelen ihmisille. Yleensä ahdistuksen huomaa musta kun en oikein jaksa tehdä mitään, en puhu ja nukun paljon, tai jos en nuku niin yritän nukkua. Mutta nyt tuntuu niin kuin olisin jossain muualla... Osaan taas selittää.

Ai niin. Siitä piti vielä kirjoittaa, että mua oikeasti ahdistaa, kun tuntuu että kaikilla on jotain ongelmia ulkonäkönsä kanssa. Ihan kuin kaikki laihduttaisi tai ainakin "pitäisi" ja niin. Kuviksentunnilla joku sanoi kaverilleen, ettei ole laskenut kaloreita viikkoon. Se tyttö on hoikka. Ruokalassa jotkut puhuu, onko Keiju terveellistä vai ei. Joku sanoi jotain hiilareista. Tulee aina niin paha mieli ja mietin, että miksi mun pitäisi parantua, kun kaikki muutkin on sairaita. Miksen mä saa laskea kaloreita kun kerta muutkin laskee?

On ihan tööt olo. Päässä surisee, kuuntelen kyllä musiikkia nyt samalla, mutta silti tuntuu tosi sumuiselta. Vähän niin kuin nousuhumala, haha... Oon kyllä tosi väsynyt ja oon ottanut Seroquelinkin, simahdan kohta. Pää ei toimi. Kohta nukkumaan, tahdon vain nukkua, en tahdo herätä aamulla... Vaikka huomenna on tosi helppo päivä. Vain kaksi tuntia. Jakson viimeinen koulupäivä. Ei pitäisi olla niin raskasta.

Eilen muuten olin unohtanut lompakon osastolle ja tietenkin tuli ratikassa tarkastajat... Olin ihan paniikissa. Selitin tilanteeni ja onneksi se tarkastaja sanoi, että mun ei tarvitse maksaa sitä tarkastusmaksua (80e) kun käyn jossain niiden toimipisteessä tms. matkalipun ja henkkareiden kanssa. Huh... Pelästyin ihan kamalasti.

Se painaa

Lyhyesti... Koko viikko on ollut paskin puoleen vuoteen. Ahdistaa jatkuvasti ja aina kun katson peiliin niin tulee hirveän ällöttävä olo.

Pidemmin... Viikolla en oikein saanut syötyä. Paha olo pysyi koko ajan, välillä ehkä helpotti, mutta silti en muista kertaakaan nauraneeni tai edes hymyilleeni oikeasti. Keskiviikkona tapasin lääkärin, se kysyi vähän miten menee, sanoin että nyt on mennyt vähän huonommin mutta yleisesti ottaen ihan kohtalaisesti. Sitten se kertoi vielä psykoterapiasta, kun ilmeisesti aloitan sellaisen sitten jossain vaiheessa. Mutta ahdistuin kun se sanoi, että mulla ei enää ole syömishäiriötä, että mä oon toipunut. Ihan tyhmää tiedän, mutta kun oli juuri heikko hetki ja sitten sanotaan että oot terve, niin tuli jotenkin tosi paha olo.

Torstaina kävin yhden hoitajan kanssa kirppiksellä ja kerroin sille sitten osastolle palatessa tästä fiiliksestä. Helpotti jonkun verran, mutta sitten taas ahdisti tuplasti syödä kun tiesi että nyt se katsoo tarkemmin. Mutta en mä jaksa enää käydä sitä samaa läpi mitä viime kevät oli ja sitä edellinen syksy ja kaikki... Niin vaikka ahdistaa niin koitan silti olla rehellinen hoitajille, lopulta se kuitenkin on parempi niin.

