Laiskalauantai...

Oon tänään nukkunut, syönyt, datannut, nukkunut, syönyt ja datannut. Voiko monipuolisempaa olla... No, oon mä myös tiskannut. Laitoin vähän liikaa astianpesuainetta ja sitä vaahtoa tuli aika paljon. Tuli ihan mieleen, kun pienenä olin usein viikonloppuisin mummilla yötä, ja kävin aina vaahtokylvyssä. Otin aina valtavasti leluja mukaan ja viihdyin ammeessa niin kauan, että vesi oli haaleaa ja kaikki vaahto lähtenyt. Muistan että mulla oli ihan oma maailma, jaksoin leikkiä yksin tuntikausia omia leikkejäni. Sitten illalla aina katseltiin mummin kanssa BumTsiBumia ja söin leipää, jonka päällä oli ketsuppia. Nukuin mummin vuodevaatelaatikossa, kun olin niin pieni, että sinne oli helppo tehdä pehmustettu peti. Aamulla herätin mummin (ja nyt kaduttaa, varmaan inhottavaa kun tahtoo nukkua ja toinen vaan tulee tönimään), ja mummi keitti mannapuuroa. Kiipeilin aina keittiön työtasoilla ja etsin kaapista vanilliinisokeripussia, jonne työnsin sormeni ja laitoin sen jälkeen suuhun. Olisinpa vielä 6-vuotias!

Mummi täyttää ensi vuoden alussa 90 vuotta. Pelottaa, koska se on jo aika paljon. Enkä näe sitä kuin ehkä kerran pari vuodessa, kun välimatkaa on 200km. Eihän se oikeasti ole kovin pitkä matka, jostain syystä vaan tulee niin harvoin mentyä sinne. :/ Pitäisi vähän skarpata ja säästää rahaa, että voisi käydä edes vähän useammin, kun koskaan ei tiedä miten kauan sitä aikaa on jäljellä. En pysty edes ajattelemaan, että mitä sitten, kun saan tietää että se on kuollut... Ei se voi. Lamaannuttavaa.

Joo en tahdo miettiä. Tekee mieli piirtää! En vaan tiedä mitä piirtäisin. Tahdon piirtää piirtopöydälläni. En ole käyttänyt sitä ikuisuuksiin, mikä on ihan tyhmää, ei se kuitenkaan ilmainen ollut. Koirakin kaipaisi huomiota ja huone muistuttaa ihan kaatopaikkaa. Ei jaksaaaa, ärsyttävää kun pitää olla näin laiska luonne. Vihaan siivoamista.

Mutta nyt meen piirtämään. Tai ainakin ihan kohta :)

Joskus elämä on ihanaa

Kävin eilen lenkillä, kun en toissapäivänä sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Oli kyllä ihanaa. Eksyin tosin vähän, niin se stressasi silloin, mutta ei se lenkki kuitenkaan venähtänyt turhan pitkäksi. Aioin tehdä puolen tunnin lenkin mutta tuon eksymisen takia siitä tuli 40 min. :P Mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut.

Tänään oli hyvä päivä. Kaikin puolin. Vähän väsynyt ehkä ajoittain, ja sitten taas välillä oon ollut ihan hyper. Äsken esim oli ihan yliaktiivinen olo. Sellaista energiaa, hyvää energiaa siis, kun on tosi hyvä olla ja tekisi mieli ilmaista se jotenkin, muttei osaa. Nyt se on vähän laantunut (ehkä Seroquelinkin takia) ja tän jälkeen kyllä taidan mennä nukkumaan.

Sain muuten tänään raudat alahampaista pois. Jeeejee, eihän ne ehtineetkään olla kuin joku viisi vuotta. Ainakin. Yläraudat lähtee harmi kyllä kuulemma vasta kevättalvella. :/ Huoh. Ei vaan jaksaisi, tahdon nää pois heti nyt. Sama synttäreiden kanssa, nyt kun niihin on enää kuukausi niin en malta enää odottaa, vaikka kuukausi on tosi lyhyt aika. Varmaan parin viikon päästä tuntuu vieläkin vaikeammalta. :P Oon ihan outo.

