Matkalla

Heloou. Oon nyt junassa, ollaan menossa Kristalle. Jänskää kun en ole koskaan käynyt siellä :D

Oli kyllä vähän ongelmia tänne lähtiessä... Kävin meinaan toissapäivänä rautatieasemalla kysymässä sitä VR:n opiskelija-alennuskorttia tai mikä onkaan, ja mulla oli koululta saatu opiskelutodistus mukana. Se ei sitten käynytkään mutta se työntekijä sanoi että Kelan sivuilta voi tulostaa opintotukipäätöksen ja että se käy myös todistuksena. Kävin sitten tyytyväisenä ostamassa hiusvärin ja tekokynnet, kun ajattelin että ei tarvitse säästellä, kerta saan sen alennuksen. Tänään kun mentiin niin ei se Kelan paperi sitten käynytkään. Kuulemma pelkästään se VR:n paperi käy. Ärsytti kamalasti ja aloin vaan itkemään, tosi rasittavaa sekin, kun ei se mitään auta... Mietittiin jonkin aikaa ja ei keksitty mitään ratkaisua, niin piti sitten maksaa se tuplahinta. Yhteensä koko reissulle tuli/tulee hintaa 140 euroa... Kun jos olisin ottanut aiemmin selvää tästä, ennen loman alkua, niin olisin päässyt 70 eurolla. Oma vika kun on tyhmä.

Mutta rahaa se vaan on... Vaikka ihan hirveän iso summa. Mutta ei voi mitään. Jos tästä oppisi jotain. (Jos... Tuskin)

Vielä joku 4 tuntia matkaa jäljellä, ei tunnu että oltasiin jo melkein puolivälissä. Katseltiin pari jaksoa Täydellisiä naisia ja silleen. Kohta voisin tehdä yhden ristikon ja sitten voisi vaikka dataa ja dataa... Ja dataa. No joo tuskin jaksan kun tää netti on niin älyttömän hidas täällä junassa. :P

Mutta jeee kivaa päästä pohjoiseen. :D Eskimoiden luokse. Bongaamaan jääkarhuja.

Kuvia

Nyt niitä kuvia...

Sain viisi napakorua, kaikki niin nättejä.

Joku osaa ottaa rennosti lomalla :)

Tässä on nyt vaan vähän, kun en ole jaksanut kuvata paljonkaan. Mutta sain kyllä ihan liikaa lahjoja enkä todellakaan kyllä ansainnut tuota kaikkea...

Kamala ahdistus vaan ollut koko päivän. Oon syönyt liikaaliikaa ja oksentanut, tuskastunut kun kaikki muu tulee pois paitsi suklaa, menin sitten nukkumaan ahdistusta pois ja nukuin kolme tuntia. Tuo siis päivällä kahden aikaan. Lisäksi oon datannut, pelannut vähän Wiitä ja datannut taas. Ja käynyt koiran kanssa ulkona jäätymässä, siellä on ihan hirveän kylmä kun tuulee...

Harmi kun en ottanut kuvaa mukista jonka sain, se on tosi nätti ruskea-vaaleanpunainen ja siinä lukee "the best time of my life". Aika hupaisaa... Todellakin elämän parasta aikaa, olisipa. Mutta se on tosi kaunis. Nätein muki mitä oon nähnyt, join siitä tänään mansikkateetä.

Tahtoisin omaa rauhaa. Ajattelin muuttaa pois kotoa sitten kun pääsen osastolta, ehkä se helpottaisi. Tuntuu etten saa henkeä täällä. Tuntuu että äiti on mussa liian kiinni, ei se oikeasti niin paljon ole, mutta alan kaivata enemmän tilaa. Toivottavasti vaan jotenkin saisin jonkun kämpän... Mutta ainakin kannattaa yrittää.

On vaan jotenkin sellainen olo että voisipa vaan nukkua. Voisipa vaan kuolla. Kevät ja kirjoitukset ja kaikki tuntuu niin raskaalta ja kaikki se on vielä edessäpäin. Enkun prelikin on varmaan pian ja kemian projekti pitäisi aloittaa jo. Matikankirja pitää ostaa, olisi pitänyt jo ostaa mutta en saa mitään aikaiseksi, pitäisi tehdä läksyt ja pitäisi käydä lasittamassa viime jakson keramiikantyö ja maksaa samalla sen materiaalimaksu. Ja pitäisi hakea kuviksentyötkin. Maanantaina pitää käydä keskustassa ja sossulla, en jaksaisi edes mennä ulos kun siellä on kylmä ja ei vaan jaksa.

Angst

Christmaaas

Mulla oli tosi ihana joulu. :) Vaikka lihoinkin varmasti ihan valtavasti ja se ahdistaa nyt. Mutta sain paljon lahjoja, liikaakin ja liian kalliita, mutta en silti ala valehtelemaan ettenkö olisi ilahtunut. Sain Wiin ja siihen tasapainolaudan, ja sen kanssa siis Wii Fit Plus, ja muutama muu peli. (Kirjoitan illalla uudestaan ja laitan kuvia, oon nyt autossa matkalla Helsinkiin...) Nämä siis äidiltä ja nyt sillä on taas velkaa noiden takia, sillä on joku hillitön antamisen halu, se oli ihan rauhaton viimeiset päivät ennen joulua ja pyöri vaan ympäriinsä eikä osannut keskittyä, kun se odotti että avaan sen lahjat. :D Tädiltä sain sellaisen "mallinuken" jonka päälle voi sovittaa vaatteita kun ompelee jne. Pitää heti kotona ommella jotain, ihanaa kun ei tarvitse kaavojakaan. Ei sillä että koskaan sellaisia käyttäisin... :P
Ja sain kyllä kaikkea muutakin, mutta kirjotan illalla tarkemmin.

Ahdistaa vaan tää lihominen. Oon syönyt niin paljon suklaata ja pipareita ja kaikkea, kun "kyllä jouluna saa". Ja niin oikeasti saakin mutta nyt tuntuu että pitäisi kompensoida se jotenkin, mutta en jaksaisi. Njoo... Ehkä vaan yritän olla miettimättä mitään. On vaan vähän vaikeaa.

Ensi viikolla meen Kristalle. <3 Jeeiii, kivaa! :)

Liian kylmä!

Oon lintsannut liikaa. Lintsasin perjantainakin, kun huomasin että enkun opettaja ei ollut merkannut yhtä poissaoloa, ja mulla siis oli vielä varaa olla yksi tunti pois. Nyt sitten on kaikki neljä poissaoloa täynnä, matikastakin varmaan kolme, samoin äikästä. Ei tästä tuu mitään jos en saa itseäni edes kouluun. Maanantaina onneksi viimeinen tunti, sitten on vihdoinkin loma. En kyllä todellakaan tiedä miten jaksan sen jälkeen. Mutta ehkä sitten on taas energiaa?

Eilen siis heräsin kyllä aamulla, mutta menin takaisin nukkumaan kun ahdisti ja väsytti. Heräsin myöhemmin joskus vähän ennen yhtätoista, laitoin itseni kuntoon, söin lounaan ja sitten juttelin yli tunnin hoitajien kanssa. Lähinnä siitä että mun pitäisi sanoa äidille jos se tekee jotain mikä ahdistaa mua, kuten kyselee liikaa tai mitä vaan. Mun on vaikea olla kotona kun tunnen miten se vahtii. Mutta en tahdo loukata sitä, ja tiedän että se loukkaantuu jos sanon etten tahdo puhua sille. Kotona on jotenkin pakko olla "pärjäävä" ja reipas, ettei äiti huolestu. Koska kun se huolestuu niin se stressaantuu ja se stressaa mua. Ja sitten vielä se että pitäisi taas alkaa päästä eteenpäin ja lopettaa tää kierre. Että syömättömyys, oksentelu ja "viiltely" (isoissa lainausmerkeissä really!) ei ole keinoja hallita ahdistusta, tai on, mutta tosi huonoja... Ja siis torstaina yksi hoitaja huomasi pari haavaa mun kädessä, se oli tosiaankin vahinko ja sen takia en melkein koskaan teekään käteen mitään kun ne on niin vaikea piilottaa, mutta olipa vaan nyt päässyt käymään niin, huoh... Hävetti.

Kävin eilen ostamassa joululahjoja, kamala stressi ja loppupuolella tuli hirveä ahdistus, en löydä mitään, en osaa, oon huono, en tiedä, mitä se haluaa, kumpi on parempi, onko tää hyvä, ei, on, ei. Sain kyllä sitten kaiken tarpeellisen kuitenkin ostettua, thank god... Löysin itsellenikin keltaisen kynsilakan. Kun keltaista mulla ei vielä ole, niin oli pakko ostaa.

Täällä on niin kylmä. Jäätävän kylmä! Aamulla oli -20 astetta, päivällä -17. Joo jossain voi olla tuplasti tän verran mutta mä jäädyn. Nenä jäätyy. Hampaat kalisee.

Pitäisi siivota... En ikinä saa aikaiseksi. Täällä on ihan hirveän sotkuista. Pakko siivota lähiaikoina, pakko pakko pakkoooooooooooooo, ei jaksa! Tahdon nukkua. Pitää viedä koira ulos 25 min päästä. Tuonne kylmään... Hyyyyyyyyyhhh. Menisin tänään aikaisin nukkumaan jos ei pitäisi pestä hamsterin häkkiä. Ja se herää vasta joskus myöhään... Ehkä yhdeltätoista.

Mua vaan ahdistaa kun äiti vahtaa mitä syön, tai itse asiassa se ei nykyään edes huomaa, vaan kysyy sitten jälkeenpäin että mitä mä söin. Ja mun pitää luetella kaikki. Hemmetin ahdistavaa. En tahdo ajatella enkä miettiä, mutta on pakko.

Kynnet lohkeilee. Pitää hankkia taas tekokynnet... Omat ei ikinä kasva pitkiksi ennen kuin lohkeaa tai katkeaa.

Inhottava olo. Eijjaksa. Väsyttää. Ja ärsyttää kun koira haukkuu, olisi jo hiljaa, taidan lähteä sen kanssa nyt ulos ja sitten kun tuun niin meen sänkyyn kuuntelemaan musiikkia ja odotan että hamsteri herää. Ihanaa.

Tahdon pois

Pitäisi olla nukkumassa, mutta ahdistaa ahdistaa ahdistaa... Sairaan paha olo. (Oon siis nyt osastolla, sain nettitikun meinaan.)

