kuulumisia :)

Pitkästä aikaa tuli sellanen olo että täytyy päästä kirjottamaan blogia. Eipä tuosta viime tekstistä olekaan kuin 8 kuukautta... :D Jooo.

Luen edelleen kaikkia blogeja joiden lukijoiksi olen liittynyt. Mutta en vaan koskaan osaa kommentoida mitään. En pahemmin edes kirjoita enää nykyään, yhtään mitään. Enkä piirrä, en ratsasta. Eli kaikki minkä voimalla ennen elin, on jäänyt pois. Tuntuu ettei edes olisi aikaa tai energiaa mihinkään. 8,5 kuukautta vain kävin töissä ja nukuin. Ja söin. Vaihtelevasti.

Mä en oikeesti ole paljonkaan edennyt omien ajatusteni kanssa mihinkään suuntaan... Teen ehkä suunnitelmia, lasken painoindeksejä, asetan tavoitteita, mutta koskaan en pääse ihan sinne asti mihin haluaisin. Saatan saada pari kolme kiloa pois, mutta vain hetkellisesti. Aina pysyy se kaipuu sinne alle 50 kilon. Joku siinä numerossa vaan on. (typerää...) Sinne ei olisi kuin joku viitisen kiloa matkaa, vaan silti se tuntuu niin mahdottomalta, ja toisaalta ehkä vaistomaisesti lopetan ajoissa, koska pelkään.Välillä silti iskee valtava epätoivo. Ja toisinaan taas en välitä, vaan oon ihan tyytyväinen itseeni. Se vaihtelee niin paljon. Ensimmäisenä yleensä peiliinkatsoessa kuitenkin tulee vain mieleen, että pitäisi saada painoa pois. Mikä on typerää, kun kuitenkin normaalipainossa ollaan...

En tiedä. Musta tuntuu etten ikinä pääse noista ajatuksista eroon, vaan pitäisi vain oppia elämään niiden kanssa ja syödä normaalisti ja fiksusti. Eikä fiiliksen mukaan (=välillä ei mitään ja välillä aivan liikaa). Se on vaan niin vaikeaa eikä mulla taida riittää itsekuri / tahto siihen. Etenkään niinä hetkinä kun haluaisi vaan lopettaa syömisen oikeasti kokonaan.

Mutta se siitä. Lopetin työt siis viikko sitten, koska pääsin opiskelemaan. Keskiviikkona sitten alkaa opinnot. En millään jaksaisi. Mutta parempi opiskelu on kuin työnteko. :) Siis kun ei ole ammattia. Parempi kouluttautua nyt, kuin katua myöhemmin. Pitää vaan jaksaa ja yrittää taas opetella elämään opintotuella. Se onkin hankalaa, kun on tottunut 3 kertaa isompaan summaan joka kuukausi! :S Etenkin kun asutaan poikaystävän kanssa yhdessä, niin ruokaan menee jotenkin paljon rahaa. Mies syö niin paljon. Ja kun kuitenkin ostetaan ruuat yleensä puoliksi... :P

Tulipahan nyt purettua ajatuksia ja kerrottu vähän kuulumisia :) Vaikka puolet lukijoista on varmaan jo lähtenyt, kun en ole kirjotellut mitään. Katotaan jos jaksaisin aktivoitua. Voi kyllä olla, että tulee edelleenkin pitkiä taukoja. En kuitenkaan jaksa/viitsi poistaa tätä, kun välillä on kiva lukea vanhoja tekstejä. :)

1,5 viikkoa jouluun...

Poikaystävä on juhlimassa synttäreitään, itehän en pysty mihinkään lähtemään viikolla kun on nuo työt. Tai voisinhan tehdä niin että en menis yöllä nukkumaan ollenkaan, baarissa vois olla pilkkuun asti ja sitten kun viideltä on kotona niin voisin alkaa valmistautumaan töihin. :)) Kuudelta kun pitää lähteä bussipysäkille. Mutta joo ehkä en tee niin. On aika karmee se laskuhumala/krapula mikä on sitten kun on päässyt duunipaikalle asti. :D Kerran koettu, never again. Tosin sinä yönä nukuin vissiin pari tuntia, mutta silti.

Ainiin, olihan mullakin synttärit tossa pari viikkoa sitten, eli nyt alkaa ikä kakkosella. :D Kohta onkin sitten kolmekymppiset. Nouu...