Ai niin. Tiistaina pääsen ratsastamaan! Lintsaan matikantunnin, en ehtisi muuten. Apua en jaksa odottaa, ihanaa, tiistaina jo. Kaikkea kivaa tapahtuu nyt lähiaikoina. Nyt kun tarkemmin mietin, niin taidan olla aika onnellinen tällä hetkellä. Ei ole mitään suurempaa huolenaihetta eikä stressiä mistään. Hyvä olo. Tuntuu niin ihanalta kun voi olla näin, ei edes kiinnosta tietää paljonko tänään painan tai että oonko syönyt terveellisesti vai enkö. Aivan sama!

Ei tästäkään tekstistä taas tule mitään... Meen nukkumaan ja kirjotan huomenna uudelleen, ainakin melko varmaan. :P

Kouludatausta

Oon nyt koulussa omalla läppärillä. Mulla on tässä nyt kaksi hyppytuntia ennen keramiikka... Kolmelta vasta alkaa tunti, ja kello on nyt kaksitoista. :P Olisin ehtinyt osastolle tässä välissä, mutta ei huvittanut lähteä. Ulkona on kylmää ja kosteaa, mieluummin dataan täällä sisällä. :D

Mulla on nyt hyvä olo. Jännä juttu, kun tänä aamuna kävin vaa'alla ja paino näytti edelleenkin olevan siinä mun rajalla mitä en joskus "saanut" ylittää. Siis nyt oon vähän yli sen ja tuli suoraan ajatus, että "pitää vähän vähentää että tää laskee alle ton". Mutta sitten mietin että mitä haittaa siitä voi olla vaikka se on yli sen luvun, ei sitä päältäpäin näe. Turhaa stressiä. Saan mä painaa enemmän, ja ihan sama vaikka joku muu on laihempi, ei mun tarvitse olla. Vapauttavaa.

(Tässä välissä datasin vähä muualla, kello on nyt varttia vaille yksi)
Eipä mulla mitään ihmeellistä. Oon kyllä niin hirvee datis että ihan hävettää. :D Koneella aina kun mahdollista, huhhuh... Mutta koitan tänään tehdä jotain kunnollista. Käyn lenkillä, kun en viimeksi käynyt kun olin ajatellut että menen, satoi. Ja eilenkin satoi. Tai ei varsinaisesti satanut vaan tuli ärsyttävää tihkua ja oli ihan harmaata. Tänäänkin on harmaata, mutta ainakaan ei tullut vettä. Ellei sitten iltapäivällä ala tulla... Toivottavasti ei. Inhoan lenkkeilyä jos joutuu kastumaan. Tulee niin nihkeä olo. :S

Niin ja se varmistui nyt, että pääsen ratsastamaan. Osasto maksaa siis. :) Ilmeisesti kahdeksan kertaa. Ihanaa, odotan sitä, viimeksi ratsastin yli 10 kk sitten... Ikävä hevosia. Haluaisin hoitohevosen tai vastaavan, mutta oon huomannut että se alkaa ajan kanssa kyllästyttämään, jos ei ole ystäviä samalla tallilla. Enkä mä ole niin sosiaalinen että saisin ystäviä helposti, ja muutenkaan ratsastuskouluissa hoitaminen ei ole niin hohdokasta... Yksistyistalleilta taas on vaikea saada hoitohevosta ja siellä varsinkin on jotenkin aika yksinäistä, niin oon huomannut.

Voisin ehkä jatkaa taas facebookkaamista ja muuta yhtä kehittävää, kuvia ei taas tähän postaukseen tule kun laiskottaa niin kamalasti.

Maanantaitaaa

Piti kirjoittaa eilen mutten jaksanutkaan sitten. Eilinen nyt ei muutenkaan ollut niin ihana päivä, illalla tuli oksennettuakin kun ahdisti. Kummasti helpotti oloa. Ihan tyhmää...