Ahdistaa vaan ihan älyttömän paljon. En jaksanut lähteä tänään kouluunkaan, heräsin kyllä aamulla mutta menin takaisin nukkumaan. Ajattelin, että menen iltapäivän tunneille, mutta en sitten onnistunut siinäkään. En ole tänään käynyt kertaakaan ulkona. Oon nukkunut tosi paljon ja angstannut itsekseni, katsonut telkkaria ja datannut. Tosi epäonnistunut ja surkea olo, ahdistaa! Ja pitkästä aikaa oikeasti läski olo. Tiedän periaatteessa etten ole, mutta silti katse tarttuu aina niihin jotka on laihempia, esim. koulussa on niin paljon laihoja tyttöjä, kadulla kävelee vastaan, telkkarissa, mainoksissa, missä tahansa, kaikki muut on niin parempia.

Toivon vain että voisin kadota pois...Viikko jouluun ja alan vasta tajuta että pitäisi ostaa joululahjatkin. Pakko yrittää viikonloppuna. Kaikki stressaa ja ahdistaa ja kaatuu päälle. Jopa joulu, vaikka tykkäänkin joulusta, niin se kaikki ruoka ahdistaa taas. Pelkään että joulu menee oksenteluksi, ja jos menee, niin siitä ei varmaan jää kovin mukava muisto. Pakko tsempata.

Oon niin hemmetin paska... Ja huomenna on pakko mennä kouluun. Muuten tulee enkusta neljäs poissaolo, ja vasta kaksi viikkoa tätä jaksoa on mennyt. En voi lentää siltä kurssilta ulos, kirjoitan keväällä...

Aaaaarfdyukgiygdluösijikjlhlhjp! Läskit puristaa, mihin tahansa kosken, pelkkää löysää. Joo nyt nukkumaan. Pää hajoaa.

Sunnuntaiiiiiii

Otin muutaman kuvan kun olin koiran kanssa ulkona. Ihanan talvista, vaikka inhoankin kylmää. Silti paljon mukavampi tää on kuin märkä loskakeli, yyyyy... Kumpa tällainen keli olisi joulunakin. Ja vähän lisää lunta vielä. Mutta kyllä tääkin kelpaisi!


Käytiin eilen Sonjan kanssa jouluostoksilla. En kyllä löytänyt kuin pari lahjaa, mutta ei se mitään, aikaa on vielä. Itselleni löysin Seppälästä hupparin, kun oli se lahjakortti. :) Tykästyin tähän kamalasti, väri on ihanan pirteä (kuva vääristää, se on todellisuudessa "lämpimämpi") ja kuva söpö. Ja ihan täydellisen sopiva. :P Jooh ja lisäksi ostin ripsarin, on pitänyt jo jonkin aikaa ostaa se, kun edellinen on ihan loppu. Käytiin lopuksi Kampin Ben&Jerry'sissä jätskillä, en ollut koskaan aiemmin käynyt, ja oli kyllä hyvää. Ja kallista. :D Mutta kun aina ollaan oltu silleen että käydään sitten joskus tuolla, niin tulipahan nyt toteutettua.

Oon taas lueskellut muotiblogeja ja saanut kamalan shoppailuhimon... Mutta nyt ei voi tuhlata. Kirppiksellä tosin voisi käydä! Hyvä idea. Tahtoisin jotain keltaista. En omista oikein mitään keltaista, pakko saada jotain. Keltaiset helmet olisi ihanat... Tai vyö tai hame. Ei farkku vaan joku kiva kangashame.


Ostin huuto.netistä Worms 2 ja Worms Armageddon -pelit. :DD Sain ne 7 eurolla siis yhteensä, oli pakko ostaa. Oon ihan täpinöissäni että koska ne tulee, tahtoo pelata. Pelattiin aina pienenä mummolassa Worms Armageddonin demoa, se oli niin hyvä. Muistan niin hyvin ne äänet ja kaikki... :D Oooo.


Voisin katsoa netistä koska lähin kirppis menee kiinni...

Äikän preli HYI

Taas meni viikko... Aika ahdistuneena suurimmaksi osaksi. Lintsasin tiistaina ja tänään. Hyvin alkaa jakso. Tosin menin tänään kyllä äikän preliin, vaikka sekin ahdisti ihan suunnattomasti, yhdessäkin tekstitaidon tehtävässä on liikaa - entä sitten kolmessa? Sairasta. Selvisin niistä mutta en usko että mitenkään loistavin tuloksin.En vaan yhtään jaksanut jäädä vääntämään niitä yhtään pidempään kuin oli pakko. (Eli sen verran että sain ne kirjoitettua) Tosi levoton olo. Kaikilla muilla oli jotain juotavaakin mutta mä lähdin niin kiireellä että en edes vettä ottanut mukaan.

Tilasin sunnuntaina hiustenpidennykset... Clip-onit. Tiistaina ne sitten tuli ja keskiviikkona värjäsin ne punaiseksi. Ne siis oli alunperin vaaleat. Niistä tuli vähän vaaleammat kuin mitä mun omat on, mutta eipä se maailmaa kaada, värjään joskus ne ehkä sitten tummemmaksi. Se vaan huonontaa kuntoa niin en tiedä vielä viitsinkö. Kuulostaa varmaan ihan hölmöltä, kun leikkasin vasta nyt syksyllä pitkät hiukseni pois ja nyt ostin pidennykset... Mutta tuli ikävä pitkiä hiuksia. Mulla on aina ollut pitkät. Ja nyt kun ei ole niin huono rahatilannekaan niin oli hyvä hetki. Sitä paitsi kun nää on klipsipidennykset niin voin päättää koska pidän niitä ja koska en. Ainakin nyt viime päivät oon viihtynyt pitkällä tukalla.

Ahdistaa kun on niin sekava olo, ja toisaalta on sellainen kiva odotus, kun tulee joulu ja joululoma. Uusivuosi. Kaikkea kivaa. Pitäisi vaan elää hetkessä ja lakata murehtimasta mennyttä ja tulevaa. Ahdistaa kun pitäisi lukea kemiaa ja matikkaa, keväällä on kirjoituksetkin. Ja taas joutuu kirjoittamaan äikän tekstejä hyiiiiii...

Ensi viikolla osastolle tulee taas uusi nuori, kolme lähtee. Tänään lähti kaksi ja ensi viikolla vielä yksi. Joulun jälkeen on melkein kaikki vaihtunut ja mä oon sitten pisimpään siellä ollut... Tosi outoa...

Mutta meen nyt katsomaan Harry Potteria. Se uusin. Piti mennä katsomaan se elokuviin mutta vähän jäi. :D

Huomenna alkaa uusi jakso, ei jaksa...

Matikkaa ja kemiaa. Miksei tässä välissä voisi olla parin viikon loma? Äääääääääää...

Eilinen matikankoe meni kyllä niin perseelleen ettei ole tosikaan. Osasin ehkä kaksi tehtävää, loput vain osittain. Numeroksi tulee varmaan joku vitonen tai kutonen... Pääsen kyllä läpi, se on tärkeintä. Ihan sama.

Äiti haki mut koululta ja mentiin mummolle. Siellä tuli syötyä vaan kaikkea paskaa, suklaata, pipareita, jouluruokaa... Morkkis ja paha olo fyysisesti ja henkisesti. Toisaalta on ollut tosi mukavaa. Että on ristiriitaista. Muutaman kerran tuli puklattua, mutta oon silti varma että oon lihonut kamalasti. Vaikka ei sillä mitään väliä ole. Ja silti on.

Sain pari synttärilahjaakin. Rahaa, lahjakortin, kosteusvoiteen ja pullon cavaa. :D No joo 2 desin pullo. Se maistui ihan shamppanjalle, eli oli pahaa.

Tänään on ollut tylsää... Oon vaan nukkunut ja syönyt. Nyt on silti ihan ookoo olo. Tekisi mieli tehdä jotain, voisin vaikka askarrella joulukortteja tänään. :)

Red :)

Kriisit on ohi ja kaikki on taas ihan jees. Eipä siitä sen enempää. :)

Kävin eilen kampaajalla! Osaston "synttärilahja". Täytin tiistaina 18. Mutta niin. Näistä tuli tosi kivat! Ja värjäsin tänään punaiseksi, tuntuu erilaiselta, ylipäätään paljon energisemmältä ja tykkään näistä kamalasti. :) Oon aika pitkään miettinyt että jos värjäisi punaiseksi, kun ei ole koskaan ennen ollut, mutta en ole uskaltanut aiemmin.

Sain eilen myös sikainfluenssarokotteen. Monta tuntia sen jälkeen ei tuntunut miltään, mutta sitten illalla alkoi särkeä kättä. Tosi ikävän tuntuista... Heräsin 4:55 kipuun. Sen jälkeen nukuin aika levottomasti ja heräilin vähän väliä, koitin löytää asennon jossa ei sattuisi. Päätäkin alkoi särkeä. Aamupalan jälkeen menin vielä takaisin nukkumaan, kun oli niin kylmä ja oli kaikki paikat kipeinä. Iho tuntui aralta niin kuin olisi flunssa tai jotain. Mutta se meni sitten ohi. :D Ihan normaaleja vaikutuksia.

Tänään sitten oon käynyt kirppiksellä, kaupassa, tanssinut vähän tanssimatolla ja datannut. Ja äiti värjäsi nää hiukset. Koitin myös vähän laskea matikkaa mutta ei siitä oikein tullut mitään. Oon luovuttanut, ihan sama, kyllä sinne riviin yksi huonompi numero mahtuu, vektorit on perseestä. Ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta sitten yhtään. Todennäköisyyslaskenta on mielenkiintoista, mutta ketä oikeasti kiinnostaa vektorit?

Huomenna mennään mummolle. Sinne tulee sukulaisiakin aika paljon, en ole ihan varma miksi, olisiko ollut joku joulujuttu. Mummo tahtoo aina sukulaiset koolle ja tää viikonloppu on ainoa sopiva ennen joulua. :P Aika moni inhoaa "sukukokouksia" ja näitä, mutta mä tykkään niistä. Jotenkin viihdyn silloin kun ympärillä on paljon tuttuja ihmisiä eikä välttämättä tarvitse puhua koko ajan vaan voi kuunnella muiden juttuja, tuntuu turvalliselta. Mummokin on niin ihana kun se aina kertoo samat tarinat uudestaan ja uudestaan, se osaa tehdä sen niin, että sille ei ikinä raaski sanoa "mä oon kuullu tän jo" tai mitään, se kertoo ne niin tunteella, että niitä kuuntelee mielellään.

Nyt on hyvä fiilis. Ei jaksa murehtia mitään.

Mä en tiiä mä en tiiä mä en tiiä... Mulla on tosi sekava olo.

Mulla oli mukavaa, tunsin itseni hyväksi ja kauniiksi ja halutuksi. Mutta nyt mua kaduttaa... Ja kuvottaa, inhottaa. Huora. Helppo paska. Enkö mä ajatellut ollenkaan, en, en en en en en. Ja tavallaan ei kaduta koska silloin se tuntui hyvältä, mutta toisaalta kaduttaa ihan hirveästi, koska nyt tuntuu likaiselta. Tahtoisin ihan hirveästi puhua jonkun kanssa mutta en todellakaan tiedä kenelle voisin puhua. Hävettää ajatuskin.