Perjantaina oli aika rasittava päivä... 6:45 herätys, olin niin väsynyt! Kuviksentunti meni ihan hukkaan, pilasin työni ja ahdisti ja ahdistaa, kun oon tehnyt vasta kaksi työtä neljästä. Jes, ensi viikko aikaa tehdä loput 2 työtä... Joo. Ja sitten matikkaa joka oli ihan tuskaa kun aivot oli niin jumissa, väsytti.
12:15 oli psykologi. Se auttoi taas vähän tajuamaan että mun on pakko luopua tästä häröilystä, ja että pitää tavallaan käydä läpi joku "surutyö". Että pystyy ajattelemaan, että tää kyllä helpottaa ahdistusta, mutta se vaan ei sovi mulle (eikä kellekään muullekaan), pitää keksiä joku toinen keino purkaa ahdistusta. Pitää osata luopua. Nyt vaan tuntuu niin heikolta ja ajattelen vaan että huomenna.
14:30 liikuntatunnille. Olisi ollut uintia, mutta oltiin parin kaverin kanssa kuntosalilla mieluummin. Siellä on niin ihanat juoksumatot... Sellaiset leveät ja tukevat. Hölkkäsin sellaisella puoli tuntia, muut testaili steppereitä ja muita, ja loppuaika käytettiin sitten muihin laitteisiin tutustumiseen. Kotiin mennessä olin niin loppu. Älyttömän ankeaa odottaa bussia tihkusateessa, kun pää ei toimi, jalat kuolee, paha olo, ahdistus, kaikki painaa. Mutta selvisin.
Illalla tultiin sitten tänne mummon luokse. Pakko syödä kun äiti vahtaa, ja siitä seuraa puklailua ja mua hävettää. Illalla käytiin saunassa ja menin yhdeltätoista nukkumaan, nukuin joku 12 tuntia.

Tänään sitten oon lähinnä katsellut telkkaria.. Ja datannut... Ja tein ovikranssin, jonka annoin mummolle kun se sille kelpasi. Laitan kuvan huomenna kun nyt en voi. Joo ja oon syönyt ja puklannut ja syönyt ja käynyt saunassa ja leikkinyt koiran kanssa. Opetin sille uuden tempun, tai no osasi se sen ennenkin mutta ei kovin hyvin. Nyt se jo alkaa onnistua. Ajattelin koittaa opettaa sille ryömimistä, kun se kuitenkin osaa ryömiä, ja se näyttää niin hauskalta silloin. Nyt se osaa istua, antaa tassua, maata, leikkiä kuollutta, kieriä, istua takatassuillaan, haukkua käskystä (no lähinnä murista), pysyä paikallaan (kun itse kävelee pois) ja kiertää itsensä ympäri. Joskus opetin sille peruuttamista mutta se on jo unohtanut sen eikä se ole edes niin kiva.

Nyt taas ahdistaa. Oikeasti hävettää kirjoittaa tällaista paskaa tänne mutta kirjoitan kuitenkin, en kuitenkaan kirjoita tätä muille vaan itselleni. Tyhmintä on, kun tiedän että psyka on oikeassa ja että pitäisi taas lopettaa tää tyhmäily kun oon siinä ennenkin onnistunut, mutta nyt vaan ahdistaa niin paljon. Jotenkin oon antanut itselleni luvan lipsua enkä jaksa taas tapella tätä vastaan, mutta ehkä tää kuitenkin on vaan takapakki jonka jälkeen taas jaksan jatkaa eteenpäin. En tiedä. Tuntuu että kirjoitan näin vain että voisin hyvällä omallatunnolla häröillä ja ajatella sitten, että "tää kuuluu asiaan". Mua pelottaa kun oon näin heikko silloin kun ahdistaa. Sitten kun tää on taas ohi niin mietin miten tyhmä olinkaan, eihän tää johda mihinkään, miten olinkaan noin idiootti. Mutta nyt kun on tää hetki ja nyt kun ahdistaa, kaikki se tuntuu niin samantekevältä, tuntuu helpommalta olla syömättä tai oksentaa, pää ei tunnu hajoavan niin pahasti.

Se hoitaja jolle puhuin perjantaina ehdotti, että olisin osastolla sittenkin vielä joulun jälkeen jonkin aikaa. Sanoin että kyllä se mulle sopii. Musta tuntuu turvalliselta osastolla, vaikka periaatteessa oon siellä niin kuin kotonakin, niin silti siellä on aina joku jolle jutella. Kyllähän mä äidillekin voisin puhua mutta silti jokin estää... Enkä uskalla sanoa sille jos mulla menee huonommin. Tiedän ettei se suuttuisi siitä tai mitään, mutta jos kertoisin sille että oon oksentanut tai etten ole saanut syötyä osastolla, niin se saarnaisi tai huutaisi tai jotain, hätääntyisi. Ei se auta yhtään vaan ahdistaa lisää. Tahtoisin kyllä että se tietäisi kaiken, mutta se vaan on niin raskasta kun se vahtii 24/7. Nyt kun se luottaa taas vähän enemmän niin on helpompi olla kotona, vaikka syyllisyys painaakin.