Mutta joo tosta syystä siis datailen yksin täällä ja tulin nyt sitten paremman tekemisen puutteessa kirjotteleen tänne.

Ahistaa. Oon kerännyt kiloja liikaa ja mä en tosiaan kestä noita, pakko saada nuo muutama pois, ihan tosi... :X Vihaan tota peilikuvaa. Joka päivä. Ei auta vaikka kuinka hokisin itelleni "oon sopiva näin", ei se toimi, kun alitajunta huutaa jotain ihan muuta. Tosi rasittavaa kun ei koskaan voi olla tyytyväinen, jo viides vuosi menossa näiden ajatusten kanssa. (Luin tossa meinaan just vanhaa päiväkirjaa ja samoja ajatuksia alkoi olla 2006 syksyllä)

Kaikesta huolimatta voin silti ihan hyvin. Vaikka töissä on rankkaa, niin on ihanaa kun ei tarvitse olla yksin. :) Ollaan muuten nyt odoteltu 5 kuukautta sitä asuntoa HOASilta, vaan ei ole mitään kuulunut. Ollaan tietty laitettu hakemukset sillon kesällä kaikkialle muuallekin, mutta niistä nyt ei ole odotettavissa kämppää... Vuosiin varmaankaan. Tämmöstä Helsingissä. :/ Poikaystävä soitti tänään HOASille että mikä tilanne on, kuulemma meidän hakemuksessa ei näkynyt mitään aluetoiveita... Vaikka me laitettiin ne! AARGH, hemmetin HOAS-työntekijät, sählännyt jotain varmasti kun meidän hakemusta on päivitetty muutaman kerran. :( Voi olla että jos ne alueet olis ollut siinä niin oltais jo saatu kämppä. Oikeesti, pikkuhiljaa alkaa toivomaan lisätilaa, kun tää 12m2 on vähän pieni kahdelle ihmiselle. Kuvitelkaa vaan kun molempien vaatteetkin on, mihin ne mahtuu... No tuolla lattialla/muovikasseissahan ne. -.- Ei täällä mahdu mitään tekemään. Voi miten paljon toivonkaan että päästäisiin muuttamaan mahdollisimman pian. Edes helmikuussa? Öäää :S

Pitäis varmaan joululahjojakin alkaa hankkia. Hmmh, pitää kysellä mitä ihmiset haluaa... Mulla ei onneks ole paljon ostettavaa, mitä nyt perheelle jotain ja rakkaalle myös. :) Mutta kavereille tuskin tarvii ostaa mitään, ei ainakaan ole ollut puhetta. Ei olla aiemminkaan osteltu. Varmaan jää toi shoppailu ens viikkoon, vaikka sillon onkin varmaan kauheita tungoksia kaupoissa. :F Vaan ei voi mitään, tää viikko on jo sen verran täyteen buukattu.

Mut joo, vois tästä kai mennä suihkun kautta nukkumaan... Tänä yönä on hyvä mahdollisuus nukkua kunnon yöunet, kun poikaystävä on poissa. :P Ehin nukkua melkein 8h jos pidän nyt kiirettä!

PLAH!

Heip, kirjotan nyt jo taas :)

Oon yksin kotona, tai siis poikaystävällä, kun se oli to-la risteilyllä. Laiva tuli tänään kymmeneltä Helsinkiin mutta eipä herraa näy missään? Soitin kahdeltatoista ja oli sillon kahvilla. Kavereiden kanssa tietysti. "Tuun sit jossain vaiheessa kotiin." Selvä... Mua vaan vituttaa, kun on ikävä ja kello on nyt jo puoli seitsemän (!), mutta toista ei nyt näytä yhtään kiinnostavan. Mutta ehkä se on oma syy. Oon välillä vähän vaikea... Mutta en nyt voi silti mitään sille, että mua ärsyttää ihan kamalasti odottaa yksin kotona, en voi edes lähteä mihinkään kun mulla on avain ja se ei sitten pääsisi sisälle kun tulee. :( Ja mulla ON IKÄVÄ. Vaikka ei kolme päivää niin pitkä aika oikeasti ole, mutta on se mulle, kun oon viimesten 4 kuukauden aikana tottunut näkemään sitä joka päivä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tää kolme päivää on silti pisin aika tähän mennessä mitä ollaan oltu erossa tänä aikana. Kuulostaa muuten aika oudolta. :D Joillekin on varmaan ihan arkipäivää että nähdään tyyliin vain viikonloppuisin. Mä en kestäis sellasta!