Se poika on kyllä tosi mukava ja symppis ja huolehtiva, ja haluaa nähdä uudestaankin, mutta nyt vaan mietin että minkä takia piti heti ekalla tapaamisella. Ja minkä takia mä olin niin mukana siinä, en tajua itseäni!

Tää paska menee nyt kriiseilemään muualle.

Two days

Mulla on tosi mukava olo nyt. Sellainen että en jaksa huolehtia turhista asioista, oon saanut jostain positiivista energiaa, tahtoisin tehdä kaikenlaista. En kylläkään ole saanut tehtyä mitään... :D Oon lähinnä datannut ja nukkunut nyt tän viikonlopun. Tein tänään paperista lumihiutaleen, oli mukava näpertää pikkutarkasti sitä. En tehnyt saksilla vaan sellaisella terällä leikkuulaudan päällä. Kamera on osastolla joten kuvaa ei heru. :P Niin ja korjasin yhdet talvikengät, pari vuotta vanhat, mutta ne on oikeastaan ihan hyvässä kunnossa. Aion silti joulukuussa ostaa uudet kengät heti kun saan toimeentulotuen. Tarviin ne oikeasti.

Oon juonut kamalasti teetä, tykkään siitä niin paljon. Mansikka ja omena-kaneli on parhaat. :) Lakkasin myös kynnet, vaikka täällä ei olekaan paljon mitään kynsilakkoja. Sain niistä silti kohtuullisen näköiset, paremmat nää on kuin kynnet joissa on puoliksi poiskulunut lakka. Se näyttää ikävältä.

On jotenkin tosi jännä fiilis. Täytän tiistaina kahdeksantoista vuotta! Oon "aikuinen", outoa. :D Vaikka en mä kyllä yhtään aikuinen ole. Oon vaan sitten täysi-ikäinen. Täysi-ikäinen lapsi... :P Mutta joo. Joskus ajattelin että en tahdo olla aikuinen, mutta nyt vaan odotan sitä, en pelkää yhtään. Tahtoisin muuttaa omaan kämppään ja elää ihan omaa elämää ilman äitiä vieressä koko ajan, mutta kaikki ajallaan.

Ja huomenna mulla on treffit. Mutta kirjotan siitä sitten myöhemmin. ;P



Meidän nappisilmä. <3

Ylöspäin

Heloooooooou. Pahin vaihe on ohi, nyt on ihan hyvä olla taas. Eipä mennytkään kuin kaksi viikkoa. -.- Ja siis oikeasti, tuntuu etten tehnyt mitään ihmeellistä, ja silti tänään ahdistus helpotti ja nyt on hyvä fiilis. Toivottavasti tää nyt pysyy pidempään.

Aiemmin kun olin syönyt ja kävelin koiran kanssa ulkona, mietin että tekisi kamalasti mieli oksentaa. Kotonakin vielä ajattelin sitä mutta tulin koneelle ja unohdin. Nyt oon aika iloinen tuosta. Tein jotain oikein.

Käytiin eilen seinäkiipeilemässä. Oli niin kivaa! Aaaaaaaaaaa nautin ihan hirveästi, se oli ihanaa. Rakastan korkeita paikkoja ja kiipeilyä. Parasta on ehkä se, että sossu luultavasti suostuisi maksamaan sen alkeiskurssin, jos tahdon mennä sinne, ja todellakin nyt tahdon. (En ollut tähän mennessä ihan varma kun viimeksi olin seinäkiipeillyt joskus ala-asteella) Kiipeiltiin eilen vain sellaisilla seinillä missä oli varmistuslaitteet, mutta tahtoisin käydä sen kurssin että saisin sen varmistuskortin. Tarvitsisin kylläkin jonkun kaverin sinne. Kysyin Sonjaa, mutta jos hänelle ei käy, niin pitää sitten koittaa saada joku muu. Mutta toivon että käy :DD Mutta tietenkin vaan jos häntä kiinnostaa, eihän siinä ole muuten järkeä. Se maksaa kuitenkin 70e.

Lintsasin muuten eilen koulusta. Oli viimeinen koulupäivä, mutta en vaan mitenkään saanut itseäni ylös sängystä. Tuntui ihan ylivoimaiselta nousta, pukeutua ja laittautua, ja lähteä kouluun. Vaikka olisi ollut ihan fiksua mennä matikantunnille niin en vaan pystynyt. Jäin vaan sitten nukkumaan, tosi fiksua... Mutta en mä kuole tähän. Jos tulee matikasta huono numero niin siinähän tulee, koitan olla välittämättä kovin paljon siitä.

Puhuin Kristan kanssa äsken puhelimessa ja piristi kyllä tosi paljon. :) Soitan vartin päästä uudestaan. On jotenkin tosi mukavaa kuulla kun joku on iloinen, se tarttuu.

Sori, taas kuvaton postaus, koitan tsempata jatkossa.

Väsyttää

Kiitos teille kommenteista! En millään jaksa nyt vastata erikseen, mutta kiitos. <3

_________________________________________________

Tänään oli vaikea päästä ylös sängystä. Aamulla makasin vaan sängyssä ja ajattelin että en tahdo nousta, tahdon vaan jäädä peiton alle. Ei mua väsyttänyt, ahdisti vaan ihan kaikki. Koulussa oli vain kuviksentunti, minkä jälkeen äiti heitti mut johonkin paikkaan. (Suun erikoishoitoyksikkö tai joku en enää muista) Kun mun oikeassa leukanivelessä on jotain vikaa, en saa aina suuta auki kunnolla, joskus se naksahtaa ja joskus sattuu kamalasti. Mutta se lääkäri sanoi että ei tälle voi tehdä mitään. No kiva tulla sinne asti kuulemaan toi. Mutta se kertoi mistä tää johtuu, ihan hyvä kyllä tietää, kuulemma joku välilevy on vähän paikaltaan. Se näytti jotain kuvia jostain kirjasta niin sain jonkinlaisen käsityksen.

Sen jälkeen kävin kotona ja sieltä tallille, sain taas äidiltä kyydin onneksi, oli ihana tunti. Menin yhdellä ponilla taas. Se oli varmaan joku ihanin, pikkuinen ja pörröinen, en ollut koskaan aiemmin mennyt sillä. Ei se siis mikään pikkuponi ole, mutta mulle silleen just ja just sopiva. Oli vapaata joten otin puolivälissä satulan pois, kun vapaatunneilla saa tehdä niin. Nautin kyllä koko tunnista. En ollut piitkään aikaan mennyt ilman satulaa, ja kun poni oli niin ihana pallero ja sillä oli niin tasainen ravi ja pyöreä laukkakin... Ja sain sen vielä peräänantoonkin kaikissa askellajeissa, voiko enempää toivoa.

On jotenkin outo olo, ollut koko päivän. Sellainen että koko ajan ahdistaa mutta silti hymyilen ja juttelen ihmisille. Yleensä ahdistuksen huomaa musta kun en oikein jaksa tehdä mitään, en puhu ja nukun paljon, tai jos en nuku niin yritän nukkua. Mutta nyt tuntuu niin kuin olisin jossain muualla... Osaan taas selittää.

Ai niin. Siitä piti vielä kirjoittaa, että mua oikeasti ahdistaa, kun tuntuu että kaikilla on jotain ongelmia ulkonäkönsä kanssa. Ihan kuin kaikki laihduttaisi tai ainakin "pitäisi" ja niin. Kuviksentunnilla joku sanoi kaverilleen, ettei ole laskenut kaloreita viikkoon. Se tyttö on hoikka. Ruokalassa jotkut puhuu, onko Keiju terveellistä vai ei. Joku sanoi jotain hiilareista. Tulee aina niin paha mieli ja mietin, että miksi mun pitäisi parantua, kun kaikki muutkin on sairaita. Miksen mä saa laskea kaloreita kun kerta muutkin laskee?

On ihan tööt olo. Päässä surisee, kuuntelen kyllä musiikkia nyt samalla, mutta silti tuntuu tosi sumuiselta. Vähän niin kuin nousuhumala, haha... Oon kyllä tosi väsynyt ja oon ottanut Seroquelinkin, simahdan kohta. Pää ei toimi. Kohta nukkumaan, tahdon vain nukkua, en tahdo herätä aamulla... Vaikka huomenna on tosi helppo päivä. Vain kaksi tuntia. Jakson viimeinen koulupäivä. Ei pitäisi olla niin raskasta.

Eilen muuten olin unohtanut lompakon osastolle ja tietenkin tuli ratikassa tarkastajat... Olin ihan paniikissa. Selitin tilanteeni ja onneksi se tarkastaja sanoi, että mun ei tarvitse maksaa sitä tarkastusmaksua (80e) kun käyn jossain niiden toimipisteessä tms. matkalipun ja henkkareiden kanssa. Huh... Pelästyin ihan kamalasti.

Se painaa

Lyhyesti... Koko viikko on ollut paskin puoleen vuoteen. Ahdistaa jatkuvasti ja aina kun katson peiliin niin tulee hirveän ällöttävä olo.

Pidemmin... Viikolla en oikein saanut syötyä. Paha olo pysyi koko ajan, välillä ehkä helpotti, mutta silti en muista kertaakaan nauraneeni tai edes hymyilleeni oikeasti. Keskiviikkona tapasin lääkärin, se kysyi vähän miten menee, sanoin että nyt on mennyt vähän huonommin mutta yleisesti ottaen ihan kohtalaisesti. Sitten se kertoi vielä psykoterapiasta, kun ilmeisesti aloitan sellaisen sitten jossain vaiheessa. Mutta ahdistuin kun se sanoi, että mulla ei enää ole syömishäiriötä, että mä oon toipunut. Ihan tyhmää tiedän, mutta kun oli juuri heikko hetki ja sitten sanotaan että oot terve, niin tuli jotenkin tosi paha olo.

Torstaina kävin yhden hoitajan kanssa kirppiksellä ja kerroin sille sitten osastolle palatessa tästä fiiliksestä. Helpotti jonkun verran, mutta sitten taas ahdisti tuplasti syödä kun tiesi että nyt se katsoo tarkemmin. Mutta en mä jaksa enää käydä sitä samaa läpi mitä viime kevät oli ja sitä edellinen syksy ja kaikki... Niin vaikka ahdistaa niin koitan silti olla rehellinen hoitajille, lopulta se kuitenkin on parempi niin.