Aaargh tuntuu ettei missään taas ollut päätä eikä häntää. Tuntuu niin tyhjältä. Nukkumaan. ->

Ahistaa

Ahistaa

Ahistaa

Lintsaajajajaja

Voisin nukkua aina vaan. Koko ajan tuntuu että tahdon jo nukkumaan, mutta koska oon tarpeeksi datis niin en ole vieläkään mennyt... Nukuin viime yönä yli 8 tuntia ja silti tänään nukuin päivällä 2 tuntia, kun olin tosi väsynyt. Alkuviikosta nukuin yhtenä yönä 12 tuntia ja silti nukuin päikkärit, kun väsytti. En ymmärrä?

Mutta joo. Lintsasin tänään liikunnantunnin, ei vaan yhtään huvittanut lähteä Itikseen pelaamaan sulkista. Vaikka tykkään siitä tosi paljon niin silti, kun ei ollut edes lenkkareita mukana, ja inhoan olla paljain jaloin kun on kylmä. (Ja talvisin on kylmä ihan kaikkialla, varsinkin liikuntasaleissa) Ja kun mulla oli vasta kaksi poissaoloa niin ihan hyvin pystyin olemaan tänään pois. Vielä yksi tunti varaa lintsata. Pakko käyttää kaikki poissaolot mitä voi. :D

Sitten oon datannut... Ja datannut. Ja nukkunut. Ja datannut. Ja syönyt. Huh miten yksipuolista, tosi epäsosiaalista ja epäterveellistä tällänen. :/ Illalla oli tosi yksinäinen olo, mutta itsepä oon tilanteeni tehnyt. Nyt ei tunnu miltään, tahdon vaan nukkumaan. Ihan kohta. Haen jo Seroquelin.

Piirtelin eilenillalla... Väritin tänään Photoshopilla, en tosiaankaan jaksanut tehdä huolella, ja varjot ja kaikki jäi ihan minimaalisiksi mutta ihan sama. Ei jaksanut käyttää tunteja siihen. Istun muutenkin koneella koko ajan... Ja käsin en väritä. Se on vaikeaa.

Mietin tänään bussissa asioita... (musta tuntuu että oon alottanut joku sata kertaa lauseen tälleen, mä en ilmeisesti ajattele muuten kuin bussissa) Häiriöajatuksia puski välillä mieleen, ja mietin miksi, ja tajusin että tunnen itseni jotenkin huonommaksi kun vertaan itseäni johonkin, jolla menee huonommin. Tuntuu että munkin pitäisi oksentaa tai laihduttaa vähän tai jotain. Ihan älytöntä. En silti kuitenkaan ole tehnyt yhtään mitään, oon vaan ajatellut että en saa, ei mun oikeasti pidä ja ei kukaan oikeasti toivo, että mulla menisi huonommin. Kun niin se vaan on. Pitäisi osata katsoa jonkun toisen näkökulmasta itseään niin huomaisi, miten väärin ajattelee...

Mutta nyt ruoat hamsterille ja sitten nukkumaan, vihdoinkin.

Torstai

ke 11.11.2009 klo 22:36

Mulle tuli joku äkillinen paha olo äsken... Kävin äkkiä suihkussa ja tulin huoneeseeni, avasin koneen ja koitin jatkaa mediapäiväkirjan kirjoittamista. (Kuvisjuttu) Siinä sitten totesin että en mä osaa! Se olisi pitänyt palauttaa yli viikko sitten. Mutta mä oon niin avuton. Alkoi ahdistaa kaikki ahdistaaaaaaaaaaaaaaa... Jätin sen lopulta kesken. Ja etsin mattoveitseni, en tiedä helpottiko se, ainakin vähän. En paina kovaa vaan sen verran että tuntuu jossain ja että näen veren. (Tuntuu tosi teiniltä kirjoittaa tästä) Tahtoisin painaa kovempaa. Mutta tiedän että joskus katuisin niitä jälkiä, niinkuin hyvinä päivinä kadun näitä jotka ei ole vielä parantuneet. En tosiaan tajua mitä tyydytystä siitä saan, kun pyyhin verta talouspaperiin ja katselen sitä. Kuulostaa niin idiooltilta niin tyhmältä ja järjettömältä...

