tammikuun vika

Kiitos, Taru! :)

Nyt on vähän sekava olo ää hmhhhh. Tänään meni vähän yli syömisten kanssa. Ja nyt illalla tuli pakko oksentaa -olo. Olin ottanut jo Seroquelinkin, en jaksanut välittää, otin uudestaan sen jälkeen, vaikka voi olla että se ekakin jäi tuonne mahaan kun en tyhjentänyt sitä todellakaan kokonaan, vähän vaan helpottamaan oloa... (seliseli.) Alkaa jo tuntua siltä että kohta simahdan. Koitan ehtiä kirjoittaa vähän ennen sitä.

Kävin tänään apteekissa ostamassa biotiinia. Parantamaan hiusten ja kynsien kuntoa, ne on niin huonot... Kynnet varsinkin, koko ajan lohkeilemassa ja muutenkin heikot.
Laitettiin myös mun hiuksiin raitoja. Ei onnistunut kovin hyvin, nää näyttää vaan vaaleammilta, muutama raita erottuu vähän. Mutta joo pitää joskus värjätä kokonaan uudestaan.

Yhtäkkiä hävisi kaikki ajatukset päästä.

Ja nyt on jotenkin epämukava olo, toi maha on niin turvonnut. Pallo. Tuntuu että tarvitsisin rangaistuksen, jännä miten automaattisesti se ajatus tulee, kun tuntuu epäonnistuneelta.

Mutta, pysyköön ajatuksina, meen tästä nyt nukkumaan ja huomenna on uusi päivä. Toivottavasti hyvä sellanen. :)

21:40 // Otin vielä 50mg Seroquelin. En tiedä miksi.

ENERGY!

50. blogiteksti. 8)

Hei nyt mulla on liikaa energiaa, kuitenkin sellanen tosi hyvä olo. Äiti tuli tänään kotiin. Ihanaa kun se on jo niin hyvässä kunnossa. Käytiin mummon ja sedän perheen kanssa isotädillä sen nimipäivillä, siellä oli kakkua ja kääretorttua, eikä mulle tullut huonoa omaatuntoa eikä ahdistusta, oli tosi turvallinen ja mukava olo.

Isotäti näytti jotain kuvia, löysin itseni muutamasta. Tuli ikävä pitkiä hiuksia. Muutenkin aiheutti vähän ristiriitaisia tunteita. Huomasin silti että niissä kuvissa joissa olin paremmassa kunnossa näytin myös paremmalta, yhdessä mikä oli serkun yo-juhlista viime keväältä ja olin silloin laihimmillani, näytin aika kuolleelta. Oikeasti.

Oon tänään jutellut vähän lapsuudenystävien kanssa Facebookissa... Ihan ihmeellistä, että yhdellä niistä on jo 1-vuotias lapsi. Eräs toinen kaveri saa kesällä lapsen. Tuntuu niin oudolta, äskenhän me vielä leikittiin barbeilla ja kiipeiltiin lumikasoissa... Kohta niiden lapset tekee niin. Ei musta tunnu että olisin 18-vuotias, ei musta olisi vielä äidiksi. Oon ehkä henkisesti jälkeenjäänyt. :D

Kävin tänään lenkillä pitkästä aikaa, vaihteeksi oli sellainen olo että pakko päästä, kun on niin ihana sää. Harmitti kyllä kun pääsin pururadalle asti, niin siellä oli sellainen ainakin 20 sentin lumikerros ja ladut. Ei siellä voinut juosta, piti mennä muualle.

Keskiviikkona on matikan preli... Pitää maanantaina soittaa enkunopelle ja kysyä koska voin tehdä sen prelin, kun en keskiviikkona voi. Kauheeta kun en osaa matikkaa yhtään. Pitäisi ehkä alkaa harjoitella, mutta ei yhtään huvittaisi. Mutta alotan huomenna. Edes pari tehtävää, parempi sekin kuin ei mitään... Enkkua ei onneks paljon tarvitse harjoitella. Sanastoa voisi ehkä kerrata.

Tahtoisin tehdä jotain kivaa. Hmmmmmmmmmm... On vaan liikaa energiaa. Tää on aika pelottavaa, kun oon välillä näin energinen ja ylipositiivinen ja välillä taas niin maassa. Enkä tosiaan tiedä mistä se voi johtua... Oon miettinyt että jos tää on jotain lievää maanisdepressiivisyyttä, mutta en tiedä, en ole lukenut siitä mitään enkä siis tiedä mitään, luultavasti oon vaan vähän sekasin.

Söin tänään pitkästä aikaa maksalaatikkoa. Teki mieli, enkä ole varmaan vuoteen syönyt sitä, kun "siinä on liikaa kaloreita". Tuntuu että tää on yksi voitto.

Asdfgh mitä mä teeeeeeeeen, liikaa energiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! :D

better friday

Nyt on taas sellanen hetki että tahdon yrittää ja jaksaa.

Edistystä: en ole tänään laskenut kaloreita. En myöskään ahminut, kuten viime viikonloppuna kävi samassa tilanteessa. Hetki sitten vielä mietin että tekee kamalasti mieli suklaata, jos ottaisin ja sitten menisin oksentamaan, mutta jätin väliin. En jaksa ja tiedän että sitten on paha olla. Nyt on ihan mukava olo. Joo oon kyllä syönyt vähän suklaata ja muutaman keksin tänään, ja tavallista ruokaa, mutta oon niin huojentunut kun se ei mennyt yli, se on ehkä kamalinta ja olisi vaan saanut mut taas luovuttamaan. Luultavasti.