Perjantaina oli aika rasittava päivä... 6:45 herätys, olin niin väsynyt! Kuviksentunti meni ihan hukkaan, pilasin työni ja ahdisti ja ahdistaa, kun oon tehnyt vasta kaksi työtä neljästä. Jes, ensi viikko aikaa tehdä loput 2 työtä... Joo. Ja sitten matikkaa joka oli ihan tuskaa kun aivot oli niin jumissa, väsytti.
12:15 oli psykologi. Se auttoi taas vähän tajuamaan että mun on pakko luopua tästä häröilystä, ja että pitää tavallaan käydä läpi joku "surutyö". Että pystyy ajattelemaan, että tää kyllä helpottaa ahdistusta, mutta se vaan ei sovi mulle (eikä kellekään muullekaan), pitää keksiä joku toinen keino purkaa ahdistusta. Pitää osata luopua. Nyt vaan tuntuu niin heikolta ja ajattelen vaan että huomenna.
14:30 liikuntatunnille. Olisi ollut uintia, mutta oltiin parin kaverin kanssa kuntosalilla mieluummin. Siellä on niin ihanat juoksumatot... Sellaiset leveät ja tukevat. Hölkkäsin sellaisella puoli tuntia, muut testaili steppereitä ja muita, ja loppuaika käytettiin sitten muihin laitteisiin tutustumiseen. Kotiin mennessä olin niin loppu. Älyttömän ankeaa odottaa bussia tihkusateessa, kun pää ei toimi, jalat kuolee, paha olo, ahdistus, kaikki painaa. Mutta selvisin.
Illalla tultiin sitten tänne mummon luokse. Pakko syödä kun äiti vahtaa, ja siitä seuraa puklailua ja mua hävettää. Illalla käytiin saunassa ja menin yhdeltätoista nukkumaan, nukuin joku 12 tuntia.

Tänään sitten oon lähinnä katsellut telkkaria.. Ja datannut... Ja tein ovikranssin, jonka annoin mummolle kun se sille kelpasi. Laitan kuvan huomenna kun nyt en voi. Joo ja oon syönyt ja puklannut ja syönyt ja käynyt saunassa ja leikkinyt koiran kanssa. Opetin sille uuden tempun, tai no osasi se sen ennenkin mutta ei kovin hyvin. Nyt se jo alkaa onnistua. Ajattelin koittaa opettaa sille ryömimistä, kun se kuitenkin osaa ryömiä, ja se näyttää niin hauskalta silloin. Nyt se osaa istua, antaa tassua, maata, leikkiä kuollutta, kieriä, istua takatassuillaan, haukkua käskystä (no lähinnä murista), pysyä paikallaan (kun itse kävelee pois) ja kiertää itsensä ympäri. Joskus opetin sille peruuttamista mutta se on jo unohtanut sen eikä se ole edes niin kiva.

Nyt taas ahdistaa. Oikeasti hävettää kirjoittaa tällaista paskaa tänne mutta kirjoitan kuitenkin, en kuitenkaan kirjoita tätä muille vaan itselleni. Tyhmintä on, kun tiedän että psyka on oikeassa ja että pitäisi taas lopettaa tää tyhmäily kun oon siinä ennenkin onnistunut, mutta nyt vaan ahdistaa niin paljon. Jotenkin oon antanut itselleni luvan lipsua enkä jaksa taas tapella tätä vastaan, mutta ehkä tää kuitenkin on vaan takapakki jonka jälkeen taas jaksan jatkaa eteenpäin. En tiedä. Tuntuu että kirjoitan näin vain että voisin hyvällä omallatunnolla häröillä ja ajatella sitten, että "tää kuuluu asiaan". Mua pelottaa kun oon näin heikko silloin kun ahdistaa. Sitten kun tää on taas ohi niin mietin miten tyhmä olinkaan, eihän tää johda mihinkään, miten olinkaan noin idiootti. Mutta nyt kun on tää hetki ja nyt kun ahdistaa, kaikki se tuntuu niin samantekevältä, tuntuu helpommalta olla syömättä tai oksentaa, pää ei tunnu hajoavan niin pahasti.

Se hoitaja jolle puhuin perjantaina ehdotti, että olisin osastolla sittenkin vielä joulun jälkeen jonkin aikaa. Sanoin että kyllä se mulle sopii. Musta tuntuu turvalliselta osastolla, vaikka periaatteessa oon siellä niin kuin kotonakin, niin silti siellä on aina joku jolle jutella. Kyllähän mä äidillekin voisin puhua mutta silti jokin estää... Enkä uskalla sanoa sille jos mulla menee huonommin. Tiedän ettei se suuttuisi siitä tai mitään, mutta jos kertoisin sille että oon oksentanut tai etten ole saanut syötyä osastolla, niin se saarnaisi tai huutaisi tai jotain, hätääntyisi. Ei se auta yhtään vaan ahdistaa lisää. Tahtoisin kyllä että se tietäisi kaiken, mutta se vaan on niin raskasta kun se vahtii 24/7. Nyt kun se luottaa taas vähän enemmän niin on helpompi olla kotona, vaikka syyllisyys painaakin.

Aaargh tuntuu ettei missään taas ollut päätä eikä häntää. Tuntuu niin tyhjältä. Nukkumaan. ->

Ahistaa

Ahistaa

Ahistaa

Lintsaajajajaja

Voisin nukkua aina vaan. Koko ajan tuntuu että tahdon jo nukkumaan, mutta koska oon tarpeeksi datis niin en ole vieläkään mennyt... Nukuin viime yönä yli 8 tuntia ja silti tänään nukuin päivällä 2 tuntia, kun olin tosi väsynyt. Alkuviikosta nukuin yhtenä yönä 12 tuntia ja silti nukuin päikkärit, kun väsytti. En ymmärrä?

Mutta joo. Lintsasin tänään liikunnantunnin, ei vaan yhtään huvittanut lähteä Itikseen pelaamaan sulkista. Vaikka tykkään siitä tosi paljon niin silti, kun ei ollut edes lenkkareita mukana, ja inhoan olla paljain jaloin kun on kylmä. (Ja talvisin on kylmä ihan kaikkialla, varsinkin liikuntasaleissa) Ja kun mulla oli vasta kaksi poissaoloa niin ihan hyvin pystyin olemaan tänään pois. Vielä yksi tunti varaa lintsata. Pakko käyttää kaikki poissaolot mitä voi. :D

Sitten oon datannut... Ja datannut. Ja nukkunut. Ja datannut. Ja syönyt. Huh miten yksipuolista, tosi epäsosiaalista ja epäterveellistä tällänen. :/ Illalla oli tosi yksinäinen olo, mutta itsepä oon tilanteeni tehnyt. Nyt ei tunnu miltään, tahdon vaan nukkumaan. Ihan kohta. Haen jo Seroquelin.

Piirtelin eilenillalla... Väritin tänään Photoshopilla, en tosiaankaan jaksanut tehdä huolella, ja varjot ja kaikki jäi ihan minimaalisiksi mutta ihan sama. Ei jaksanut käyttää tunteja siihen. Istun muutenkin koneella koko ajan... Ja käsin en väritä. Se on vaikeaa.

Mietin tänään bussissa asioita... (musta tuntuu että oon alottanut joku sata kertaa lauseen tälleen, mä en ilmeisesti ajattele muuten kuin bussissa) Häiriöajatuksia puski välillä mieleen, ja mietin miksi, ja tajusin että tunnen itseni jotenkin huonommaksi kun vertaan itseäni johonkin, jolla menee huonommin. Tuntuu että munkin pitäisi oksentaa tai laihduttaa vähän tai jotain. Ihan älytöntä. En silti kuitenkaan ole tehnyt yhtään mitään, oon vaan ajatellut että en saa, ei mun oikeasti pidä ja ei kukaan oikeasti toivo, että mulla menisi huonommin. Kun niin se vaan on. Pitäisi osata katsoa jonkun toisen näkökulmasta itseään niin huomaisi, miten väärin ajattelee...

Mutta nyt ruoat hamsterille ja sitten nukkumaan, vihdoinkin.

Torstai

ke 11.11.2009 klo 22:36

Mulle tuli joku äkillinen paha olo äsken... Kävin äkkiä suihkussa ja tulin huoneeseeni, avasin koneen ja koitin jatkaa mediapäiväkirjan kirjoittamista. (Kuvisjuttu) Siinä sitten totesin että en mä osaa! Se olisi pitänyt palauttaa yli viikko sitten. Mutta mä oon niin avuton. Alkoi ahdistaa kaikki ahdistaaaaaaaaaaaaaaa... Jätin sen lopulta kesken. Ja etsin mattoveitseni, en tiedä helpottiko se, ainakin vähän. En paina kovaa vaan sen verran että tuntuu jossain ja että näen veren. (Tuntuu tosi teiniltä kirjoittaa tästä) Tahtoisin painaa kovempaa. Mutta tiedän että joskus katuisin niitä jälkiä, niinkuin hyvinä päivinä kadun näitä jotka ei ole vielä parantuneet. En tosiaan tajua mitä tyydytystä siitä saan, kun pyyhin verta talouspaperiin ja katselen sitä. Kuulostaa niin idiooltilta niin tyhmältä ja järjettömältä...

Vihaan tätä ahdistusta ja pahaa oloa kun se vaan valtaa koko mielen! Ja sekin vielä, kun pitää herätä huomenna 6:45. Mulla on nyt 8 tuntia aikaa, siis olisi jos menisin nyt nukkumaan, mutta kun otin Seroquelin vasta kymmeneltä niin veikkaan että nukahdan joskus puoli kahdentoista aikaan ehkä. Ehkä aiemmin, jos menisin nyt nukkumaan ja yrittäisin nukahtaa... Mutta mulla on niin huono olo, tunnen itseni tyhmäksi. Matikkaakin olisi pitänyt laskea mutta mä oon vaan ajatellut sitä. Se ei paljon auta. Oon niin laiska, vihaan sitä!

Olispa mulla nettitikku. Vituttaa istua täällä huoneessa netittömällä koneella kun voisin lievittää oloa edes Facebookissa tai mesessä tai ihan sama. Kuuntelen musiikkia ja katselen mattoveistä ja tietokoneenruutua vuorotellen, I'm so stupid.

________________

Joo tollasta eilenillalla. Päivä oli kuitenkin ihan jees, kävin ratsastamassa ja oli tosi mukava tunti. Menin yhdellä ponilla ja meillä oli puomeja. Tykkään reippaista hevosista (no ponista tässä tapauksessa) kun ei tarvitse hoputtaa eteenpäin, mieluummin eteenpäinpyrkivä kuin laiska.

Tänään aamulla väsyneenä kouluun, ja koulun jälkeen kotiin ja sieltä sossuun. Jätettiin toimeentulotukihakemus ja puhuttiin yhden työntekijän kanssa muutenkin meidän tilanteesta sitten kun täytän muutaman viikon päästä 18. Ei se ihan toivottomalta näytä, ja ajattelin etsiä jotain työtäkin, tai ainakin voin yrittää.