Vihaan tätä ahdistusta ja pahaa oloa kun se vaan valtaa koko mielen! Ja sekin vielä, kun pitää herätä huomenna 6:45. Mulla on nyt 8 tuntia aikaa, siis olisi jos menisin nyt nukkumaan, mutta kun otin Seroquelin vasta kymmeneltä niin veikkaan että nukahdan joskus puoli kahdentoista aikaan ehkä. Ehkä aiemmin, jos menisin nyt nukkumaan ja yrittäisin nukahtaa... Mutta mulla on niin huono olo, tunnen itseni tyhmäksi. Matikkaakin olisi pitänyt laskea mutta mä oon vaan ajatellut sitä. Se ei paljon auta. Oon niin laiska, vihaan sitä!

Olispa mulla nettitikku. Vituttaa istua täällä huoneessa netittömällä koneella kun voisin lievittää oloa edes Facebookissa tai mesessä tai ihan sama. Kuuntelen musiikkia ja katselen mattoveistä ja tietokoneenruutua vuorotellen, I'm so stupid.

________________

Joo tollasta eilenillalla. Päivä oli kuitenkin ihan jees, kävin ratsastamassa ja oli tosi mukava tunti. Menin yhdellä ponilla ja meillä oli puomeja. Tykkään reippaista hevosista (no ponista tässä tapauksessa) kun ei tarvitse hoputtaa eteenpäin, mieluummin eteenpäinpyrkivä kuin laiska.

Tänään aamulla väsyneenä kouluun, ja koulun jälkeen kotiin ja sieltä sossuun. Jätettiin toimeentulotukihakemus ja puhuttiin yhden työntekijän kanssa muutenkin meidän tilanteesta sitten kun täytän muutaman viikon päästä 18. Ei se ihan toivottomalta näytä, ja ajattelin etsiä jotain työtäkin, tai ainakin voin yrittää.

Sieltä sitten taas tänne osastolle. Meidän piti mennä seinäkiipeilemään tänään mutta kaikki hallit oli varattuja, niin mennään kai ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Ja kun täällä ei ollut muita niin ei me sitten menty mihinkään.

Huooooooooh pitäisi tehdä se mediapäiväkirja, en osaa. Mutta teen sen kuitenkin seuraavaksi, pakko, ei se mihinkään katoa, siirtyy vaan eteenpäin ahdistamaan.

Nyt on ihan hyvä fiilis kuitenkin, sellainen keskiverto. :) Outoa kun tekstiä ei ikinä synny silloin kun on koneella jossa on netti, mutta heti kun on muualla niin tulee mieleen vaikka mitä. Joo no nyt meen tekeen sen mediapäiväkirjan... Enkä jaksa keksiä tähän mitään kuvaakaan sori.

Ihan sama

Ajattelin että kirjoitan vasta illalla kun tuun ratsastustunnilta, mutta nyt tekee niin paljon mieli kirjoittaa, että kirjoitan.

Vaakapäivä. Paino oli taas noussut, tietenkin, ja nyt alkaa vähän ahdistaa. Oon elänyt niin huolettomasti ja nyt vaan mietin, että onko mulla oikeutta siihen. Voinko olla näin, jos paino vaan nousee eikä se enää pysähdykään? Vitut painosta, mutta silti, kohta en mahdu vaatteisiini. Ääh en tiedä. Tai tiedän, ei pitäisi välittää... Mutta tuntuu silti vaikealta. Tuntuu jotenkin etten saisi "parantua" näin nopeasti, ja toisaalta kuitenkin oon niin kyllästynyt miettimään näitä asioita. Pää sanoo että pitäisi rajoittaa syömisiä, että paino laskisi tai ei ainakaan nousisi enää, mutta en jaksaisi. Antaa olla.

Kävin aamulla kuviksen tunnilla, tulin osastolle, ja kahden jälkeen lähden tallille. Sain siis sen ratsastusryhmäni vaihdettua tiistaista keskiviikkoon, niin ei mene koulun päälle... Onneksi. En kylläkään tiedä sen ryhmän tasoa tai opettajaa. Olisi pitänyt kysyä. Mutta kai se kuitenkin on suunnilleen mun tasoinen.

