kotona taas

Voi elämä mikä viikonloppu.

Perjantaina meninkin katsomaan sitä mummia yksin, kun kaverilla oli maha kipeä. Oli jotenkin tosi surullista, kun se oli niin kärsivän ja väsyneen näköinen, puhuminenkin näytti väsyttävän. En viitsinyt olla kovin kauan, kun kuulemma siellä oli just ollut pari sukulaista, en tahtonut rasittaa sitä liikaa. Silti tuli hirveä syyllisyys kun olin niin vähän aikaa siellä. Ja alkoi itkettää kun lähdin sieltä, mummi ei kuulu sairaalaan, tuntui niin pahalta.

Illalla sitten katsottiin Suomi-USA -matsia, tai no eihän siitä tarvinnut katsoa kuin 15 min niin tiesi jo miten se loppuu. Jotain kaverin kavereita tuli käymään ja lähdettiin sitten niiden kanssa aamuyöllä johonkin, muistikuvat on vähän kadonneet kun tuli juotua liikaa. Siitä yöstä muistan sen verran että itkin kaverille etten ansaitse mitään hyvää tai jotain, muistaisinpa mitä muuta me juteltiin, mutta en muista kun ton yhden asian. En tajua mikä mulla oli, join vaan lisää vaikka hyvä kun sain enää lasin nostettua pöydältä. (aamullakin vielä, kun mulla oli hirveä jano ja katoin että tossa on lasi, join siitä vaikka joku sanoi "siinä on viinaa" ja mä sanoin "ei se mitää", ja hyi että se oksetti niin paljon.)

Ja kaikenlaista... Olin niin tööt ja olin kuulemma tosi kauan vessassa oksentamassa. (ensin oksensin keittiöön) Saatiin kyyti takasin kaverille joskus yhden aikaan eilen iltapäivällä. Muistan kun kävin vessassa ja mietin miksei mulla ole yhtään meikkiä, vaikken pessyt niitä illalla. Vasta myöhemmin tajusin että oon itkenyt ne pois.

Koko eilinenkin oli niin outo, nukuin kyllä pari tuntia päivällä mutta silti senkin jälkeen vielä tuntui että oon puoliunessa. Tosi sekava olo, tärisytti ja tuntui niin kuin koko ajan heräisin uudelleen ja ihmettelisin että missä mä oon. Aina kun laittoi silmät kiinni niin päässä pyöri.

Tänään oli ihana herätä aamulla kun oli normaali olo! Pystyi ajattelmaankin selkeästi. En tajua niitä jotka juo koko viikonlopun tai viikonkin putkeen, miten ne saa mitään alas sen ekan päivän jälkeen, mulla ainakin oli sellanen olo että jos juon vähänkin niin oksennan heti. Parempi näin. Ei meinaan kamalasti houkuta juoda ihan vähään aikaan.

Kävin tänään vielä katsomassa mummia... Se voi jo vähän paremmin, onneksi! Silti sattui, kun se sanoi olevansa niin väsynyt. Mutta ei sitä voi siitä syyttää. Olisin mäkin, oon nytkin väsynyt. Ja se on niin vanha ja joutuu makaamaan sairaalassa. Se on niin väärin... Kun kysyin että onko sillä siellä mitään tekemistä niin se pudisti päätään ja sanoi että ei edes jaksaisi tehdä mitään, kun ei meinaa jaksaa edes olla. Ei siihen osannut sanoa enää mitään.

Oli kamala lähteä sieltä kun mietin, että tää saattoi olla viimenen kerta kun nään mummin. Voi se silti vielä toipua tuosta, jos se vaan jaksaa yrittää.

Nyt mulla on tosi väsynyt olo, vaikka oon kyllä nukkunut ihan hyvin. Väsyttää vaan. Huomenna olisi kouluakin. Pakko mennä, luulen kyllä silti ettei paljon tule opittua mitään. Kunhan vaan menen paikalle. Sitten osastolle ja nukun varmaan koko päivän. Kirjotuksetkin lähenee, enkä mä saa luettua yhtään. Pääsenköhän matikasta edes läpi, en muista enää mitään. Pakko tsempata, mutta ajatuskin on ihan hirveä, en millään jaksaisi opiskella. Pitäisi lakata ajattelemasta ja ottaa se kirja käteen, ei se niin vaikeaa ole oikeasti, kun vaan tekee sen. Huoh.