Koira herätti mut tänään 05:44, huh väsytti niin paljon! Ei ole varmaan mitään vaikeampaa, kuin herätys noin aikaisin ja kun pitää lähteä ulos pakkaseen. Se on oikeasti kamalaa. Mutta toisaalta kun on vielä niin unessa niin ei siinä paljon tunne tuskaa, kun ei aivot toimi hah. Vaan se että saa ittensä ylös lämpimästä sängystä on se vaikein.

Ja tänään oli vika koulupäivä ennen koeviikkoa! Oli enkun prelikuuntelu. Ihan hyvin meni, yllättävän helpot avokysymykset, yleensä ne on tuntunut niin vaikeilta mutta nyt musta tuntuu että sain vastattua niihin hyvin. Keskiviikkona on kirjallinen osio. Siis jos mulla ei ole muuta koetta sillon.

Nukuin koulussa hyppytunnilla käytävän sohvalla. Nukuin bussissakin. Aaaaaaaah ihanaa kun huomenna on lauantai, saa nukkua, tai siis koira pitää viedä mutta sen jälkeen pääsee takaisin nukkumaan. Alkaa ihan hymyilyttää kun miettii, SAA NUKKUA. Ihanaa. Pääsee väsymyksestä eroon. Siis ainakin fyysisestä. Otankin nyt taas päikkärit, ehdin nukkua 1,5h ennen salkkareita. :)

ajatuksia

Uupunut olo. Herätys 6:00, koiran kanssa ulos pakkaseen. Kahdeksaksi kouluun äikäntunnille. Sen jälkeen kotiin, hetki kotona ja sitten lähdettiin koiran kanssa osastolle. Kolmelta kävin psykologilla (jätin koiran siksi aikaa osastolle), sai taas odottaa ratikkaa yli 20 minuuttia kun ei vaan tullut yhtään. Toiseen suuntaan meni sillä aikaa ainakin kolme... Jee. Jäätyminen on niin mukavaa. Psykan jälkeen takasin osastolle, siellä hetki, söin päivällisen ja sitten taas lähdettiin koiran kanssa kotiin. Oon siis mennyt tänään bussilla, ratikalla ja junalla jokaisella ainakin kaksi kertaa.

Mutta toi pölyhuisku kyllä viihtyi osastolla. :) Oli niin innoissaan kun oli uusia ihmisiä. Se rakastaa kaikkia. Ihan hauska oli käydä sen kanssa siellä, vaikka en oikein tykkää mennä ton kanssa bussissa ja junassa kun kaikki ihmiset on niiiiiin kiinnostavia ja paikallaan ei voi pysyä sitten millään. Kotiin tullessa otin sen syliin kun en jaksanut pitää siitä kiinni (muuten se sutii lattiaa kun olisi niin pakko päästä haistelemaan) ja farkut meni ihan kuraisiksi.
(Nyt se itkee unissaan tossa mun jalkopäässä. Raukka näkee painajaista...)

Psykologikäynti oli taas aika hyvä. Siis ihan hyödyllinen. Sain puhuttua asioista joita oon miettinyt. Esimerkiksi se, että tää jatkuva on-off-laihdutus on kyllä varmaan osittain ihan vaan huomionhakua, kyllä se on. Pelkään että jos lihon ja "paranen" niin jään yksin, kaipaan kai jotain huolenpitoa... En tajua, miksi tahdon että joku on huolissaan musta, se on ihan typerää kun ei siitä ole hyötyä kellekään. Puhuttiin tosta jonkun verran ja se sai vähän tsemppaamaan, koska kyllähän mä saan huomiota jos laihdun tästä vaikka 10 kiloa, mutta ei se pidemmän päälle ratkaise mitään. Ja mitä sairaampi on niin sitä yksinäisempi yleensä on... On muitakin keinoja. Esimerkiksi voisin yrittää olla vähän sosiaalisempi ja pitää yhteyttä ihmisiin. Jos vaan jaksaisi. Mutta ainakin oon ymmärtänyt tän nyt.

Se vaan on vaikeaa kun on kerran alkanut tähän taas, miten irrottautua, kun pelkää sitä ahdistusta joka tulee turvotuksesta ja painonnoususta. Vihaan sitä kun pitää suunnitella etukäteen mitä syö iltapalaksi, että tulee kuituja tarpeeksi ja äh. Mutta pelkään että jos en suunnittele niin menee yli kuten viikonloppuna, ja sitten on järkyttävän paha olla, pahempi kuin nyt. Se on erilainen paha olo, kun on ylensyönyt. Hävettää ja inhottaa ja ällöttää. Silloin kun on syönyt liian vähän ja on paha olo, voi melkein pitääkin siitä pahasta olosta, tai siis kun samalla sairas pää sanoo että tää on oikein ja näin pitääkin olla, oikea suunta.

En tosiaan tiedä mitä nyt teen, ristiriita pään sisällä taas miljoonannen kerran. Tahtoisin paeta ja lopettaa syömisen kokonaan, vieläkin. Se olisi helpointa. En vaan voi mennä siitä mistä aita on matalin... Sitä paitsi mun tekee mieli kaikkea, tekee ihan sairaasti mieli. Kaupassa katselen muromyslejä ja mietin miten ihana olisi voida joskus syödä sitä jogurtin kanssa ilman että miettii, miten tavallinen mysli olisi ollut parempi vaihtoehto tai ei yhtään mitään. Viimeksi niin oli yli 2 vuotta sitten... Ja vaikka kuinka yrittää niin ei siihen varmaan enää koskaan pääse takaisin. (Ja toisaalta en tiedä haluanko tarpeeksi, en taida haluta. Idiootti.)