Tänään sitten on ollut paljon parempi päivä. Aamulla oli se hoitoneuvottelu. Ei siellä paljon mitään ihmeellistä puhuttu, vähän että miten mulla on mennyt ja sellaista. Lääkärin ja hoitajan mielestä on mennyt tosi hyvin ja äitikin oli ihan tyytyväinen. En kertonut niille mitään tästä pienestä takapakista, puhuin ja puhun tästä psykologin kanssa. Tuntui kyllä vähän hassulta kun lääkäri sanoi jotain että ei ole huolissaan mun voinnista ja että tuskin mulla alkaa mennä huonommin. Ei kuitenkaan ahdistanut yhtään. Joskus tollasesta olisi varmasti tullut paha olo, sellainen että mua vähäteltäisiin tai jotain. Joo mun logiikkaa. Mutta nyt tuntui vaan että muhun uskotaan. :)

Kaikki neuvottelut ja kokoontumiset, missä on vähän enemmän ihmisiä ja puhutaan mun asioista, on vaan jotenkin niin raskaita. Istun vaan hiljaa ja nyökyttelen ja vastaan kun kysytään, mutta silti se ottaa voimille ihan oudosti. Vaikkei siellä mitään ihmeellistä tapahdukaan koskaan. En jaksanut edes mennä kouluun vaikka olisin ehtinyt ihan hyvin yhdelle tunnille. Raahauduin kuitenkin sitten kokeidenpalautukseen kun oon niin kärsimätön ja utelias, tahdoin saada matikankokeen. Sain siitä 8+ ja oon ihan tyytyväinen, harmittaa vaan että olisin saanut ainakin numeron paremman jos olisin jaksanut tarkistaa sen kokeen kunnolla. Siellä oli ihan tyhmiä pikkuvirheitä joista meni pisteitä pois. :/ Mutta ihan sama ei mua haittaa, saan kuitenkin varmaan ysin todistukseen kun oon ollut aktiivinen.

Sitten oli psykologi... Oli kyllä aika hyödyllinen kerta taas. Kerroin sille tästä vähän huonommasta vaiheesta. Eniten ehkä varmaan auttoi se, kun psyka sanoi että mulla on oikeus olla tyytyväinen itseeni, kun oon normaalipainoinen. Ja kun oon vielä siinä alarajallakin. Mikä oikeus jollain on mun päässä väittää, että oon liian iso tai että en saisi syödä tai että pitää oksentaa, jos oon syönyt muka liikaa. Sille pitää sanoa vastaan ja kysyä, että miten niin muka. Oot ihan väärässä, sulla ei ole perusteluja. Psyka on ennenkin puhunut mulle näistä, mutta en vaan ole jotenkin ollut valmis kuuntelemaan tai jotain. Oon aina ajatellut että ihan sama, oon silti liian iso, ei siinä ole mitään epäreilua kun näen itekkin että oon suuri. Että on ihan oikein kun se muistuttaa mua, koska pitää laihtua. Mutta eihän mun oikeasti pidä. Tyhmintä on ehkä se, että tiedän että normaalipainoisena näytän muiden silmissä paremmalta kuin alipainoisena, mutta silti heti kun näen jonkun itseäni laihemman niin oon kamalan katkera sille. Minkä takia toi saa olla, ja mä en? Mutta ei se oikeasti tee onnelliseksi vaikka olisikin kamalan laiha, ei se elämä siitä miksikään muutu. Ainakaan paremmaksi.

Puhuttiin muistakin jutuista mutta en jaksa muistaa nyt kaikkea. :P Loppupäivänä nyt en ole tehnyt oikeestaan mitään, tehnyt ristikoita ja ollut koneella. Ja syönyt. Tänään kyllä jäi lounaalla ja välipalalla vähän vajaaksi, mutta ei paljon. Psykan jälkeen söin taas ihan listan mukaan, oli niin paljon parempi olo.Kuuden aikaan nukuin päikkärit ja nyt illalla puhuin Kristan kanssa puhelimessa. Ja nyt kirjotan täällä huoneessani tätä muistitikulle. (Ja kohta meen tonne osaston koneelle laittaan tän)

Huomenna alkaa koulu vasta kahdeltatoista, ihanaa!