Sieltä sitten taas tänne osastolle. Meidän piti mennä seinäkiipeilemään tänään mutta kaikki hallit oli varattuja, niin mennään kai ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Ja kun täällä ei ollut muita niin ei me sitten menty mihinkään.

Huooooooooh pitäisi tehdä se mediapäiväkirja, en osaa. Mutta teen sen kuitenkin seuraavaksi, pakko, ei se mihinkään katoa, siirtyy vaan eteenpäin ahdistamaan.

Nyt on ihan hyvä fiilis kuitenkin, sellainen keskiverto. :) Outoa kun tekstiä ei ikinä synny silloin kun on koneella jossa on netti, mutta heti kun on muualla niin tulee mieleen vaikka mitä. Joo no nyt meen tekeen sen mediapäiväkirjan... Enkä jaksa keksiä tähän mitään kuvaakaan sori.

Ihan sama

Ajattelin että kirjoitan vasta illalla kun tuun ratsastustunnilta, mutta nyt tekee niin paljon mieli kirjoittaa, että kirjoitan.

Vaakapäivä. Paino oli taas noussut, tietenkin, ja nyt alkaa vähän ahdistaa. Oon elänyt niin huolettomasti ja nyt vaan mietin, että onko mulla oikeutta siihen. Voinko olla näin, jos paino vaan nousee eikä se enää pysähdykään? Vitut painosta, mutta silti, kohta en mahdu vaatteisiini. Ääh en tiedä. Tai tiedän, ei pitäisi välittää... Mutta tuntuu silti vaikealta. Tuntuu jotenkin etten saisi "parantua" näin nopeasti, ja toisaalta kuitenkin oon niin kyllästynyt miettimään näitä asioita. Pää sanoo että pitäisi rajoittaa syömisiä, että paino laskisi tai ei ainakaan nousisi enää, mutta en jaksaisi. Antaa olla.

Kävin aamulla kuviksen tunnilla, tulin osastolle, ja kahden jälkeen lähden tallille. Sain siis sen ratsastusryhmäni vaihdettua tiistaista keskiviikkoon, niin ei mene koulun päälle... Onneksi. En kylläkään tiedä sen ryhmän tasoa tai opettajaa. Olisi pitänyt kysyä. Mutta kai se kuitenkin on suunnilleen mun tasoinen.

Ja koulussa koitin hakea jotain selvitystä opiskelusta. Toimeentulotukea varten. Ja kanslisti vaan kyseli että minkälaista selvitystä, enkä mä osannut vastata, olin vaan silleen että no sellasta että siitä näkyy et opiskelen täällä. Ja se vaan tuputti mulle opintotukihakemusta. Joo moikka.

Näin muuten unta että mulla oli lentävä ostoskärry. Kuulostaa tosi koomiselta, mutta se oli ihan vakava uni. :D Näin muitakin unia pitkästä aikaa, muistin ne vielä aamulla, mutta en muista enää. Pitäisi aina kirjoittaa unet ylös kun herää! Ne on oikeasti niin mielenkiintoisia.

Nyt on sellainen olo, että haluaisin jutella jonkun ystävän kanssa. Ei mesessä eikä puhelimessa vaan ihan oikeasti. Tahtoisin juoda teetä tai kaakaota ja olla vaan ihan rauhassa. Mutta ei vaan ole nyt mahdollista...

Asiasta viidenteen. Aika moni käyttää blogeissaan vain itsensä ottamia kuvia, ja ajattelin että pyrin jatkossa itsekin siihen. Siis pääasiassa. Varmaan silti joskus pikapostauksiin tai laiskoina päivinä etsin netistä. Mutta kai se silti olisi kivempi kun olisi kuvia, mitä ei missään muualla ole.

Hello

Kiitos teille kommenteista, ne piristi tosi tosi paljon! :)

Oltiin nyt viikonloppuna mummolla. Käytiin saunassa, pelailtiin serkkujen kanssa Aliasta ja katseltiin telkkaria. Ja syötiin suklaata ja pipareita ja pannaria. Eikä mua ahdista. No ehkä kyllä huomaa, että kun syö vapaammin ja enemmän herkkuja niin tulee jokin ällö olo aika pienestäkin määrästä, mutta ei se mitään. Ja jos välillä tulikin jokin ajatus, että teen väärin, niin sain sen heti työnnettyä pois mielestä. Oli tosi kiva viikonloppu. :) Aika vähän tuli istuttua koneella jos vertaa normaaliin viikonloppuun kotona.

Käytiin kierrätyskeskuksessa, oikeastaan se on kyllä ihan kuin kirppis, löysin ihanan paidan. Ja se maksoi vain 20 senttiä! :D Tykkään. Mukava päälläkin. Kuva on videokameralla otettu niin laatu on taas ihan perseestä. Väritkin vääristyneet ja kaikki... Ihan sama.

Tuli kamala hinku päästä muillekin kirppiksille, kumpa voisinkin. Nyt on rahaa käteisenä vain 10 senttiä ja tilillä 71 senttiä. Että hyvin menee. Aion kyllä etsiä jotain töitä kun täytän joulukuussa 18, kyllästyttää olla ihan rahaton kuukaudesta toiseen.

Huomenna on liikunnantunnilla uintia... Heti aamulla. Tai no 9:45. Pitää mennä suoraan kotoa sinne uimahallille. Ei se ahdista, vaikka tiedän että vertailen kuitenkin itseäni aina muihin... Mutta oon päässyt siitäkin vähän eroon. Isoin muutos on ehkä siinä, että kun näen laihan tytön, niin en enää ole ihan yhtä kateellinen ja katkera ja mieti, että miksen voi näyttää samalta, vaan ajattelen että toi on toi ja mä oon mä. Ja mä näytän tältä, piste. Eikä meidän liikanryhmässä ole kuin yksi anorektisen laiha tyttö. (Ei sillä välttämättä ole mitään, en tiedä, mutta se on kyllä kamalan laiha.) Tykkään uimisesta tosi paljon ja kävin joskus aika paljonkin uimassa. Kaikki tuntuu vihaavan koulu-uintia, mutta mun mielestä se on ihan kivaa. Vihasin sitä kyllä vielä yläasteella, mutta nykyään kun oon jo vähän paremmin sinut itseni kanssa, niin menen kyllä ihan mielelläni uimaan.

Ja mun piti saada valmiiksi ja lähettää opettajalle perjantaina yksi kuviksen mediapäiväkirja, mutta en vaan mitenkään saanut aikaiseksi. Tänään on ihan pakko saada se tehtyä... Teen todellakin joskus koulujutuista kärpäsestä härkäsen. Joku pikkujuttukin, jos tuntuu ettei huvita niin sitten vaan siirrän ja siirrän sitä eteenpäin, "sitten tunnin päästä", "en jaksa nyt", "nyt tulee salkkarit en voi". Sitten jää koko juttu tekemättä.

Nyt BB:tä katsomaan ----->

Talvi!

Lunta. .____. Nyt on marraskuu ja tuolla on satanut koko päivän lunta. Kauhulla kylläkin odotan sitä kun se sulaa pois, inhoan loskaa yli kaiken...

Eilen oli kiva päivä. Oli vain tunnin koulupäivä, kuvista. Sitten palailin osastolle ja datasin, tein ristikoita ja sellaista. Iltapäivällä käytiin Sofien kanssa kahvilla (sano, jos tahdot että poistan nimesi tästä), tai no ei kumpikaan juotu kahvia mutta ihan sama. :D Mulla oli tosi mukavaa, oli ihana jutella.

Tänään piti herätä 6:45 kouluun, väsytti ihan suunnattomasti. Myöhästyin vähän matikantunnilta ja olin ihan pihalla, kun eteen vain lätkäistiin pistarimoniste... Kaikki tehtävät oli ihan hepreaa. Mutta kyllä se ihan kohtalaisesti sitten meni, koska kirjaa sai käyttää apuna. En kyllä ehtinyt tehdä kuin kaksi kolmesta tehtävästä. Ihan sama, taisin kuitenkin oppia jotain. :D Puoli kaksitoista oli hammaslääkäri, se hioi alahampaat. (kun niissä oli vielä se "liima" rautojen jäljiltä) Oli ihan tuskaa seistä pysäkillä odottamassa ratikkaa, kun lunta vaan satoi ja satoi, ja tuuli ja oli niin kylmä. Ja kun lumi suli sukkahousuihin. Vihaan sitä.

Katsottiin äsken Slummien miljonääri. Ihana! Tosi hyvä, tykkäsin ihan kamalasti. Ja se Latika oli niin kaunis, olisinpa intialaista sukua, tahdon sellaiset silmät. Ja huulet. Ja nenän. No joo... Ehkä seuraavassa elämässä. Nyt pitää vaan tyytyä siihen mitä on. Mistä tulikin mieleen, että taidan oikeasti pystyä siihen vihdoinkin. Kävin eilen aamulla vaa'alla (kuten joka keskiviikko), ja vaikka paino oli noussut melkein kilolla, se ei haitannut. Joku ääni kyllä sanoi, että se on liikaa, mutta en jaksa kuunnella sitä. Kuulostaa tosi kliseiseltä, tai miten sen nyt sanoisi, mutta kysyin mielessäni ihan oikeasti että "onko sillä väliä?" ja ensimmäinen ajatus oli vaimea "kyllä", ja heti perään vahvempi "ei". Tuntuu hyvältä, kun alkaa päästä vihdoinkin taas eteenpäin.

Hyvä fiilis. :) Nyt Facebookiin ja sen jälkeen katsomaan Mentalistia. <3

Hevostelua

Oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa! Menin yhdellä aika laiskalla suokilla, sai tehdä töitä että sai sen kulkemaan... 10 kuukauden tauon jälkeen piti muutenkin vähän hakea tuntumaa, kyllä se tauko vaikuttaa. :S Mutta ihan kohtuu hyvin se silti meni, ja nautin kyllä. Oli aika perus koulutunti. Mun piti ottaa jotain kuviakin mutta unohdin täysin.

Nyt on vähän epävarmaa miten jatkossa käyn, kun mut on merkattu silleen että kävisin loppuvuoden ajan tässä tiistain ryhmässä, mutta se ei oikein sovi koska lennän muuten matikankurssilta ulos. (lintsasin tänään) Pitää siis soittaa sinne ja kysyä jos löytyisi toinen samantasoinen ryhmä jossa olisi tilaa. Toivottavasti löytyy... Jos ei niin sitten koitan sopia matikanopen kanssa jotenkin, jos onnistuisi. Sen näkee sitten.

Oon ihan jäässä! Tunnin jälkeen oli hiki ja oli lämmin vielä bussipysäkilläkin. Sitten kun jäähtyi niin alkoi ihan hampaat kalista... Keitin teetä heti kun pääsin takaisin tänne osastolle ja juon sitä tässä samalla. Lämmittää jonkin verran. Nyt se loppui, pitäisiköhän käydä keittämässä lisää... Joo. Käyn.