Tahdon nukkua! Mutta en voi. Koira pitää viedä yhdeksältä ulos. Herätys taas kuudelta, jes. Oon niin poikki. Musta tuntuu että otan kuitenkin nyt 45 min torkut ennen salkkareita. Tuskin kamalasti vaikuttaa yöuniin, väsyttää niin paljon.

miten jaksaa

Ei mulla varsinaisesti mitään asiaa ole... Kunhan kirjotan.

Oon niin väsynyt. Kuitti, poikki, loppu. Kaikin tavoin. Hirvittää se työmäärä mikä on edessä, siis koulujutut, en selviä... Ja muutenkin. Heräsin tänään kuudelta, koira pyysi ulos. Kävelin horroksessa ulkona, oli vielä hämärää ja oli ihan hirveän kylmä. Kylmä sisältä ja ulkoa. Söin aamupalaa, nukuin hetken, datasin vähän, laittauduin ja puin ja lähdin kouluun. Jäädyin taas. Koulun jälkeen kaupan kautta taas kotiin, varpaat jäässä. Kotona heti koiran kanssa ulos.

Iltapäivällä käytiin katsomassa äitiä sairaalassa, ihan tuli paha mieli kun sillä on niin paljon kipuja. Se näytti niin kärsivältä... Sairaalasta taas kotiin, kotona koiran kanssa ulos jäätymään. Ja ruokaa. Meillä on liikaa kaikkea, tuntuu että pitäisi syödä tuota ja tuota ja tuota ja noikin alkaa menemään jo vanhaksi, mutta ei voi, nytkin jo kaikki on liikaa ja oikeastaan pitäisi vain lopettaa syöminen kokonaa, kun on tällänen ja yhyy. Mutta koitan lopettaa tän angstin nyt taas heti alkuunsa.

Nyt taas dataan tässä. Yhdeksältä on koiran iltalenkki, pitää varmaan pukeutua vieläkin paksummin koska vihaan kylmyyttä niin paljon. Vaikka nytkin kuljen tuolla michelin-ukon näköisenä. Hävettää näyttäytyä ihmisten ilmoilla sellaisena mutta oon lohduttautunut sillä että kukaan tuskin tunnistaa mua sieltä niiden kerrosten alta.

Ja pitää sanoa tohon eilisen tekstiin että en mä mitään saanut aikaan. En siivonnut en yhtään mitään. Saamaton paska. .______.

Huomenna taas herätys kuudelta, jihuu... Koira ulos, kouluun, kotiin, koira mukaan ja osastolle. Meen siis sen kanssa sinne joksikin aikaa, ihan muuten vaan. Iltapäivällä takasin kotiin.

Join äsken teetä ja nyt alkoi yhtäkkiä kuumottaa kasvoja, sormet on pinnasta kylmät mutta ne lämpenee koko ajan. Onneksi ei sentään ole päänsärkyä. Väsyttää vaan. Ja edelleenkin haluaisin itkeä, ei itketä, mutta tuntuu vaan että se auttaisi, kun ihan kuin olisi joku pato tai joku sisällä. Joku inhottava painava juttu.

Vasemmassa nilkassa lukee FAT, oikeassa LOSER. En miettinyt paljon silloin kun niitä tein, oon vaan niin pitkään käyttänyt noita sanoja itseeni kirjoittaessa (päiväkirjaa yms.) että ne tuntuu olevan mua, sopii mulle.

Ei millään jaksaisi jaksaa. Ei jaksa jaksa jaksa jaksa jaksa. Ärsyttävä angsti. Mutta voisipa vain nukkua. Toisaalta sellaset löhöpäivät, kun nukkuu pitkään ja on koko päivän suunnilleen sisällä dataamassa ja nukkumassa on myös ahdistavia. En tahdo herätä ollenkaan. Tahdon vain nukkua... Voisi tehdä niin että aina kun herää niin ottaa satsin Seroquelia, että simahtaa uudestaan. Mutta jos nyt ei kuitenkaan ennen kirjotuksia. Pitää pärjätä.

ärsytys...

Päätä särkee. Hirveä luuseri, en jaksanut aamulla mennä kouluun. Menin kyllä iltapäiväksi, koska oli pakko koska tarviin edelleenkin ne enkun ja äikän kurssit.

Ulkona on ihan helevetin kylmä, jokainen metri mitä pitää kävellä ulkona tuntuu kilometriltä ja pakkanen pureutuu luihin asti. Varpaat jäätyy tunnottomiksi, jouduin koulusta tultuani sulattamaan ne suihkun alla.

Nyt on taas jotenkin niin sellanen olo etten osaa olla tyytyväinen itseeni millään lailla. Syön epämääräisesti, en tarpeeksi ja kuitenkin liikaa. Sain kyllä eilen kirjoitettua äikän tekstin, siihen meni muutama tunti kun kirjoitin ensin koneelle, muokkailin moneen kertaan ja kirjoitin paperille. Muuten tuntuu etten saa mitään tehtyä ja oon jotenkin vaan niin huono.