Ihan ookoo

Tänään on jo ollut parempi olo. Ei ole ahdistanut niin paljon, vähän kyllä. En ole myöskään oksentanut, vaikka kävi mielessä kyllä monta monta kertaa.

Oon vaan datannut liikaa. Laiskaa. :P No ehkä huomenna saan aikaan jotain oikeaa. Eeeehkä. Ainakin käyn lenkillä... Nyt tekisi mieli mennä, mutta on jo niin myöhä ja pimeää etten kyllä uskalla. Päivällä en jaksanut. Mutta huomenna meen.

Ai niin, teinhän mä tänään yhden kuviksen työn. Tein jotain, jee.

Mun vasemman käden pikkusormi puutui jotenkin oudosti... Se on vieläkin. Ärsyttävää!

Tahtoisin tehdä jotain, minkä jälkeen voisin tuntea itseni onnistuneeksi ja aikaansaaneeksi. Mutta en tiedä mitä, ja tuntuu vaan laiskalta löllykältä. Johtuu kyllä varmaan tästä koko päivän koneella roikkumisesta. Ei tee hyvää istua vaan tuijottamassa ruutua. Eikä varsinkaan lukea sh-blogeja, vaikka ne ei enää ahdista, niin kyllä ne silti taitaa vähän vaikuttaa alitajuntaan. Kun tulee yhtäkkiä ikävä kylmyyttä ja vaa'alla ravaamista ja oksentamista ja lenkkeilyä harmaassa. Vaikka siinä ei ole mitään järkeä... En tiedä minkä takia oon nyt parina päivänä ajautunut niille sivuille. Jotenkin ne vieläkin vetää puoleensa vaikka en edes laihduta enkä tahdo mennä huonompaan kuntoon. Tarkemmin ajateltuna kyllä jokin hiljainen ääni sanoo, että pitäisi laihtua ja palata entiseen, mutta tiedän että se on niin raskasta enkä nyt jaksa, joten on helpompi syödä listan mukaan ja pysyä tässä tilanteessa.

Ääääh maanantaina on hoitoneuvottelu ja psykologi. En ehdi kouluun varmaan ollenkaan. Olisin halunnut edes liikkatunnille... Ja jos missaan matikan niin kyllä vituttaa. On niin ärsyttävää mennä tunnille ja olla ihan pihalla kaikesta, kun ei ole ollut edellisellä tunnilla. Ei niillä muilla aineilla sitten niin väliä ole.

Otan varmaan Seroquelin ja teen kyllä vähän vatsalihaksia ennen nukkumaanmenoa. Koskahan viimeksi oon niitäkin tehnyt... Varmaan surkastuneet kokonaan pois, jos siellä jossain yhtään mitään edes onkaan. :D

Väsy ja paha olo

Perjantai.

Kävin aamulla vaa'alla, paino oli vähän noussut. Ei paljon, mutta vähän. Se on nyt siinä rajalla mitä jotenkin pelkään, vaikka siitä ei mitään tapahdu, niin kuitenkin se ahdistaa. Jotain päänsisäistä vammaisuutta. Tyhmä... Mistä saa uudet aivot?

Jaksoin tänään mennä kouluun heti aamusta, vähän ahdisti kun olin ihan pihalla kaikista aineista, mutta selvisin. Ja tajusin matikan jututkin ihan hyvin vaikka oli ihan uusia asioita kaikki. Silti paha olo oli ja pysyi inhottavasti, esti syömästä tarpeeksi ja oksensinpa tänään pitkästä aikaa, kerran päivällisen jälkeen. Joku 3-4kk tauon jälkeen. Suoraan sanottuna vituttaa... Ja hävettää. Nyt tuntuu kuin olisin pilannut kaiken. En edes tiedä minkä takia piti mennä sekin tekemään! En tunne enää samalla lailla suurta tarvetta laihtua, tuntui vaan että on pakko, kun tuntui täydeltä ja likaiselta. En edes ajatellut mitään enää siinä vaiheessa, kun ahdistus täytti ajatukset...