Ja koulussa koitin hakea jotain selvitystä opiskelusta. Toimeentulotukea varten. Ja kanslisti vaan kyseli että minkälaista selvitystä, enkä mä osannut vastata, olin vaan silleen että no sellasta että siitä näkyy et opiskelen täällä. Ja se vaan tuputti mulle opintotukihakemusta. Joo moikka.

Näin muuten unta että mulla oli lentävä ostoskärry. Kuulostaa tosi koomiselta, mutta se oli ihan vakava uni. :D Näin muitakin unia pitkästä aikaa, muistin ne vielä aamulla, mutta en muista enää. Pitäisi aina kirjoittaa unet ylös kun herää! Ne on oikeasti niin mielenkiintoisia.

Nyt on sellainen olo, että haluaisin jutella jonkun ystävän kanssa. Ei mesessä eikä puhelimessa vaan ihan oikeasti. Tahtoisin juoda teetä tai kaakaota ja olla vaan ihan rauhassa. Mutta ei vaan ole nyt mahdollista...

Asiasta viidenteen. Aika moni käyttää blogeissaan vain itsensä ottamia kuvia, ja ajattelin että pyrin jatkossa itsekin siihen. Siis pääasiassa. Varmaan silti joskus pikapostauksiin tai laiskoina päivinä etsin netistä. Mutta kai se silti olisi kivempi kun olisi kuvia, mitä ei missään muualla ole.

Hello

Kiitos teille kommenteista, ne piristi tosi tosi paljon! :)

Oltiin nyt viikonloppuna mummolla. Käytiin saunassa, pelailtiin serkkujen kanssa Aliasta ja katseltiin telkkaria. Ja syötiin suklaata ja pipareita ja pannaria. Eikä mua ahdista. No ehkä kyllä huomaa, että kun syö vapaammin ja enemmän herkkuja niin tulee jokin ällö olo aika pienestäkin määrästä, mutta ei se mitään. Ja jos välillä tulikin jokin ajatus, että teen väärin, niin sain sen heti työnnettyä pois mielestä. Oli tosi kiva viikonloppu. :) Aika vähän tuli istuttua koneella jos vertaa normaaliin viikonloppuun kotona.

Käytiin kierrätyskeskuksessa, oikeastaan se on kyllä ihan kuin kirppis, löysin ihanan paidan. Ja se maksoi vain 20 senttiä! :D Tykkään. Mukava päälläkin. Kuva on videokameralla otettu niin laatu on taas ihan perseestä. Väritkin vääristyneet ja kaikki... Ihan sama.

Tuli kamala hinku päästä muillekin kirppiksille, kumpa voisinkin. Nyt on rahaa käteisenä vain 10 senttiä ja tilillä 71 senttiä. Että hyvin menee. Aion kyllä etsiä jotain töitä kun täytän joulukuussa 18, kyllästyttää olla ihan rahaton kuukaudesta toiseen.

Huomenna on liikunnantunnilla uintia... Heti aamulla. Tai no 9:45. Pitää mennä suoraan kotoa sinne uimahallille. Ei se ahdista, vaikka tiedän että vertailen kuitenkin itseäni aina muihin... Mutta oon päässyt siitäkin vähän eroon. Isoin muutos on ehkä siinä, että kun näen laihan tytön, niin en enää ole ihan yhtä kateellinen ja katkera ja mieti, että miksen voi näyttää samalta, vaan ajattelen että toi on toi ja mä oon mä. Ja mä näytän tältä, piste. Eikä meidän liikanryhmässä ole kuin yksi anorektisen laiha tyttö. (Ei sillä välttämättä ole mitään, en tiedä, mutta se on kyllä kamalan laiha.) Tykkään uimisesta tosi paljon ja kävin joskus aika paljonkin uimassa. Kaikki tuntuu vihaavan koulu-uintia, mutta mun mielestä se on ihan kivaa. Vihasin sitä kyllä vielä yläasteella, mutta nykyään kun oon jo vähän paremmin sinut itseni kanssa, niin menen kyllä ihan mielelläni uimaan.

Ja mun piti saada valmiiksi ja lähettää opettajalle perjantaina yksi kuviksen mediapäiväkirja, mutta en vaan mitenkään saanut aikaiseksi. Tänään on ihan pakko saada se tehtyä... Teen todellakin joskus koulujutuista kärpäsestä härkäsen. Joku pikkujuttukin, jos tuntuu ettei huvita niin sitten vaan siirrän ja siirrän sitä eteenpäin, "sitten tunnin päästä", "en jaksa nyt", "nyt tulee salkkarit en voi". Sitten jää koko juttu tekemättä.