Mua oikeesti vähän ahdistaa kirjotukset. Etenkin matikka. Oon skipannut niin monta tuntia, en osaa mitään! Vielä ehtisi opetella mutta miten jaksaa? Mistä saa motivaatiota? Pitäisi mennä tukiopetukseen, sinne saa mennä kuka vaan, mutta en vaan jaksa mennä sinne, pitäisi ajatella. Mikä mussa on kun en tahtoisi tehdä mitään mikä vaatii energiaa, edes ajattelua, pelkään ehkä liikaa sitä etten tajua ja että turhaudun.

Toinen on penkkarit. Odotan niitä kyllä, mutta pitäisi hankkia se asu! Pitäisi oikeasti alkaa vähän miettimään sitä, mutta ajattelen että joo mietin sitä sitten myöhemmin. Ei kaikkea voi aina vaan lykätä eteenpäin. Tulkaa joku potkimaan mut ylös.

Ja mikä mussa on kun söin äsken leivän ja nyt tekee mieli toista, pää kuitenkin sanoo että toikin oli ihan ylimääräinen, varsinkin kun en ole käynyt lenkillä yli viikkoon. Oikeasti nyhjötän vaan sisällä. Vaaka näyttää liikoja. Kalorit vie ajatuksista puolet ja ärsyttää kun oon näin heikko että vajoan tähän samaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Nyt ei ole sellanen itku-angsti, nyt on jonkinlainen ihan-sama-fiilis, vähän turta. Ärsytys ja itseinho. Sellainen että tekisi mieli mennä ulos juoksemaan mutta kun siellä on niin pimeä, ja kyllähän mä kaikenlaisia tekosyitä keksin.

Jotain on nyt pakko tehdä!
Pakko saada jotain tehtyä. Jotain näkyvää.
Siivoan tänään hamsterin häkin.
Ja siivoan huoneeni. Tiskaan. Imuroin. Nyt.

pitäisi

Pitäisi kirjottaa äikän teksti. Ahdistaaaa, ajatuskin inhottaa, tuskastuttaa. Eieieieiei onko pakko, on, pakko huomiseen mennessä. :/

Ärsyttävän toivoton olo muutenkin. Olin just päikkäreillä kun osastolta soitettiin että en voikaan olla koko viikkoa kotona, tai siis että olisi hyvä jos voisin edes päivisin käydä siellä. Joo no mikäs siinä, kun koiran ulkoilutukset hoituu päivisin. (eräs sukulainen auttaa) Oon siis kotona tän viikon koska äiti oli leikkauksessa tänään ja on loppuviikon sairaalassa.

Kamala umpikujafiilis. Tahtoo pois pois pois, jaksaisi edes mennä lenkille mutta ei, ei jaksa. Möllötetään täällä sängyssä sitten. Dataan ja nukun. Mietin että pitäisi tehdä jotain mutta siihen se sitten jääkin.

Ei olisi pitänyt käydä vaa'alla. Se näytti ihan liikaa.

hyh

Nyt on huono omatunto, löysä possu, huonohuonohuono.

Ugly failure.

Pitäisi vaan miettiä miksi tuntuu tältä ja mitä voin tehdä, mutta on vaan paha mieli enkä jaksa ajatella. Oksensin tänään kerran - tyhmä. En käynyt lenkillä, ei tullut edes mieleen - laiska. Ja syön vieläkin liikaa. Lupaan itselleni että huomenna en...

Okei nyt kerään itteni ja koitan olla järkevä.

edit 20:08 // EI AUTA, paha olla. Järkyttävän epäonnistunut olo. Suunnitelmia, suunnitelmia. Ahdistus. Kamalan lämmin ja ällöttävä olo. Vihaan vihaan vihaan itseäni. Mikä mun mielialoja heittelee? Eka oon ihan ylienerginen ja pirteä ja sitten taas ahdistaa ja tahtoisin kuolla. Molemmat voi olla yhden päivän aikana.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄOIJHAKJHGJDHAFDGHSDHRGSDJGAFTIUN! Tahdon itkeä muttei itketä. Tietenkään.

20:19 // Olisipa joku jota halata...

230110

Hooh kun oon toisaalta väsynyt ja toisaalta on sellanen energinen olo. Tänään heräsin kahdeksalta ja kävin äidin kanssa kirppiksellä. Löysin valkoisen olkaimettoman mekon, farkkuhameen, kultaisen rasian ja rannekorun. (Tossa kuvat niistä, farkkuhameesta en laita kun se on ihan perushame, kaikki tietää miltä ne näyttää.) Sieltä menin kouluun (avointen ovien päivä, pakko mennä) ja sulattelin ensin varpaat, sen jälkeen menin lasittamaan viime jakson keramiikan työn. Sieltä kauppaan ja sitten bussipysäkille, bussi tuli just sopivasti, ihanaa kun ei tarvinnut seistä siellä -20 asteen pakkasessa odottamassa. On niin epätodennäköistä että mun bussi tulee lauantaina just sillon kun mä meen pysäkille, ihmettelen vieläkin. :P

Oon syönyt ihan kamalasti, musta tuntuu että tää on nyt taas sitä että mun keho tahtoo ravintoa nyt kun sitä "on saatavilla". Paha vaan että se tahtoo lähinnä makeaa, suklaata ja keksiä, ei kovin järkevää... Outoa silti mua ei ahdista, no okei ehkä vähän vaan kun maha tuntuu niin pallolta, mutta muuten ei kun tiedä että tää menee ohi jos vaan en välitä liikaa. Ja kun tiedän että tää on fyysinen reaktio ja aika tavallista, niin en jaksa angstata nyt. (Angstaan varmaan sitten kun käyn vaa'alla, ha.)