Tosi kummallinen olo edelleenkin. Aina muiden ihmisten seurassa olo on hyvä, mutta kun jään yksin ajatusteni kanssa, niin alkaa taas ahdistaa. Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan... Jotenkin vaan paha olo. En käsitä. Mene pois. Tuntuu kuin esittäisin vain masentunutta (tällä tekstilläkin), kun samaan aikaan hymyilen ja olen ihan normaali muita ihmisiä kohtaan. Toisaalta tuntuu kuin esittäisin iloista, vaikka on paha olla. Ihan kuin en olisi ollenkaan oma itseni mutta kuitenkin olen kuten ennenkin... En osaa selittää.

Aaaaaaa tuun hulluksi! Tahdon juosta tahdon huutaa tahdon itkeä. Tahtoisin seistä kaatosateessa ja kastua läpimäräksi ja itkeä, kun sitä ei voisi erottaa sateesta. Mutta ulkona on vaan harmaata ja kylmää eikä sada... Eikä edes itketä. On vaan paha olo. En ymmärrä.

Eipä tästä postauksestakaan taas tule mitenkään järkevä, kun en saa kirjoitettua mitään asiaa. Kamalaa angstia vaan koko ajan. Voisin vaikka lopettaa nyt ja jatkaa vaikka huomenna tai joskus...

Sekavaa

Oon nyt osastolla. Kello on kuusi, istun tässä sängyllä ja kirjotan tätä muistioon muistikortille (kun mulla ei ole mokkulaa tai vastaavaa), siirrän tän myöhemmin blogiin kun meen tohon osaston koneelle.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutten jaksa kirjoittaa kaikkea. Mutta lyhyesti sanottuna viimeiset neljä päivää on olleet aivan ihania. Ei me mitään ihmeellistä tehty, käytiin kerran keilaamassa, katsottiin leffa, laulettiin Singstaria... Datailtiin... Eilen leivottiin pipareita. Vaikkei ole edes joulu. Oli niin kivaa! Ja viime yönä valvottiin puoli viiteen ja juteltiin. Se oli jotenkin tosi terapeuttista. Kiitos Krista! <3 Harmi että nähdään seuraavan kerran vasta joskus joulukuussa ehkä... :(

Ihan outoa että nyt itken. En edes tiedä miksi! Oikeasti, en tiedä. On vaan jotenkin tosi herkkä tunnetila nyt. Tuntuu että oon nyt taas ihan yksin. Vaikka oon osastolla ja täällä on muita ihmisiä... Muttei ketään joka kuitenkaan ymmärtäisi oikeasti. Välipalakin jäi tänään väliin kun unohdin ottaa mukaan, ja pääsin koulusta vasta viideltä. Ja kun tulin osastolle, oli jotenkin paha mieli ja sitten jäi päivälliseltäkin leipä ja jälkkäri...

Ahdistaa. Jotenkin vaan niin kamalan yksinäinen olo.
Taidan ottaa päikkärit.

20:24 // Nyt oon tässä osaston koneella. Nukkuminen auttoi, on jo paljon parempi olo. Silti vieläkin on jokin epämääräinen ahdistus...

Datausta

Heippamoi. Kävin tosiaan eilen sillä lenkillä (30 min) ja oli kyllä ihanaa pitkästä aikaa päästä juoksemaan! Vähän on kyllä kunto huonontunut, mutta ei ihan kamalasti, ihme kyllä. Oli ihana ottaa välillä spurtteja ja välillä mennä hitaasti. Nautin oikeasti. :)

Eilen myös Krista tuli meille. Ei olla kyllä tehty paljon mitään, datailtu vaan ja syöty ja nukuttu... :P Niin ja eilen haettiin postista mun miniläppäri, joka tilattiin net.anttilasta. Oon nytkin tällä koneella. Tää on niin ihana. :D

Tarrat sain Kristalta tuliaisina Lontoosta. Ihania! Sopii mun mielestä tosi hyvin tähän läppäriin. :D Jonkun mielestä varmaan liian pinkkiä, mutta mä tykkään.