Muuten asiat on ihan selvillä. Alotin maanantaina työt, ja oon kyllä aika puhki ollut sen jälkeen. Eilen olin kaverin kanssa yksissä kotibileissä mutta väsähdin tosi pian, ja viimeset 3-4 tuntia olin ihan nuutunut ja halusin vaan nukkumaan. Olisi varmaan pitänyt lähteä aiemmin, koska sitten kun lähdettiin niin kello oli 4, ja jouduttiin sitten vielä Pasilassa odottamaan toista junaa 45 minuuttia. Nukkumaan pääsin 5:30.

Koulusta sen verran, että oon hoitanut eroilmotuksen yms. jutut kuntoon. Nyt vaan pitää jotenkin maksaa Kelalle yhden kuukauden opintotuki takasin, mutta eiköhän sekin hoidu jos saan siihen jonkun osamaksusopimuksen. Kyllä mä mun palkasta pystyn sen maksamaan ihan hyvin. Eli periaatteessa kaikki on nyt ihan kunnossa. :) Pitää vaan jaksaa töissä niin rahat riittää.

Vituttaa myös paino, se jumittaa samassa, vähän liian korkeella. Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt mulla vaan on niin kova ikävä ja vitutus, että taidan mennä tupakalle.

EDIT // Se soitti ja kysy lähenkö baariin illemmalla, sanoin että mietin vielä. Mutta en mä taida mennä. Oon kerran tai pari tehny sen virheen että oon lähtenyt, vaikka oon ollut tosi maassa. Eihän siitä sitten mitään tule ja pilaa vaan siinä sitten muidenkin iltaa. Joten kun se soittaa niin sanon että en ole tulossa. En ees tiedä mikä mua nyt näin masentaa, mutta kun suljin puhelimen niin aloin vaan itkemään enkä pystynyt lopettamaan, sama tapahtuu nyt taas kun kirjotan tätä ylös. En tosiaankaan aina ymmärrä itteeni! Jotenkin on vaan TOSI paha mieli ja masentaa...

murheita

Heippa pitkästä aikaa!

4 kuukautta kohta mennyt viime kirjotuksesta, eli voi kai siitä jo päätellä että blogi on tulossa tiensä päähän. En nyt vielä kuitenkaan jaksa sitä poistaa mutta katellaan jossain vaiheessa :)

Nyt vaan on tarve purkaa ajatuksia tekstin muodossa. Kaikki on oikeastaan hyvin, seurustellaan edelleen poikaystävän kanssa ja odotellaan että saataisiin yhteinen kämppä. Ja oikeesti ensimmäistä kertaa ikinä rakastan ketään. (siis perheen ja tärkeiden ystävien lisäksi tietysti)

Maanantaina alkoi työharjoittelu sisätautien osastolla ja tajusin sinä päivänä, etten tahdo tehdä sairaanhoitajan hommia työkseni koko loppuelämäni ajan. Ja olisi hölmöä kouluttautua sillä ajatuksella, että myöhemmin vaihtaisi alaa. Miksei samantien sitten opiskele sellaista ammattia, jossa jaksaa työskennellä? Joo, ja aiemmin kyllä kuvittelin että tahdon olla hoitaja. Mutta viime aikoina on vaan alkanut tulla sellanen tunne, ettei tää ole mun juttu. Ja niin päätin nyt sitten keskeyttää opinnot. Melkein vuosi takana, mutta aikaahan se vaan on. Menen nyt töihin, postille hyvin todennäköisesti (perjantaina saan tietää saanko sen paikan, kuulemma melko varmasti saan, näin sanoi esimies) ja sitten kevään haussa haen uusiin opiskelupaikkoihin. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa tietotekniikka ja farmasia.