Kamala inspiraatio kirjoittaaaa! Tahtoisin kirjoittaa jonkin pitkän tarinan, on ollut sellainen olo siitä asti kun sain Haitekstin luettua. Osaisinpa vaan kirjottaa ja olispa mielikuvitusta. Vaikka voihan olla että mulla on mutta se on jossain piilossa. Ainakin mun unet on tosi kummallisia, näin viime yönä unta että söin 36 vuotta vanhaa pullaa, joku nainen tarjosi sitä ja se oli ihan kuin tuoretta, mietin että mun äiti on ollut ihan taapero kun tää pulla on leivottu ja se on vieläkin näin hyvää. :'D

Sain sen enkun aineen muuten tehtyä silloin torstaina ja lähetin sen opettajalle sähköpostilla, oli kyllä tosi hyvä fiilis kun sain sen vihdoinkin hoidettua pois. Ja tänään sain selville koska on enkun preli. :) Ei enää paljonkaan epäselvyyksiä. Pitää vaan huomenna koittaa tehdä äikän teksti ettei sekin myöhästy.

Mitähän tekis... (En ainakaan sitä äikän tekstiä. :X)

hei, valonpilkahdus :)

Oon ollut niin jumittunut siinä että "en osaa, en jaksa" ja "oon huono" ja "en koskaan opi", etten ole jaksanut ajatella pidemmälle. Kaikkea ei voi osata ja täydellinen ei voi olla, aina oppii uutta ja vaikka sitten tää elämä oliskin ihan kamalaa ja masentavaa, niin todennäköisesti se ei ole sitä jos yritän tehdä siitä jotain muuta.

Söin tänään suklaata ja luin Haitekstiä, nautin, pitkästä aikaa osasin nauttia ihan vaan rauhassa. Se pitikin olla luettu vasta huomiseksi, lopetin tunti sitten. Älyttömän hyvä. Kamalasti jäi epäselvyyksiä kyllä ja en ehkä käsittänyt ihan kaikkea, mutta onneksi siitä puhutaan huomenna.

Enää on rästissä siis enkun aine ja kaksi äikän tekstitaidon vastausta. Suunnitelma: tänään kirjoitan enkun aineen, huomenna toisen äikän aineista ja sunnuntaina kolmannen. Tän on paras pitää. Lisäksi pitää selvittää koska on enkun preli. (joskus ensiviikolla, sen verran tiedän...)

Pelkään vaan että koska tulee uusi "upotus", koska putoan uudelleen, aina se tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Ja silloin kun on niin väsynyt niin ei jaksa uskoa mihinkään hyvään, se on pelottavaa varsinkin nyt kun on hyvä olo, en tahdo sitä enää. Mutta miten sen voi estää? Tahdon kypärän.

Pitäisi kai alkaa vääntämään sitä enkun ainetta. Ei kiinnostaisi yhtään, mutta pakko, en voi lykätä sitä loputtomiin.

vihaan

Alan taas palata maan pinnalle... En selviä jos en syö, ja jos en selviä niin kusen kirjotukset ja kaikki ja mulla on vieläkin paskempi olo. Ihan hirveä pettymys perheelle ja koko suvulle ja kaikille.

Vihaan tätä, tahtoisin elää yksin omassa maailmassa hetken ja tappaa itseni. On pelottavaa toivoa että muut ihmiset, kaikki läheiset ja kaikki, jättäis vaan yksin ja unohtaisi. Olisi niin paljon helpompaa, ei olisi syyllisyyttä. Mutta ei ne jätä ja on pakko vaan jaksaa vaikkei jaksa, pakko sanoa että yrittää vaikkei jaksaisi yrittää.

Paino oli tänään 2 kiloa vähemmän kuin viikko sitten, ei tunnu miltään, tai no kyllä hetken olin tyytyväinen ja tunsin onnistuneeni. Mutta lähinnä vaan on tuntunut pahalta koska tiedän että en jaksa tätä ikuisesti, ja koska mussa on se toivo joka ei anna mun kuolla, niin tää ei johda mihinkään.

Tekee helvetisti mieli suklaata ja pelkään sitä aina vaan enemmän, en tahdo ahmia, toisaalta tahtoisin niin kovasti syödä, mutta en todellakaan ansaitse sitä, siltä musta oikeesti tuntuu. Niin kamalan ristiriitaista. Toinen puoli sanoo että "yritä taas", toinen sanoo että "oot jo yrittänyt niin monta kertaa, onhan se jo nähty ettei siitä ikinä mitään tuu". Puhuin tänään vähän aikaa yhden hoitajan kanssa ja se sanoi että kun vaan jaksaa yrittää, niin joka kerta kun pääsee takapakin yli niin on vahvempi. Onkohan niin... Musta vaan tuntuu ettei musta kuitenkaan tuu mitään, ja sitten löydän itseni taas uudestaan ja uudestaan aiempaa läskimpänä ja vieläkin onnettomampana.

Oon ihan helvetin säälittävä.

laiska.

Nukuin ja nukuin, ja heräsin jossain vaiheessa miettimään että miksei herätyskello jo soi. Puhelin oli pimeenä. Nousin ylös ja kävin katsomassa toisesta kännykästä: 07:09. Jaha, ehtisin matikantunnille jos pitäisin kiirettä, mutta en jaksa. Hyvä tekosyy jäädä nukkumaan, "en ehdi enää".