Tehtiin kanasalaatti. (Tai no kanamozzarellapastasalaatti :P) Siitä tuli hyvä, vaikka näyttääkin vähän epämääräiseltä.

Mmjoo. :D Ei tässä ihmeempiä... Maanantaina pitäisi kai käydä koulussa kääntymässä, mutta saa nähdä jaksanko. Tiistaina samoin. Mutta katsotaan sitä sitten. Osastolle meen sitten keskiviikkona.

On jotenkin tosi kiva ja rento fiilis, vaikka vähän ahdistaa jo ensi viikko kun pitää taas mennä kouluun. Vaikka se ei edes ole raskasta, mulla on vaan neljä kurssia. Kuitenkin se vaan ahdistaa. Mutta onneksi ei nyt kovin paljon... Ainakaan vielä.

Tästä tuli nyt tosi lyhyt mutta eei se mitään.

Perjantaita

Eilen tosiaan olin Sonjalla yötä ja oli tosi tosi tosi ihanaa. Lauleltiin Singstaria ja leivottiin muffineja. Piiiiiitkästä aikaa. En muista koska viimeksi edes olin leiponut. Eikä edes ahdistanut, varmaankin se johtui seurasta. ;D Ja en tiedä, oon aika hyvin muutenkin päässyt omista "kielloista" eroon. Niin ja tykkäsin varsinkin kun pääsi juttelemaan asioista, illalla vaan olin tosi väsynyt ja puoliksi koomassa, niin se vähän harmitti... :P Mutta olikin sitten niin ihana nukkua, nukuin niin hyvin. Pitää jatkossakin hankkia välillä vähän univelkaa ihan vaan, kun sitten nukkuu niin sikeästi.

Toi lappu oli niin tajuttoman söpö että oli pakko laittaa kuva siitä tänne. :D Aaaawww, Sonjan pikkuveli on ihana.

Tänään sitten datailtiin, syötiin ja katsottiin Tarzan. En edes ollut nähnyt sitä aiemmin. :D Tosi suloinen! Kotona olin joskus viiden maissa. Lähinnä nyt oon vaan datannut ja katsellut telkkaria.

Ajatukset on kyllä olleet vähän hassuja nyt illalla... Selailin blogilistaa ja tietenkin syömishäiriöblogit jotenkin pakotti klikkaamaan. Ei olisi pitänyt. Kun siitä vaan tuli mieleen viime kevät ja kaikki se paska muutenkin. Tuntuu oudolta ajatella, että joku tänäänkin on paastonnut, käynyt vaa'alla viisi kertaa ja käynyt lisäksi juoksemassa. Jotenkin alkaa kaipaamaan sitä, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään järkeä eikä varsinkaan mitään, mitä oikeasti kannattaisi kaivata. Jotain turvaa siitä kai sitten saa tai jotain. En silti aio tehdä mitään, jatkan kuten tähän asti, eiköhän tääkin fiilis taas mene ohi. Sitten voin taas olla tyytyväinen kun pysyin vahvana.

Lenkille kyllä tekisi mieli. Pitäisi vaan kysyä vielä yhdeltä hoitotaholta siitä, mutta koska kolme lääkäriä on jo olleet sitä mieltä että voisin lenkkeillä jos paino ei lähde laskuun, niin ajattelen kyllä että voisin mennä. Huomenna jos on hyvä sää niin voisin käydä. Kumpa olisi! Tahtoo juoksemaaaaaaaaaan!

Huomenna Krista tulee meille illalla. :) Ihana nähdä pitkästä aikaa, välimatka on ihan liian suuri. Voisi ehkä alkaa mennä nukkumaan... Tekee mieli piirtää. Ehkä piirrän jotain ensin. Onneksi on syysloma. Ja viikonloppukin. :)

Alku

Helouu. :) Ekat postaukset on vaikeita... Ei tiedä mitä kirjoittaisi.