Jotenkin vaan stressaa tää muutos! Huomenna pitää käydä opintotoimistolla tekemässä tarvittavat ilmoitukset yms. Ja jotenkin ahdistaa ja surettaa lopettaa, oli kuitenkin ehtinyt jo tottua siihen. Mutta koitan silti toimia järkevästi. Ja mun järki sanoo, että lopeta nyt. Ettei enemmän aikaa mene hukkaan alalla joka ei olekaan oma juttu. Joten nyt vaan pitää ottaa selvää että pitääkö maksaa kelalle jotain opintotukia takaisin (toivottavasti ei!) ja koska pitää muuttaa HOASilta pois. Ja varmaan jotain muitakin juttuja, mutta ehkä ne siellä opintotoimistolla osaa neuvoa kun varmasti ne käsittelee näitä asioita suht usein. (aika moni meidän koulussa lopettaa opinnot jossain vaiheessa...)

Epävarmuus, en vaan kestä sitä. Sen takia tää onkin vaikeeta. Mutta oon varma että sitten kun kaikki asiat on selvillä ja tiedän tarkkaan mitä pitää maksaa ja minne, jos pitää, ja koska on muutto, niin olo on helpompi kuin pitkään aikaan. Eli varmasti tää kannattaa.

Pitää tosiaan myös uusia asuntohakemukset, ja nythän mulla on sitten periaatteessa "häätöuhka" kun HOASilla ei saa asua ei-opiskeleva. Saa nähdä onko sillä mitään vaikutusta asunnonsaantiin kaupungilta. Epäilen kyllä... Jos ei saada mitään kämppää ennen sitä niin mun pitää raahata kamat äidille. Aika kurjaa, mutta periaatteessa mikään ei muutu kun asun poikaystävän luona täällä pikkuruisessa kämpässä.

Eli siinä se pääasiallinen stressinaiheuttaja... Tuntuu pahalta lopettaa mutta olisi tuntunut ihan väärältä myös jatkaa. Nyt vaan toivon tosi tosi paljon että pääsisin mahdollisimman pian duuniin. Tarviin rahaa, etenkin jos Kela vaatii jotain takasin.

Painokin on päässyt vähän nousemaan. Mutta ehkä se laskee takaisin kun vähennän nyt roskaruoan ja herkkujen syömistä. Tänään on jo mennyt ihan hyvin, oon syönyt sen verran ettei ole nälkä, ja suht terveellisesti. Kyllä se tästä taas.

Mutta pitää lopetella :) Ehkä kirjotan tänne sitten taas kun kaikki jutut on selvinneet.

so happy!

Elämä on ihanaa!

En edes tiedä mistä alottaisin!
Oon nyt päälle kaksi viikkoa ollut töissä, eikä se tunnu niin rankalta kuin ennen. Perjantait on kyllä pahimpia, kun lihakset alkaa olla väsyneet eikä meinaa jaksaa kiivetä niitä rappusia enää. :P Maanantaina on taas helpointa siinä mielessä, kun on viikonlopun saanut levätä. Jaksaa juosta. Ja oi, ootan palkkapäivää, enää toiset kaksi viikkoa... Kelpaa tonnikuussataa. :D

Ja kaikkea muutakin kivaa on tapahtunut... Krista oli täällä toissaviikonloppuna, hengattiin vaan, juotiin vähän siideriä, yksi päivä paahdettiin itteemme vaan rannalla ja käytiin uimassa. :D

JA! En ole enää sinkku. :) Voin vaan sanoa että olen onnellinen. On niin hyvä olla. Nytkin tyyliin lasken minuutteja siihen kun toi yks pääsee töistä, vielä yli tunti... :C

Pääsin muuten autokoulun teoriakokeesta läpi. :D Oli muuten kauhee päivä, meinasin myöhästyä sieltä, juoksin helteessä ja sitten kun istuin siihen penkille lopulta täristen niin meinasi tulla paniikki kun ne kysymykset oli ihan erilaisia kuin harjotuksissa! Onneksi kuitenkin meni läpi. Sanallisista väärin 1 (maksimi on 3) ja kuvallisista 4 (maksimi 8). Eli aika keskiverrosti meni, olishan se ollu kiva päästä virheittä läpi mutta tärkeintä nyt on ettei tarvii uusia tota. :) Nyt vielä pari ajotuntia ja sitten inssi, 5.8.... Huuuuh panikoin nyt jo.