Jos vaan voisin niin olisin loppupäivänkin pois koulusta, mutta pakko mennä tai muuten lennän enkun ja äikän kursseilta. Molemmista on jo neljä poissaoloa ja mä tarviin ne kurssit. Hävettää vaan kun oon näin laiska! Huomiseksi pitäisi lukea äikäntunnille yksi kirja, mutta en ole edes lainannut sitä vielä. Viikko sitten piti palauttaa enkun aine enkä ole edes aloittanut sitä. Hukkasin sen lapunkin, missä luki ne aiheet. Että hyvin menee.

Lähden joskus yhdentoista aikaan että ehdin RO-tunnille. Nyt kello on 9:48 ja mulla on kuuma, join äsken teetä. Makaan tässä sängyllä ja kirjotan. Tuntuu laiskalta. Aina vaan löhöän, oikea löllykkä paska. En ole käynyt lenkillä vaikka niin oli pakko, mutta en silti mennyt.

En osaa edes kirjoittaa. Tahtoisin vain jonnekin pois.

samaa rataa

Ei ole paljon tullut kirjoitettua nyt, mutta eipä ole ollut paljon kirjoitettavaakaan...

En tahdo kertoa tarkasti, mutta lyhyesti sanottuna kaikki menee päin persettä. Oon niin kyllästynyt kaikkeen. Sain nyt sentään tällä viikolla mentyä kouluun, ja ehkä opinkin jotain tai sitten en... Sain sen matikankirjan ostettua. Inhottaa kun on matikan preli helmikuussa ja enkun prelikin on jossain välissä, ja maaliskuussa kirjotukset.

Eilen ja tänään on kyllä ollut ihan hyvä fiilis, oon syönyt enemmän ja ollut pirteämpi. En ole oksentanut eikä ole ollut huono omatunto, tosin se varmaan johtuu vaan suurimmaksi osaksi siitä että paino on laskenut vähän. Ja oon laskeskellut kaikenlaista. On mulla valmiina suunnitelmat taas ensi viikolle, jos ei olisi niin en tiedä mikä fiilis nyt olisi, on niin helppo olla kun on jokin suunnitelma. Joku kontrolli. Se on harhaa, mutta ei ainakaan ahdista 24/7 ja saa jotain tehtyäkin. Vaikka siinä taustalla onkin se paha olo koko ajan.

En tiedä mitä kirjottaisin, hävettää tää teksti muutenkin ja mietin onko järkeä julkaista tätä ollenkaan, mutta toisaalta en tahdo miettiä liikaa että mitä voin tänne kirjoittaa.

Vieläkin mietin julkaisenko tätä vai enkö... Tää on niin täyttä paskaa. Mutta en jaksa tuijottaa tätä ruutua enää enkä varsinkaan kirjoittaa enää yhtään, tahdon nukkumaan. Ihan sama.

sumu

Sumua päässä ja sumua ilmassa. On niin väsynyt rättipoikki olo, melkein harmittaa että just nyt kun on niin kaunista ulkona, puut on ihan valkosia ja kaikki muukin on ihan valkosta. Jos jaksaisin välittää tai ajatella miten kaunista kaikki on, mutta mikään ei tunnu siltä.

Valehtelen äidille, hoitajille, yritän jaksaa, mutta en jaksa edes puhua. Ja kun puhun niin tuntuu että mun ääni on kamalan kuulonen, ei kukaan saa mitään selvää, ole jo hiljaa. Kävin psykologilla tänään ja näin samalla kolme mun kanssa samaan aikaan aiemmalla osastolla ollutta tyttöä, tuntui oudolta, en siltikään jaksanut oikein puhua enkä mitään, yritin kyllä hymyillä ja niin. Melkein säikähdin kuinka se yksi on vieläkin niin laiha, se on niin kauniskin, en voi kateudelle mitään. Ja sen luonne on niin ihana. Jos olisin niin ihana ihminen niin en tuhlaisi aikaani häröilyyn. Varmasti...

Psykologille koitin vähän puhua näistä fiiliksistä. Tää vammailu on jotenkin nykyään myös tapa rangaista itseäni, kun oon niin saamaton ja huono. Ja kun ennen ajattelin että "jos nyt syön niin en laihdu koskaan", niin nyt ajattelen että "jos nyt syön niin en kuole koskaan". Ööö voisinhan mä kuolla siltikin, mutta tahdon kuolla hitaasti pois, en tiedä mikä mussa on.

Puhuttiin myös mun tulevaisuudenpeloista. Tajusin että pelkään yksin jäämistä eniten, sain sen sanottuakin aika osuvasti psykalle: kun oon niin huono ihmisten kanssa, että oon kuitenkin aina yksin, niin mieluummin oon vaikka kuollut. Ei nyt ihan just noin mutta suunnilleen. Mieluummin kuollut kuin yksin. Jotenkin tajusin että oon vaan niin yksin, en osaa puhua ihmisille, en osaa tutustua kehenkään, oon aina niin ulkopuolinen. En osaa olla täysin rento kenenkään kanssa. Alkoi itkettää mutta sain sen hillittyä onneksi...

Mun päätä särkee ja inhottaa kun huomennakin pitää mennä kouluun. On niin hemmetin pitkä päiväkin, 8:20-16:15 ja joka välissä hyppytunteja. Ei jaksa. Jätin kemian pois. En kirjoita sitä, pitää kirjoittaa varmaan terveystieto. En vaan jaksa opiskella en jaksa.

viikonloppu

Eilen oli aika paska päivä. En saanut paljon syötyä ja laskin kalorit, kävin lenkilläkin pitkästä aikaa. Ei ollut kovin nautinnollista kun lunta tuli naamalle, hyinen tuuli jäädytti, oli vaikea juosta lumessa, reisistä lähti tunto. Suihku sen jälkeen kyllä oli ihana...