Tuli mieleen, että kun istuin bussissa ja ajettiin hautausmaan ohi, tuli jotenkin outo olo. En ole käynyt hautausmaalla varmaan kuin muutaman kerran, tai ainakaan en muista kovin montaa kertaa, viime käynnistäkin on tosi pitkä aika. Mutta kuitenkin, mietin että niin monta ihmistä on joskus elänyt, niin monta elämää ja sielua. Ja sitten aloin miettimään että montakohan ihmistä koko maapallolla on yhteensä elänyt. Ihan käsittämättömän paljon. Niin monta elämää, alkua ja loppua. Tuntui ja tuntuu tosi pieneltä.

Koulussa oli tosi mukava päivä... En kyllä ollut kuin yhdellä tunnilla, mutta kuitenkin. Sellaiset päivät kun ei tarvitse istua yksin käytävällä odottamassa jonkin tunnin alkua on kivoja. Harmittaa kun en osaa tutustua ihmisiin, oon ihan huono ihmisten kanssa. Tarvitsisin jonkun sosiaalisten tilanteiden kurssin, huoh. Mutta oon mä vähän kehittynyt jos vertaa yläasteaikoihin, olin vielä paljon hiljaisempi silloin... Jos nyt jotain positiivista kaivetaan tästä hetkestä.

Voisin vaikka mennä katsomaan salkkareita. :) Postaan tän sitten, kun pääsen osaston koneelle. (Kuulostaapa hassulta... Mutta kun nyt oon omalla netittömällä koneella :/ Haluan nettitikun.)

Tuli taas tällainen tynkä postaus, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta ihan sama. :D

Waaaaaah.

On jotenkin alakuloinen olo. En tiedä miksi, mutta tuntuu vaan että haluaisin itkeä, tai ylipäätään tuntea jotain. Harmaa on taas aika kuvaava sana tällä hetkellä... Jotenkin turta. Inhoan tätä kun yhtenä päivänä oon niin yltiöpositiivinen ja iloinen ja toisena päivänä taas ihan maassa. Ne hyvät päivät on ihania, mutta nää huonommat on ihan perseestä.

Huomenna pitää jaksaa herätä aikaisin ja lähteä kouluun. Ei mulla ole kuin liikkaa ja keramiikkaa, mutta inhoan aamuherätyksiä. Tahdon herätä omia aikojani enkä kännykän piippailuun. Ja taas mulla on tosi laiska olo, kun oon vaan datannut. Sain kuitenkin siivottua, on täällä vieläkin vähän sotkuista mutta ei sentään kovin pahasti. Silleen ihan perussiistiä...

Ahdistaa, kun rahatilanne on niin surkea. Pitää maksaa laskuja mun opintotuellakin, eikä rahat varmaan riitä bussilippuunkaan. Että kiva joo. Pitää varmaan taas lainata mummolta tai jotain. Olisipa töitä... En tiedä miten jaksaisin, mutta rahalle olisi oikeasti tarvetta.

On jotenkin tosi tarkoitukseton olo. Ei ole mitään syytä olla, eikä mitään tavoitteita elämälle. Ja tuntuu yksinäiseltä... Siltä, ettei kukaan oikeasti välitä. (Vaikka tiedän että välittää) Miksi pitää olla näin tyhmä ja miksi mielialojen pitää muuttuilla näin, ihan varoittamatta. Tosi rasittavaa. Vituttaa.

Joku itseinhokin taas päällä. Ruma ja tyhmä ja laiska ja läski epäsosiaalinen paska. Tää on taas niin tätä, säälittävää... Tekee mieli tehdä jotain. Mattoveitsikin on osastolla, vittu. Ei se muutenkaan olisi järkevää. En harrasta sitä kovin usein, mutta joskus kun on tarpeeksi paha olo, niin kyllä se helpottaa. Tuli mieleen kun istuttiin autossa ja radiossa uutisissa sanottiin jotain, että nuorten viiltely on yleistynyt. Äiti siihen kommentoi että miten typerää - ihan sama kun hakkaisi päätä seinään, jos päätä särkee. Sattuu vaan enemmän. Olin vaan että joo...

Mitä mä teeeeeeeeeen... Turhauttavaa. Hakkaan kohta päätä seinään tai jotain.

Laiskalauantai...

Oon tänään nukkunut, syönyt, datannut, nukkunut, syönyt ja datannut. Voiko monipuolisempaa olla... No, oon mä myös tiskannut. Laitoin vähän liikaa astianpesuainetta ja sitä vaahtoa tuli aika paljon. Tuli ihan mieleen, kun pienenä olin usein viikonloppuisin mummilla yötä, ja kävin aina vaahtokylvyssä. Otin aina valtavasti leluja mukaan ja viihdyin ammeessa niin kauan, että vesi oli haaleaa ja kaikki vaahto lähtenyt. Muistan että mulla oli ihan oma maailma, jaksoin leikkiä yksin tuntikausia omia leikkejäni. Sitten illalla aina katseltiin mummin kanssa BumTsiBumia ja söin leipää, jonka päällä oli ketsuppia. Nukuin mummin vuodevaatelaatikossa, kun olin niin pieni, että sinne oli helppo tehdä pehmustettu peti. Aamulla herätin mummin (ja nyt kaduttaa, varmaan inhottavaa kun tahtoo nukkua ja toinen vaan tulee tönimään), ja mummi keitti mannapuuroa. Kiipeilin aina keittiön työtasoilla ja etsin kaapista vanilliinisokeripussia, jonne työnsin sormeni ja laitoin sen jälkeen suuhun. Olisinpa vielä 6-vuotias!

Mummi täyttää ensi vuoden alussa 90 vuotta. Pelottaa, koska se on jo aika paljon. Enkä näe sitä kuin ehkä kerran pari vuodessa, kun välimatkaa on 200km. Eihän se oikeasti ole kovin pitkä matka, jostain syystä vaan tulee niin harvoin mentyä sinne. :/ Pitäisi vähän skarpata ja säästää rahaa, että voisi käydä edes vähän useammin, kun koskaan ei tiedä miten kauan sitä aikaa on jäljellä. En pysty edes ajattelemaan, että mitä sitten, kun saan tietää että se on kuollut... Ei se voi. Lamaannuttavaa.

Joo en tahdo miettiä. Tekee mieli piirtää! En vaan tiedä mitä piirtäisin. Tahdon piirtää piirtopöydälläni. En ole käyttänyt sitä ikuisuuksiin, mikä on ihan tyhmää, ei se kuitenkaan ilmainen ollut. Koirakin kaipaisi huomiota ja huone muistuttaa ihan kaatopaikkaa. Ei jaksaaaa, ärsyttävää kun pitää olla näin laiska luonne. Vihaan siivoamista.

Mutta nyt meen piirtämään. Tai ainakin ihan kohta :)

Joskus elämä on ihanaa

Kävin eilen lenkillä, kun en toissapäivänä sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Oli kyllä ihanaa. Eksyin tosin vähän, niin se stressasi silloin, mutta ei se lenkki kuitenkaan venähtänyt turhan pitkäksi. Aioin tehdä puolen tunnin lenkin mutta tuon eksymisen takia siitä tuli 40 min. :P Mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut.

Tänään oli hyvä päivä. Kaikin puolin. Vähän väsynyt ehkä ajoittain, ja sitten taas välillä oon ollut ihan hyper. Äsken esim oli ihan yliaktiivinen olo. Sellaista energiaa, hyvää energiaa siis, kun on tosi hyvä olla ja tekisi mieli ilmaista se jotenkin, muttei osaa. Nyt se on vähän laantunut (ehkä Seroquelinkin takia) ja tän jälkeen kyllä taidan mennä nukkumaan.

Sain muuten tänään raudat alahampaista pois. Jeeejee, eihän ne ehtineetkään olla kuin joku viisi vuotta. Ainakin. Yläraudat lähtee harmi kyllä kuulemma vasta kevättalvella. :/ Huoh. Ei vaan jaksaisi, tahdon nää pois heti nyt. Sama synttäreiden kanssa, nyt kun niihin on enää kuukausi niin en malta enää odottaa, vaikka kuukausi on tosi lyhyt aika. Varmaan parin viikon päästä tuntuu vieläkin vaikeammalta. :P Oon ihan outo.

Ai niin. Tiistaina pääsen ratsastamaan! Lintsaan matikantunnin, en ehtisi muuten. Apua en jaksa odottaa, ihanaa, tiistaina jo. Kaikkea kivaa tapahtuu nyt lähiaikoina. Nyt kun tarkemmin mietin, niin taidan olla aika onnellinen tällä hetkellä. Ei ole mitään suurempaa huolenaihetta eikä stressiä mistään. Hyvä olo. Tuntuu niin ihanalta kun voi olla näin, ei edes kiinnosta tietää paljonko tänään painan tai että oonko syönyt terveellisesti vai enkö. Aivan sama!

Ei tästäkään tekstistä taas tule mitään... Meen nukkumaan ja kirjotan huomenna uudelleen, ainakin melko varmaan. :P

Kouludatausta

Oon nyt koulussa omalla läppärillä. Mulla on tässä nyt kaksi hyppytuntia ennen keramiikka... Kolmelta vasta alkaa tunti, ja kello on nyt kaksitoista. :P Olisin ehtinyt osastolle tässä välissä, mutta ei huvittanut lähteä. Ulkona on kylmää ja kosteaa, mieluummin dataan täällä sisällä. :D

Mulla on nyt hyvä olo. Jännä juttu, kun tänä aamuna kävin vaa'alla ja paino näytti edelleenkin olevan siinä mun rajalla mitä en joskus "saanut" ylittää. Siis nyt oon vähän yli sen ja tuli suoraan ajatus, että "pitää vähän vähentää että tää laskee alle ton". Mutta sitten mietin että mitä haittaa siitä voi olla vaikka se on yli sen luvun, ei sitä päältäpäin näe. Turhaa stressiä. Saan mä painaa enemmän, ja ihan sama vaikka joku muu on laihempi, ei mun tarvitse olla. Vapauttavaa.