Huomenna vähän risteilemään. :D Aiijjai, ihanaa. Mitenköhän sitä jaksaa maanantaina taas herätä 4:40... :F Pitää olla miettimättä sitä. Oon mä välillä muutenkin menny töihin vaan muutaman tunnin unilla. Ja kerran järkyssä krapulassa, taisin olla vielä vähän humalassakin ehheh... Ja hengissä selvisin :')

Taidan lakata kynnet. Harmittaa kun noi on ihan lyhyet, yhessä vaiheessa ne oli tosi pitkät mutta sit alko katkeilemaan... Kurjaaa.

56 minuuttia vielä. En jaksa olla yksin, tulis jo :C

on olemassa jotain parempaa

Siellä on maailma.

Aion taas löytää tieni sinne, pois omasta kuplastani, joka on pelkkää harhaa.
Nyt, eikä huomenna!

Toivon tosiaan että tää olisi nyt viimenen kerta, kun joudun ton päätöksen tekemään.
Etenkin kun oon vielä normaalipainon puolella, niin sen ei pitäisi olla niin kamalaa, eihän mun tarvitse edes lihoa. Opettelen vaan syömään terveellisesti ja tarpeeksi.

Ei nyt oikein irtoa mitään järkevää.
En aio vajota enää syvemmälle. Oon kuitenkin kohta 20 vuotta, oliskohan jo aika keksiä elämälle muutakin käyttöä? :D

Muihin aiheisiin!
Menin sinne esikirjallisiin. Se toimistotyöntekijä etsi mun tiedot sieltä koneelta - ja sitten sain kuulla, etten kuulemma ole käynyt mitään teoriatuntia. Vaikka oon käynyt ne kaikki. Noh sitten se etsi jotain papereita ja totesi että oon kyllä käynyt, mutta ne ei näy koneella. Se koitti kirjata niitä sinne uudestaan, mutta numero 0 siellä oli vaan ja pysyi. Kuulemma eka kerta kun noin käy. Se pyysi mua tulemaan huomenna uudelleen, jos saataisiin sitten asiat selviksi ja voisin tehdä sen esikirjallisen... Huoh. Toi on niin tyypillistä mun tuuria! :D

Tuli tosta mieleen se kun muutin vuosi sitten tänne HOASille, niin siellä toimistolla ne väitti etten ollut maksanut vuokravakuutta. Loppujenlopuksi se kuitti löytyi niiden roskiksesta, nice.

Ja sitten sekin, kun joskus tilasin Nellyltä kenkiä, maksoin ne ajallaan mutta sain karhukirjeen. Soitin sinne sitten ja ne tutki asiaa, ja huomasi että mun laskuun oli merkitty väärä viitenumero. Silti en voi tilata vieläkään mitään klarnalta, koska siellä on mulla joku merkintä niiden sähläreiden takia. No joo ei siinä mitään, on ainakin yksi paikka vähemmän mihin voisin ottaa velkaa. :D

Mietin vaan että miks mulle aina käy tollasia juttuja. :P Huvittavaa. Mun pään päällä pyörii varmasti joku näkymätön musta sadepilvi.

dumdumm

Heip. (:

Bloggailu on jäänyt... Ehkä tää blogi nyt vetelee viimeisiään, jos en saa itteäni niskasta kiinni. Jos nyt kumminkin jotain kuulumisia taas kertoilisin.

Eli eli. Kesäloman vika viikko menossa, perjantaina alkaa työt ja kestää siihen asti kun koulu alkaa 15.8. Huomenna meen autokoulun esikirjallisiin ja toivottavasti saan ajan teoriakokeelle... Ajotunneista on jäljellä vielä kaksi plus pimeän ajo simulaattorilla. :) Ja inssi, huuhh... Pitää kyllä varmaan ottaa ylimääräsiä ajotunteja ennen sitä, en usko että noi kaksi riittää. :S

Mulla on edelleenkin syömisen kanssa kikkailua. Tai oikeestaan just parina viime kuukautena on ollut hankalampaa kuin pitkään aikaan. Kaikki hoitosuhteet kuitenkin lopetettiin tossa muutama viikko sitten, koska oon liian vanha Ulfåsaan ja aikuispuolelle en pääse :) Nicee. Mutta. Pärjään itekin. Pakko mun on pärjätä.

 Sourz!

Piskikin on trimmattu omatoimisesti. Se näytti taas ihan kynityltä kanalta ensin. :DD

Jos vaikka koittais kohta valua nukkumaan päin... Että jaksaa huomenna mennä sinne autokoululle.