Joo eilinen noin, mutta tänään on ollut ihan mukava päivä. En ole laskeskellut mitään enkä miettinyt liikaa, hassua miten yksi päivä voi olla niin erilainen ja seuraava taas ihan päinvastainen. En ymmärrä itseäni. Tänään on tuntunut siltä että ehkä mulla onkin tulevaisuus ja ehkä en olekaan ihan niin surkea yksilö. Vaikka lintsasinkin taas vaihteeksi tänään... Menin kyllä aamulla enkun tunnille, sitten olisi ollut äikkää, mutta luulin että on hyppytunti. Ärsyttävää kun oon näin huolimaton! Istuin koulun käytävällä ihan turhaan ja sain poissaolon äääh. Iltapäivällä olisi ollut vielä matikkaa mutta en vaan mitenkään jaksanut olla koulussa, kun opettaja on merkannut wilmaan vain yhden poissaolon, niin ajattelin että voin mä nyt tän kerran olla pois... (TAAS.) En sitten tiedä että jos se ei merkkaa niitä kovin usein sinne vaan johonkin kansioon, niinkun jotkut tekee, ja sitten lennän liian monen poissaolon takia siltä kurssilta ulos mutta se on sitten voi voi, se on vain kertauskurssi. Parempi olisi kyllä silti päästä läpi se... En muista tai osaa enää yhtään mitään... Ahdistavaa.

Käytiin äidin kanssa kirppiksellä. Löysin valkoisen t-paidan ja keltaiset korvikset, tosi yksinkertaiset mutta kivat ja maksoi vain 50 senttiä, pakko oli ottaa. Ja ostin PS2:lle No one lives forever -pelin, sotapeli jee. Mietin jonkin aikaa että viitsinkö ostaa, maksoi 8 euroa, mutta oon nyt ihan tyytyväinen tohon kun oon pelannut vähän. (Tahtoisin silti vielä jonkun ihan kunnon räiskintäpelin... Mikä mussa on vikana?)

Tänään on ollut ihan hirveän kylmä. Joku -20 astetta, nyt illalla enemmänkin, ja tuntuu että toi pakkanen jotenkin puree heti kun astuu ulos. Ilma on kai jotenkin kosteaa, en tiedä, mutta pitää olla paksusti päällä että selviytyy. Kommandopipo olisi kiva niin ei naama jäätyisi niin pahasti...

No joo, taas kuvaton postaus kun en jaksa etsiä mitään, sori. :/

no angst

Mulla on älyttömän tylsää ja paha olo. Aamulla oli tosin vielä pahempi...

Imuroin tänään ja järjestin keittiön kaapit ja siivosin tasot ja muut sellaiset. Nyt ei ole mitään tekemistä. Välillä vaan istun ja katson tietsikan ruutua, pitäisi kai tehdä jotain, tai ehkä ei. On ihan turha olo. Ahdistaa koko ajan. En osaa estää ajatuksia joita tulee koko ajan päähän, ne sanoo että oon luuseri kun syön, laiska kun en käy lenkillä, huono kun en jaksa opiskella. Mietin että huomenna sitten syön vähemmän ja käyn lenkillä. Miten se aina siirtyy... Välillä mietin että en jaksa nyt, myöhemmin sitten, kun en asu enää kotona. Mutta ahdistus pysyy silti vaikka ajattelisin mitä. Tekisi mieli tehdä jotain, ihan mitä vaan, ettei tarvitsisi mennä huomenna kouluun ja tehdä kaikenmaailman juttuja. En jaksa!

En tiedä musta vaan tuntuu etten osaa elää. Haluaisin aina vaan nukkua, mutta keho ei halua, kun se on muutenkin nukkunut tarpeeksi. Liiasta nukkumisesta tulee pää kipeäksi. Mutta tahdon pois, unessa on helppo olla. Oon välillä ajatellut että ottaisin ylimääräisen Seroquelin, niin saisin taas nukuttua, mutta vielä en ole ottanut... Toisaalta mitä enemmän nukkuu niin sitä vaikeammalta hereillä olo tuntuu ja ahdistaa muutenkin. En tiedä minkä takia.

Tahdon lämpimään suihkuun.

shoes!

Ostin tänään ihanat kengät! En ollut edes etsimässä kenkiä, katsoin ihan ohimennen vaan ja huomasin ne, -40% alennuksessa ja oikea hinta 39,90e, eli sain ne 24 eurolla. :) Harvoin mulle tulee pakko-saada-noi-kengät -oloa, oon niin nirso kenkien suhteen, joten piti sitten ostaa ne. Niissä on kyllä korkoa ehkä vähän liikaa mutta enköhän mä taas totu.

Kävin tänään aamulla osastolla, kun oli fysioterapeutin tapaaminen... (Niin siis osasto on nyt alkuviikon vain viikko-osastona, eli menee neljältä päivällä kiinni ja kotona ollaan yöt) Se kertoi jotain venytysjuttuja, katsoi ryhdin ja kävelyn ja jotain. Oli tosi epämukava ja vaivaantunut ensin olo kun se käski ottaa sukat pois ja nostamaan verkkareita ylemmäs, mutta se ei sanonut onneksi nilkkojen jäljistä mitään... Pohjelihakset on mulla kuulemma kireät, samoin vasen takareisilihas. Se oli kyllä oikeasti paljon kireämpi kuin oikea, en tiennytkään. .____. Pitää nyt koittaa alkaa venytellä, oon varmaan vuoden tai kaksi jo ajatellut näin, mutta ikinä en jaksa. Koskaan ei huvita tai muka ehdi. Ryhti on ihan hyvä, vaikka parannettavaa siitäkin löytyy, mutta kuulemma silti tarpeeksi hyvä.