Nyt BB:tä katsomaan ----->

Talvi!

Lunta. .____. Nyt on marraskuu ja tuolla on satanut koko päivän lunta. Kauhulla kylläkin odotan sitä kun se sulaa pois, inhoan loskaa yli kaiken...

Eilen oli kiva päivä. Oli vain tunnin koulupäivä, kuvista. Sitten palailin osastolle ja datasin, tein ristikoita ja sellaista. Iltapäivällä käytiin Sofien kanssa kahvilla (sano, jos tahdot että poistan nimesi tästä), tai no ei kumpikaan juotu kahvia mutta ihan sama. :D Mulla oli tosi mukavaa, oli ihana jutella.

Tänään piti herätä 6:45 kouluun, väsytti ihan suunnattomasti. Myöhästyin vähän matikantunnilta ja olin ihan pihalla, kun eteen vain lätkäistiin pistarimoniste... Kaikki tehtävät oli ihan hepreaa. Mutta kyllä se ihan kohtalaisesti sitten meni, koska kirjaa sai käyttää apuna. En kyllä ehtinyt tehdä kuin kaksi kolmesta tehtävästä. Ihan sama, taisin kuitenkin oppia jotain. :D Puoli kaksitoista oli hammaslääkäri, se hioi alahampaat. (kun niissä oli vielä se "liima" rautojen jäljiltä) Oli ihan tuskaa seistä pysäkillä odottamassa ratikkaa, kun lunta vaan satoi ja satoi, ja tuuli ja oli niin kylmä. Ja kun lumi suli sukkahousuihin. Vihaan sitä.

Katsottiin äsken Slummien miljonääri. Ihana! Tosi hyvä, tykkäsin ihan kamalasti. Ja se Latika oli niin kaunis, olisinpa intialaista sukua, tahdon sellaiset silmät. Ja huulet. Ja nenän. No joo... Ehkä seuraavassa elämässä. Nyt pitää vaan tyytyä siihen mitä on. Mistä tulikin mieleen, että taidan oikeasti pystyä siihen vihdoinkin. Kävin eilen aamulla vaa'alla (kuten joka keskiviikko), ja vaikka paino oli noussut melkein kilolla, se ei haitannut. Joku ääni kyllä sanoi, että se on liikaa, mutta en jaksa kuunnella sitä. Kuulostaa tosi kliseiseltä, tai miten sen nyt sanoisi, mutta kysyin mielessäni ihan oikeasti että "onko sillä väliä?" ja ensimmäinen ajatus oli vaimea "kyllä", ja heti perään vahvempi "ei". Tuntuu hyvältä, kun alkaa päästä vihdoinkin taas eteenpäin.

Hyvä fiilis. :) Nyt Facebookiin ja sen jälkeen katsomaan Mentalistia. <3

Hevostelua

Oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa! Menin yhdellä aika laiskalla suokilla, sai tehdä töitä että sai sen kulkemaan... 10 kuukauden tauon jälkeen piti muutenkin vähän hakea tuntumaa, kyllä se tauko vaikuttaa. :S Mutta ihan kohtuu hyvin se silti meni, ja nautin kyllä. Oli aika perus koulutunti. Mun piti ottaa jotain kuviakin mutta unohdin täysin.

Nyt on vähän epävarmaa miten jatkossa käyn, kun mut on merkattu silleen että kävisin loppuvuoden ajan tässä tiistain ryhmässä, mutta se ei oikein sovi koska lennän muuten matikankurssilta ulos. (lintsasin tänään) Pitää siis soittaa sinne ja kysyä jos löytyisi toinen samantasoinen ryhmä jossa olisi tilaa. Toivottavasti löytyy... Jos ei niin sitten koitan sopia matikanopen kanssa jotenkin, jos onnistuisi. Sen näkee sitten.

Oon ihan jäässä! Tunnin jälkeen oli hiki ja oli lämmin vielä bussipysäkilläkin. Sitten kun jäähtyi niin alkoi ihan hampaat kalista... Keitin teetä heti kun pääsin takaisin tänne osastolle ja juon sitä tässä samalla. Lämmittää jonkin verran. Nyt se loppui, pitäisiköhän käydä keittämässä lisää... Joo. Käyn.