(Tässä välissä datasin vähä muualla, kello on nyt varttia vaille yksi)
Eipä mulla mitään ihmeellistä. Oon kyllä niin hirvee datis että ihan hävettää. :D Koneella aina kun mahdollista, huhhuh... Mutta koitan tänään tehdä jotain kunnollista. Käyn lenkillä, kun en viimeksi käynyt kun olin ajatellut että menen, satoi. Ja eilenkin satoi. Tai ei varsinaisesti satanut vaan tuli ärsyttävää tihkua ja oli ihan harmaata. Tänäänkin on harmaata, mutta ainakaan ei tullut vettä. Ellei sitten iltapäivällä ala tulla... Toivottavasti ei. Inhoan lenkkeilyä jos joutuu kastumaan. Tulee niin nihkeä olo. :S

Niin ja se varmistui nyt, että pääsen ratsastamaan. Osasto maksaa siis. :) Ilmeisesti kahdeksan kertaa. Ihanaa, odotan sitä, viimeksi ratsastin yli 10 kk sitten... Ikävä hevosia. Haluaisin hoitohevosen tai vastaavan, mutta oon huomannut että se alkaa ajan kanssa kyllästyttämään, jos ei ole ystäviä samalla tallilla. Enkä mä ole niin sosiaalinen että saisin ystäviä helposti, ja muutenkaan ratsastuskouluissa hoitaminen ei ole niin hohdokasta... Yksistyistalleilta taas on vaikea saada hoitohevosta ja siellä varsinkin on jotenkin aika yksinäistä, niin oon huomannut.

Voisin ehkä jatkaa taas facebookkaamista ja muuta yhtä kehittävää, kuvia ei taas tähän postaukseen tule kun laiskottaa niin kamalasti.

Maanantaitaaa

Piti kirjoittaa eilen mutten jaksanutkaan sitten. Eilinen nyt ei muutenkaan ollut niin ihana päivä, illalla tuli oksennettuakin kun ahdisti. Kummasti helpotti oloa. Ihan tyhmää...

Tänään sitten on ollut paljon parempi päivä. Aamulla oli se hoitoneuvottelu. Ei siellä paljon mitään ihmeellistä puhuttu, vähän että miten mulla on mennyt ja sellaista. Lääkärin ja hoitajan mielestä on mennyt tosi hyvin ja äitikin oli ihan tyytyväinen. En kertonut niille mitään tästä pienestä takapakista, puhuin ja puhun tästä psykologin kanssa. Tuntui kyllä vähän hassulta kun lääkäri sanoi jotain että ei ole huolissaan mun voinnista ja että tuskin mulla alkaa mennä huonommin. Ei kuitenkaan ahdistanut yhtään. Joskus tollasesta olisi varmasti tullut paha olo, sellainen että mua vähäteltäisiin tai jotain. Joo mun logiikkaa. Mutta nyt tuntui vaan että muhun uskotaan. :)

Kaikki neuvottelut ja kokoontumiset, missä on vähän enemmän ihmisiä ja puhutaan mun asioista, on vaan jotenkin niin raskaita. Istun vaan hiljaa ja nyökyttelen ja vastaan kun kysytään, mutta silti se ottaa voimille ihan oudosti. Vaikkei siellä mitään ihmeellistä tapahdukaan koskaan. En jaksanut edes mennä kouluun vaikka olisin ehtinyt ihan hyvin yhdelle tunnille. Raahauduin kuitenkin sitten kokeidenpalautukseen kun oon niin kärsimätön ja utelias, tahdoin saada matikankokeen. Sain siitä 8+ ja oon ihan tyytyväinen, harmittaa vaan että olisin saanut ainakin numeron paremman jos olisin jaksanut tarkistaa sen kokeen kunnolla. Siellä oli ihan tyhmiä pikkuvirheitä joista meni pisteitä pois. :/ Mutta ihan sama ei mua haittaa, saan kuitenkin varmaan ysin todistukseen kun oon ollut aktiivinen.

Sitten oli psykologi... Oli kyllä aika hyödyllinen kerta taas. Kerroin sille tästä vähän huonommasta vaiheesta. Eniten ehkä varmaan auttoi se, kun psyka sanoi että mulla on oikeus olla tyytyväinen itseeni, kun oon normaalipainoinen. Ja kun oon vielä siinä alarajallakin. Mikä oikeus jollain on mun päässä väittää, että oon liian iso tai että en saisi syödä tai että pitää oksentaa, jos oon syönyt muka liikaa. Sille pitää sanoa vastaan ja kysyä, että miten niin muka. Oot ihan väärässä, sulla ei ole perusteluja. Psyka on ennenkin puhunut mulle näistä, mutta en vaan ole jotenkin ollut valmis kuuntelemaan tai jotain. Oon aina ajatellut että ihan sama, oon silti liian iso, ei siinä ole mitään epäreilua kun näen itekkin että oon suuri. Että on ihan oikein kun se muistuttaa mua, koska pitää laihtua. Mutta eihän mun oikeasti pidä. Tyhmintä on ehkä se, että tiedän että normaalipainoisena näytän muiden silmissä paremmalta kuin alipainoisena, mutta silti heti kun näen jonkun itseäni laihemman niin oon kamalan katkera sille. Minkä takia toi saa olla, ja mä en? Mutta ei se oikeasti tee onnelliseksi vaikka olisikin kamalan laiha, ei se elämä siitä miksikään muutu. Ainakaan paremmaksi.

Puhuttiin muistakin jutuista mutta en jaksa muistaa nyt kaikkea. :P Loppupäivänä nyt en ole tehnyt oikeestaan mitään, tehnyt ristikoita ja ollut koneella. Ja syönyt. Tänään kyllä jäi lounaalla ja välipalalla vähän vajaaksi, mutta ei paljon. Psykan jälkeen söin taas ihan listan mukaan, oli niin paljon parempi olo.Kuuden aikaan nukuin päikkärit ja nyt illalla puhuin Kristan kanssa puhelimessa. Ja nyt kirjotan täällä huoneessani tätä muistitikulle. (Ja kohta meen tonne osaston koneelle laittaan tän)

Huomenna alkaa koulu vasta kahdeltatoista, ihanaa!

Ihan ookoo

Tänään on jo ollut parempi olo. Ei ole ahdistanut niin paljon, vähän kyllä. En ole myöskään oksentanut, vaikka kävi mielessä kyllä monta monta kertaa.

Oon vaan datannut liikaa. Laiskaa. :P No ehkä huomenna saan aikaan jotain oikeaa. Eeeehkä. Ainakin käyn lenkillä... Nyt tekisi mieli mennä, mutta on jo niin myöhä ja pimeää etten kyllä uskalla. Päivällä en jaksanut. Mutta huomenna meen.

Ai niin, teinhän mä tänään yhden kuviksen työn. Tein jotain, jee.

Mun vasemman käden pikkusormi puutui jotenkin oudosti... Se on vieläkin. Ärsyttävää!

Tahtoisin tehdä jotain, minkä jälkeen voisin tuntea itseni onnistuneeksi ja aikaansaaneeksi. Mutta en tiedä mitä, ja tuntuu vaan laiskalta löllykältä. Johtuu kyllä varmaan tästä koko päivän koneella roikkumisesta. Ei tee hyvää istua vaan tuijottamassa ruutua. Eikä varsinkaan lukea sh-blogeja, vaikka ne ei enää ahdista, niin kyllä ne silti taitaa vähän vaikuttaa alitajuntaan. Kun tulee yhtäkkiä ikävä kylmyyttä ja vaa'alla ravaamista ja oksentamista ja lenkkeilyä harmaassa. Vaikka siinä ei ole mitään järkeä... En tiedä minkä takia oon nyt parina päivänä ajautunut niille sivuille. Jotenkin ne vieläkin vetää puoleensa vaikka en edes laihduta enkä tahdo mennä huonompaan kuntoon. Tarkemmin ajateltuna kyllä jokin hiljainen ääni sanoo, että pitäisi laihtua ja palata entiseen, mutta tiedän että se on niin raskasta enkä nyt jaksa, joten on helpompi syödä listan mukaan ja pysyä tässä tilanteessa.

Ääääh maanantaina on hoitoneuvottelu ja psykologi. En ehdi kouluun varmaan ollenkaan. Olisin halunnut edes liikkatunnille... Ja jos missaan matikan niin kyllä vituttaa. On niin ärsyttävää mennä tunnille ja olla ihan pihalla kaikesta, kun ei ole ollut edellisellä tunnilla. Ei niillä muilla aineilla sitten niin väliä ole.

Otan varmaan Seroquelin ja teen kyllä vähän vatsalihaksia ennen nukkumaanmenoa. Koskahan viimeksi oon niitäkin tehnyt... Varmaan surkastuneet kokonaan pois, jos siellä jossain yhtään mitään edes onkaan. :D

Väsy ja paha olo

Perjantai.

Kävin aamulla vaa'alla, paino oli vähän noussut. Ei paljon, mutta vähän. Se on nyt siinä rajalla mitä jotenkin pelkään, vaikka siitä ei mitään tapahdu, niin kuitenkin se ahdistaa. Jotain päänsisäistä vammaisuutta. Tyhmä... Mistä saa uudet aivot?

Jaksoin tänään mennä kouluun heti aamusta, vähän ahdisti kun olin ihan pihalla kaikista aineista, mutta selvisin. Ja tajusin matikan jututkin ihan hyvin vaikka oli ihan uusia asioita kaikki. Silti paha olo oli ja pysyi inhottavasti, esti syömästä tarpeeksi ja oksensinpa tänään pitkästä aikaa, kerran päivällisen jälkeen. Joku 3-4kk tauon jälkeen. Suoraan sanottuna vituttaa... Ja hävettää. Nyt tuntuu kuin olisin pilannut kaiken. En edes tiedä minkä takia piti mennä sekin tekemään! En tunne enää samalla lailla suurta tarvetta laihtua, tuntui vaan että on pakko, kun tuntui täydeltä ja likaiselta. En edes ajatellut mitään enää siinä vaiheessa, kun ahdistus täytti ajatukset...

Tosi kummallinen olo edelleenkin. Aina muiden ihmisten seurassa olo on hyvä, mutta kun jään yksin ajatusteni kanssa, niin alkaa taas ahdistaa. Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan... Jotenkin vaan paha olo. En käsitä. Mene pois. Tuntuu kuin esittäisin vain masentunutta (tällä tekstilläkin), kun samaan aikaan hymyilen ja olen ihan normaali muita ihmisiä kohtaan. Toisaalta tuntuu kuin esittäisin iloista, vaikka on paha olla. Ihan kuin en olisi ollenkaan oma itseni mutta kuitenkin olen kuten ennenkin... En osaa selittää.

Aaaaaaa tuun hulluksi! Tahdon juosta tahdon huutaa tahdon itkeä. Tahtoisin seistä kaatosateessa ja kastua läpimäräksi ja itkeä, kun sitä ei voisi erottaa sateesta. Mutta ulkona on vaan harmaata ja kylmää eikä sada... Eikä edes itketä. On vaan paha olo. En ymmärrä.

Eipä tästä postauksestakaan taas tule mitenkään järkevä, kun en saa kirjoitettua mitään asiaa. Kamalaa angstia vaan koko ajan. Voisin vaikka lopettaa nyt ja jatkaa vaikka huomenna tai joskus...