Osastolta sitten sossuun... Selvittämään kevään toimeentulotukea. Kaikki meni hyvin ja saan tuen, mun sosiaalityöntekijä on tosi mukava, se sanoi ettei ota huomioon opintolainaa (joka otetaan huomioon vaikkei sitä ottaisikaan, ihan perseestä) koska oon vielä tän kevään osastolla, ja kun mulla on lukio ja kirjotukset niin aika mahdoton siihen olisi lisätä vielä joku työpaikka. Oon tosi kiitollinen tuosta.

Kaikki tuntuu olevan nyt hyvin mutta silti mulla on välillä sellanen olo etten tahdo elää. Sellanen olo että haluisin vain pois. Silti ei se näy ulospäin, toissapäivänä siivosin koko huoneeni ja eilen keittiön, tänään oon vaan siistinyt paikkoja ja tiskannut. Oon ollut melkein epätavallisen pirteä ja touhunnut ja jaksanut kerrankin tehdä juttuja. (Paitsi koulujuttuja, en ole edes ajatellut...) Nukuin kylläkin äsken 2,5 tunnin päikkärit ja nyt tuntuu että päätä alkaa kohta särkeä. Ja pitää tunnustaa että on tullut taas muutaman kerran oksennettua, en saanut unta kun tuntui että pakko mennä pakko, ja vasta sen jälkeen sain nukuttua. Oli pakko nukkua ne päikkärit kun tuntui että pää hajoaa, väsytti kamalasti.

Huomenna on loppiainen ja on luvattu yli 20 astetta pakkasta, voi ei, inhoan noin kylmää, enkä voi jäädä sisälle lämpimään kun on pakko ulkoiluttaa koiraa. Kohta pitää myös mennä sen kanssa pihalle. Ääh... Olisipa kesä.

Pakko laittaa pari kuvaa eiliseltä kun oli niin ihana sää ja sai kivoja talvikuvia. :)

putputput :)

Junassa taas. Oli tosi kiva viikko (no vähän vajaa viikko) Kristan luona, kiitos! <3 Pelattiin tajuttoman paljon monopolia pleikkarilla ja katseltiin Täydellisiä naisia + Kikin lähettipalvelu ja Heinähattu ja Vilttitossu. :) Ja uudenvuodenaattona jäädyttiin ulkona katsomassa raketteja ja rämmittiin polvia myöten lumihangessa, pellolla ja metsässä, kengät täynnä lunta ja sisällä juotiin teetä.

Nyt taas matka kohti Helsinkiä... Torstaina alkaa koulukin. Hyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyii... Pitää tehdä kemian projektia ja ostaa matikankirja plus laskea matikkaa, tehdä vanhoja läksyjä joita en ole tehnyt, ja vaikka mitä. Ei kiinnosta ei yhtään. Mutta pakko! Ahdistus.

Syömiset ja nää on menneet hyvin, nyt on sellainen olo että ihan sama, en oikein jaksa välittää taas. Saapa nähdä kauanko tää nyt kestää. Tai jotenkin tuntuu että ihan turhaan pakenen ongelmia sillä että leikin ruoalla, ei se mitään auta. Niin en jaksa ainakaan nyt. Suurin syy on kyllä se, että kun olin nyt Kristalla, niin on jotenkin paljon helpompaa koska en todellakaan pystyisi esim. oksentamaan siellä, en mitenkään voisi. Omatunto ei olisi sallinut. Enkä myöskään olisi voinut/halunnut olla syömättä, no way. Nyt vaan koitan jatkaa samaa linjaa kotona ja osastolla...

Kotona on kyllä pakko siivota! Kristalla ehdin tottua siisteyteen, on se kyllä paljon mukavampaa kuin sekamelska, joka mun huoneessa on aina... Osastollakin pitää siivota huone, vannon että siivoan heti huomenna siellä. Ja tänään illalla kotona. En tahdo olla näin laiska.

Voisin vaikka tehdä nyt ristikkoa tai jotain... :P Vielä reilu 5,5 tuntia matkaa jäljellä.

2010

Taas on mennyt vuosi... Kamalasti kaikkea on tapahtunut, on ollut ylä- ja alamäkiä. Laidasta laitaan. Tuntuu että tää vuosi on ollut kamalan pitkä ja toisaalta vasta äskenhän oli kevät...

Teen varmaan sunnuntaina junassa jonkinlaisen yhteenvedon tästä (siis viime :D) vuodesta, kun on monen tunnin junamatka istuttavana. Nyt kello on puoli neljä aamuyöllä ja piti vaan päästä kirjoittamaan vuoden eka postaus nyt kun vielä oon hereillä.

Ihan outoa että on vuosi 2010. Tuntuu ihan hassulta. .___.

Tylsää kun loma menee näin nopeasti, melkein jo ahdistaa kun koulu alkaa viikon päästä ja kaikki koulujutut on niin tekemättä, kamalasti työtä edessä. Eikä yhtään kiinnostaisi. Mutta koitan nyt olla miettimättä sitä kun ei se mitään hyödytä.

Mutta sunnuntaina sitten enemmän :)