Mutta jos vaikka aloittaisi siitä, että tää on ihan vain päiväkirjatyylinen blogi, johon kirjoitan kaikesta, mitä mielessäni liikkuu. Ajatuksia, kuulumisia ja vähän kaikenlaista. Ei mitään tiettyä aihealuetta. Lähinnä varmaan tulee kirjoiteltua fiiliksistä, koulu(inho)sta, omista ongelmista ja toivottavasti myös iloisista tapahtumista ja sen sellaisista. Koitan kuviakin laitella tarpeeksi ja mielellään itse ottamiani. :)

Eli täällä dataa 17-vuotias, joulukuussa 18-vuotias, helsinkiläinen tyttö. Käyn lukiota nyt kolmatta vuotta. Suoritan lukion 3,5 vuodessa joten en ole vielä ensi kevään abi. :( Mutta syksyllä sitten. Asun äidin kanssa, ja lisäksi kämpästä löytyy koira ja hamsteri. Elämän valopilkut. :) Olen kylläkin kotona vain viikonloppuisin, koska viikolla olen osastolla. Jouduin kesäkuun alussa osastolle syömishäiriön (ja siitä johtuneen painon nopean putoamisen ja veriarvojen huononemisen) takia, ja vietin siellä kesän. Elokuussa siirryin toiselle osastolle joka on oikeastaan kuntoutusosasto, eli paljon vapaampi. Luultavasti olen siellä ainakin tämän vuoden loppuun. Eikä se haittaa, koska viihdyn ihan hyvin. :) Ja oon tosiaankin päättänyt päästä ongelmistani eroon, ne rajoittaa elämää niin paljon. Puolitoista vuotta on ihan tarpeeksi. On niitäkin, jotka sairastaa 20 vuotta ja kuolee sitten. En tahdo päätyä sellaiseksi.

Liikuntaharrastuksia ei ole kovin paljon ollut eikä ole. Harrastin ratsastusta 7 vuotta, mutta lopetin vuosi sitten huonon taloustilanteen takia. Ratsastus on niin järkyttävän kallista Helsingissä... Pääsen kuitenkin luultavasti nyt tässä loppuvuoden ajan joillekin irtotunneille. Sitten lisäksi tanssin jonkin verran viime keväänä, lattareita. Jumpassakin tuli käytyä. Ja lenkillä. Nyt en ole lenkkeillyt yli 4 kuukauteen liikuntarajoituksen takia, mutta nyt kun rajoitukset ilmeisesti otetaan pois, niin saan taas alkaa lenkkeillä kunhan paino ei putoa. :) Rakastan juoksemista. Haaveissa olisi päästä myös seinäkiipeilemään. Vielä joku päivä!
Tykkään myös piirtää ja maalata. Suosin lyijykynää, mutta tykkään myös kuivapastelliliiduista tosi paljon. Lukeminen ja kirjoittaminenkin on lähellä sydäntä, mutta niihin tarvitsee tarpeeksi keskittymiskykyä, eikä sitä aina itseltäni löydy.

Ai niin. Musiikki. :) Kuuntelen eri bändejä melko lailla kausittain. Tällä hetkellä kuuntelen Paramoren uusinta levyä. Nyt soi Brick By Boring Brick. Aivan ihana, kuten levyn muutkin biisit! Paramoren lisäksi suosikkeihin kuuluu ainakin Coldplay, Linkin Park, Fall Out Boy ja The Killers. Ja lukuisia muita... Mutta nuo lähinnä. Tyypillisesti kuuntelen samoja biisejä nonstopilla ja lopulta niistä menee maku. Tosi fiksua...

Iltapäivisin normaalisti dataan, katson telkkaria ja joskus ehkä saatan jopa nähdä joitain ihmisiä. Mutta oon ihan koukussa facebookiin. Ja niihin peleihin. Toisinaan tulee myös käytyä kirppiksillä. Joskus useammin, joskus harvemmin. Nyt ei ole vähään aikaan tullut käytyä. Kuitenkin tykkään tosi paljon käydä kirppiksillä, niistä yleensä löytää vaikka mitä aarteita. :)

Jooh. Ehkä tää nyt riittää. En tiedä kuinka usein aion kirjoittaa, varmaan ihan fiiliksen mukaan. Niin se on ennenkin mennyt. Mutta nyt lopetan tältä kertaa. :D