Tuli mieleen, että kun istuin bussissa ja ajettiin hautausmaan ohi, tuli jotenkin outo olo. En ole käynyt hautausmaalla varmaan kuin muutaman kerran, tai ainakaan en muista kovin montaa kertaa, viime käynnistäkin on tosi pitkä aika. Mutta kuitenkin, mietin että niin monta ihmistä on joskus elänyt, niin monta elämää ja sielua. Ja sitten aloin miettimään että montakohan ihmistä koko maapallolla on yhteensä elänyt. Ihan käsittämättömän paljon. Niin monta elämää, alkua ja loppua. Tuntui ja tuntuu tosi pieneltä.

Koulussa oli tosi mukava päivä... En kyllä ollut kuin yhdellä tunnilla, mutta kuitenkin. Sellaiset päivät kun ei tarvitse istua yksin käytävällä odottamassa jonkin tunnin alkua on kivoja. Harmittaa kun en osaa tutustua ihmisiin, oon ihan huono ihmisten kanssa. Tarvitsisin jonkun sosiaalisten tilanteiden kurssin, huoh. Mutta oon mä vähän kehittynyt jos vertaa yläasteaikoihin, olin vielä paljon hiljaisempi silloin... Jos nyt jotain positiivista kaivetaan tästä hetkestä.

Voisin vaikka mennä katsomaan salkkareita. :) Postaan tän sitten, kun pääsen osaston koneelle. (Kuulostaapa hassulta... Mutta kun nyt oon omalla netittömällä koneella :/ Haluan nettitikun.)

Tuli taas tällainen tynkä postaus, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta ihan sama. :D

Waaaaaah.

On jotenkin alakuloinen olo. En tiedä miksi, mutta tuntuu vaan että haluaisin itkeä, tai ylipäätään tuntea jotain. Harmaa on taas aika kuvaava sana tällä hetkellä... Jotenkin turta. Inhoan tätä kun yhtenä päivänä oon niin yltiöpositiivinen ja iloinen ja toisena päivänä taas ihan maassa. Ne hyvät päivät on ihania, mutta nää huonommat on ihan perseestä.

Huomenna pitää jaksaa herätä aikaisin ja lähteä kouluun. Ei mulla ole kuin liikkaa ja keramiikkaa, mutta inhoan aamuherätyksiä. Tahdon herätä omia aikojani enkä kännykän piippailuun. Ja taas mulla on tosi laiska olo, kun oon vaan datannut. Sain kuitenkin siivottua, on täällä vieläkin vähän sotkuista mutta ei sentään kovin pahasti. Silleen ihan perussiistiä...

Ahdistaa, kun rahatilanne on niin surkea. Pitää maksaa laskuja mun opintotuellakin, eikä rahat varmaan riitä bussilippuunkaan. Että kiva joo. Pitää varmaan taas lainata mummolta tai jotain. Olisipa töitä... En tiedä miten jaksaisin, mutta rahalle olisi oikeasti tarvetta.

On jotenkin tosi tarkoitukseton olo. Ei ole mitään syytä olla, eikä mitään tavoitteita elämälle. Ja tuntuu yksinäiseltä... Siltä, ettei kukaan oikeasti välitä. (Vaikka tiedän että välittää) Miksi pitää olla näin tyhmä ja miksi mielialojen pitää muuttuilla näin, ihan varoittamatta. Tosi rasittavaa. Vituttaa.

Joku itseinhokin taas päällä. Ruma ja tyhmä ja laiska ja läski epäsosiaalinen paska. Tää on taas niin tätä, säälittävää... Tekee mieli tehdä jotain. Mattoveitsikin on osastolla, vittu. Ei se muutenkaan olisi järkevää. En harrasta sitä kovin usein, mutta joskus kun on tarpeeksi paha olo, niin kyllä se helpottaa. Tuli mieleen kun istuttiin autossa ja radiossa uutisissa sanottiin jotain, että nuorten viiltely on yleistynyt. Äiti siihen kommentoi että miten typerää - ihan sama kun hakkaisi päätä seinään, jos päätä särkee. Sattuu vaan enemmän. Olin vaan että joo...

Mitä mä teeeeeeeeeen... Turhauttavaa. Hakkaan kohta päätä seinään tai jotain.