Sekavaa

Oon nyt osastolla. Kello on kuusi, istun tässä sängyllä ja kirjotan tätä muistioon muistikortille (kun mulla ei ole mokkulaa tai vastaavaa), siirrän tän myöhemmin blogiin kun meen tohon osaston koneelle.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutten jaksa kirjoittaa kaikkea. Mutta lyhyesti sanottuna viimeiset neljä päivää on olleet aivan ihania. Ei me mitään ihmeellistä tehty, käytiin kerran keilaamassa, katsottiin leffa, laulettiin Singstaria... Datailtiin... Eilen leivottiin pipareita. Vaikkei ole edes joulu. Oli niin kivaa! Ja viime yönä valvottiin puoli viiteen ja juteltiin. Se oli jotenkin tosi terapeuttista. Kiitos Krista! <3 Harmi että nähdään seuraavan kerran vasta joskus joulukuussa ehkä... :(

Ihan outoa että nyt itken. En edes tiedä miksi! Oikeasti, en tiedä. On vaan jotenkin tosi herkkä tunnetila nyt. Tuntuu että oon nyt taas ihan yksin. Vaikka oon osastolla ja täällä on muita ihmisiä... Muttei ketään joka kuitenkaan ymmärtäisi oikeasti. Välipalakin jäi tänään väliin kun unohdin ottaa mukaan, ja pääsin koulusta vasta viideltä. Ja kun tulin osastolle, oli jotenkin paha mieli ja sitten jäi päivälliseltäkin leipä ja jälkkäri...

Ahdistaa. Jotenkin vaan niin kamalan yksinäinen olo.
Taidan ottaa päikkärit.

20:24 // Nyt oon tässä osaston koneella. Nukkuminen auttoi, on jo paljon parempi olo. Silti vieläkin on jokin epämääräinen ahdistus...

Datausta

Heippamoi. Kävin tosiaan eilen sillä lenkillä (30 min) ja oli kyllä ihanaa pitkästä aikaa päästä juoksemaan! Vähän on kyllä kunto huonontunut, mutta ei ihan kamalasti, ihme kyllä. Oli ihana ottaa välillä spurtteja ja välillä mennä hitaasti. Nautin oikeasti. :)

Eilen myös Krista tuli meille. Ei olla kyllä tehty paljon mitään, datailtu vaan ja syöty ja nukuttu... :P Niin ja eilen haettiin postista mun miniläppäri, joka tilattiin net.anttilasta. Oon nytkin tällä koneella. Tää on niin ihana. :D

Tarrat sain Kristalta tuliaisina Lontoosta. Ihania! Sopii mun mielestä tosi hyvin tähän läppäriin. :D Jonkun mielestä varmaan liian pinkkiä, mutta mä tykkään.

Tehtiin kanasalaatti. (Tai no kanamozzarellapastasalaatti :P) Siitä tuli hyvä, vaikka näyttääkin vähän epämääräiseltä.

Mmjoo. :D Ei tässä ihmeempiä... Maanantaina pitäisi kai käydä koulussa kääntymässä, mutta saa nähdä jaksanko. Tiistaina samoin. Mutta katsotaan sitä sitten. Osastolle meen sitten keskiviikkona.

On jotenkin tosi kiva ja rento fiilis, vaikka vähän ahdistaa jo ensi viikko kun pitää taas mennä kouluun. Vaikka se ei edes ole raskasta, mulla on vaan neljä kurssia. Kuitenkin se vaan ahdistaa. Mutta onneksi ei nyt kovin paljon... Ainakaan vielä.

Tästä tuli nyt tosi lyhyt mutta eei se mitään.

Perjantaita

Eilen tosiaan olin Sonjalla yötä ja oli tosi tosi tosi ihanaa. Lauleltiin Singstaria ja leivottiin muffineja. Piiiiiitkästä aikaa. En muista koska viimeksi edes olin leiponut. Eikä edes ahdistanut, varmaankin se johtui seurasta. ;D Ja en tiedä, oon aika hyvin muutenkin päässyt omista "kielloista" eroon. Niin ja tykkäsin varsinkin kun pääsi juttelemaan asioista, illalla vaan olin tosi väsynyt ja puoliksi koomassa, niin se vähän harmitti... :P Mutta olikin sitten niin ihana nukkua, nukuin niin hyvin. Pitää jatkossakin hankkia välillä vähän univelkaa ihan vaan, kun sitten nukkuu niin sikeästi.

Toi lappu oli niin tajuttoman söpö että oli pakko laittaa kuva siitä tänne. :D Aaaawww, Sonjan pikkuveli on ihana.

Tänään sitten datailtiin, syötiin ja katsottiin Tarzan. En edes ollut nähnyt sitä aiemmin. :D Tosi suloinen! Kotona olin joskus viiden maissa. Lähinnä nyt oon vaan datannut ja katsellut telkkaria.

Ajatukset on kyllä olleet vähän hassuja nyt illalla... Selailin blogilistaa ja tietenkin syömishäiriöblogit jotenkin pakotti klikkaamaan. Ei olisi pitänyt. Kun siitä vaan tuli mieleen viime kevät ja kaikki se paska muutenkin. Tuntuu oudolta ajatella, että joku tänäänkin on paastonnut, käynyt vaa'alla viisi kertaa ja käynyt lisäksi juoksemassa. Jotenkin alkaa kaipaamaan sitä, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään järkeä eikä varsinkaan mitään, mitä oikeasti kannattaisi kaivata. Jotain turvaa siitä kai sitten saa tai jotain. En silti aio tehdä mitään, jatkan kuten tähän asti, eiköhän tääkin fiilis taas mene ohi. Sitten voin taas olla tyytyväinen kun pysyin vahvana.

Lenkille kyllä tekisi mieli. Pitäisi vaan kysyä vielä yhdeltä hoitotaholta siitä, mutta koska kolme lääkäriä on jo olleet sitä mieltä että voisin lenkkeillä jos paino ei lähde laskuun, niin ajattelen kyllä että voisin mennä. Huomenna jos on hyvä sää niin voisin käydä. Kumpa olisi! Tahtoo juoksemaaaaaaaaaan!

Huomenna Krista tulee meille illalla. :) Ihana nähdä pitkästä aikaa, välimatka on ihan liian suuri. Voisi ehkä alkaa mennä nukkumaan... Tekee mieli piirtää. Ehkä piirrän jotain ensin. Onneksi on syysloma. Ja viikonloppukin. :)

Alku

Helouu. :) Ekat postaukset on vaikeita... Ei tiedä mitä kirjoittaisi.

Mutta jos vaikka aloittaisi siitä, että tää on ihan vain päiväkirjatyylinen blogi, johon kirjoitan kaikesta, mitä mielessäni liikkuu. Ajatuksia, kuulumisia ja vähän kaikenlaista. Ei mitään tiettyä aihealuetta. Lähinnä varmaan tulee kirjoiteltua fiiliksistä, koulu(inho)sta, omista ongelmista ja toivottavasti myös iloisista tapahtumista ja sen sellaisista. Koitan kuviakin laitella tarpeeksi ja mielellään itse ottamiani. :)

Eli täällä dataa 17-vuotias, joulukuussa 18-vuotias, helsinkiläinen tyttö. Käyn lukiota nyt kolmatta vuotta. Suoritan lukion 3,5 vuodessa joten en ole vielä ensi kevään abi. :( Mutta syksyllä sitten. Asun äidin kanssa, ja lisäksi kämpästä löytyy koira ja hamsteri. Elämän valopilkut. :) Olen kylläkin kotona vain viikonloppuisin, koska viikolla olen osastolla. Jouduin kesäkuun alussa osastolle syömishäiriön (ja siitä johtuneen painon nopean putoamisen ja veriarvojen huononemisen) takia, ja vietin siellä kesän. Elokuussa siirryin toiselle osastolle joka on oikeastaan kuntoutusosasto, eli paljon vapaampi. Luultavasti olen siellä ainakin tämän vuoden loppuun. Eikä se haittaa, koska viihdyn ihan hyvin. :) Ja oon tosiaankin päättänyt päästä ongelmistani eroon, ne rajoittaa elämää niin paljon. Puolitoista vuotta on ihan tarpeeksi. On niitäkin, jotka sairastaa 20 vuotta ja kuolee sitten. En tahdo päätyä sellaiseksi.

Liikuntaharrastuksia ei ole kovin paljon ollut eikä ole. Harrastin ratsastusta 7 vuotta, mutta lopetin vuosi sitten huonon taloustilanteen takia. Ratsastus on niin järkyttävän kallista Helsingissä... Pääsen kuitenkin luultavasti nyt tässä loppuvuoden ajan joillekin irtotunneille. Sitten lisäksi tanssin jonkin verran viime keväänä, lattareita. Jumpassakin tuli käytyä. Ja lenkillä. Nyt en ole lenkkeillyt yli 4 kuukauteen liikuntarajoituksen takia, mutta nyt kun rajoitukset ilmeisesti otetaan pois, niin saan taas alkaa lenkkeillä kunhan paino ei putoa. :) Rakastan juoksemista. Haaveissa olisi päästä myös seinäkiipeilemään. Vielä joku päivä!
Tykkään myös piirtää ja maalata. Suosin lyijykynää, mutta tykkään myös kuivapastelliliiduista tosi paljon. Lukeminen ja kirjoittaminenkin on lähellä sydäntä, mutta niihin tarvitsee tarpeeksi keskittymiskykyä, eikä sitä aina itseltäni löydy.

Ai niin. Musiikki. :) Kuuntelen eri bändejä melko lailla kausittain. Tällä hetkellä kuuntelen Paramoren uusinta levyä. Nyt soi Brick By Boring Brick. Aivan ihana, kuten levyn muutkin biisit! Paramoren lisäksi suosikkeihin kuuluu ainakin Coldplay, Linkin Park, Fall Out Boy ja The Killers. Ja lukuisia muita... Mutta nuo lähinnä. Tyypillisesti kuuntelen samoja biisejä nonstopilla ja lopulta niistä menee maku. Tosi fiksua...

Iltapäivisin normaalisti dataan, katson telkkaria ja joskus ehkä saatan jopa nähdä joitain ihmisiä. Mutta oon ihan koukussa facebookiin. Ja niihin peleihin. Toisinaan tulee myös käytyä kirppiksillä. Joskus useammin, joskus harvemmin. Nyt ei ole vähään aikaan tullut käytyä. Kuitenkin tykkään tosi paljon käydä kirppiksillä, niistä yleensä löytää vaikka mitä aarteita. :)

Jooh. Ehkä tää nyt riittää. En tiedä kuinka usein aion kirjoittaa, varmaan ihan fiiliksen mukaan. Niin se on ennenkin mennyt. Mutta nyt lopetan tältä kertaa. :D