Voisipa mennä jo nukkumaan...

ajankuluksi

Helou. Kirjoittelen nyt kun ei ole muutakaan tekemistä :P

Eilen unohdin kirjoittaa parista jutusta. Mua ahdisteltiin :/ No se eka oli ihan hauska, olin ihan omissa maailmoissani ja yhtäkkiä joku vanha iloinen pappa pysäytti mut ja kysyi huonolla suomella "mistä olet saanut pinkki huivi?" :DD Olin ihan yllättynyt, mielessä kävi että ei kai se halunnut ostaa samanlaista? Sanoin että sain lahjaksi, kuten sainkin, viime jouluna meinaan. Siihen se sanoi että "se on hieno se on hieno, erottaa lumen" ja mä kiitin sitä ja sitten se meni. :D Piristi, hauskoja tollaset.

Toinen sattui kun tulin kaupasta, se oli ulkomaalainen sellainen vähän isokokoinen ja sillä oli paksut mustat kulmakarvat. Ensin se sanoi jotain "hei sexy lady" ja mä olin että joo kiitos vaan ja jatkoin matkaa. En tiennyt että se seurasi mua .___. Se jaksoi hokea tota sexy ladyaan ja esitti jonkun kysymyksen, en saanut selvää muuta kuin sanan "kahvi". Sanoin "jaa kahville, ei kiitos" ja kun se ei jättänyt mua rauhaan niin sanoin että "mene pois". Ja kyllä se sitten jätti mut rauhaan. Kummallinen tyyppi. Ennen tollaset ahdisti mua paljon enemmän, nykyään osaan kuitenkin sanoa ei. Pienempänä menin niin hämilleni etten pystynyt sanomaan mitään. (ei noita siis kovin usein ole tullut vastaan, mutta joitain kertoja kuitenkin)

Mun huone on kaatopaikka. :( Tulkaa joku siivoomaan tänne. Täällä on oikeesti ihan järkyttävä kaaos...

Yhtäkkiä pää lyö tyhjää, taidan kohta mennä tekemään jotain lounasta ja sitten voisi vaikka keksiä jotain päällepantavaa ja meikata. Ja katsoa olympiakoosteen.

huomenna sinne

Tästä päivästä + huomisesta ja silleeeen

Heräsin 7:15, eli vartin ennen kuin herätyskello soi. Aamupala, datausta, meikki + vaatteet ja sitten hammaslääkäriin. Oli lyhyt aika, joku 5-10 min ja sieltä sitten osastolle. Tässä vaiheessa ahdistus oli jo niin järjetön että menin nukkumaan, ajattelin vaan että en tahdo olla hereillä, en tahdo olla hereillä! Tuntui että kaikki se pelko ja ajatukset tekee mut hulluksi. Vähän se helpotti kun nukuin, tai oikeastaan torkuin. Myöhemmin puhuin vähän hoitajien kanssa ja sekin ehkä vähän auttoi, kun sai puhuttua jollekin. Soitin kaverille Tampereelle ja se sanoi että voin tulla sinne sitten yöksi. Oon kiitollinen siitä, varsinkin kun se lupasi tulla mukaan sairaalaankin.

Lähdin kahden aikaan kotiin, kaupan kautta, ja täällä en ole taas tehnyt mitään. Lukenut vähän aikaa ja katsellut telkkaria. Ja syönyt. En kuitenkaan liikaa, jotenkin vähän on ruokahalu mennyt mutta syön silti ihan kunnolla, en vaan kertakaikkiaan jaksa kiinnostua nyt painosta (koitan kyllä olla katsomatta peiliin) tai kaloreista. Kun mietinkin että pitäisi ehkä laihduttaa niin tulee ihan uudenlainen inhoreaktio, ällöttää kun ajattelen että laskisin kalorit tai että skippaisin ruokailuja, koskaan aiemmin ei ole tuntunut tältä, ihan tosi tuntuu että vihaan sitä kaikkea enkä tahdo tuhlata elämää siihen.

Toisaalta tavallaan tuntuu että pitäisi jättää syömättä nyt kun "on aihettakin". Aina ennen oon paennut pahaa oloa ja ahdistusta syömättömyydellä, mutta nyt en, ja se tuntuu väärältä. Silti tää on jotenkin vaan eri asia. Ehkä se johtuu siitä, että on kyse elämästä ja tärkeästä ihmisestä. Ehkä silloin ei jaksa kiinnostua itsestään niin paljon että alkaisi laihduttaa. Tällä hetkellä meinaan ulkonäkö tuntuu maailman turhimmalta asialta. Inhoan itseäni kun oon viime vuodet vaan miettinyt omia asioitani, pitäisikö laihduttaa 5 kiloa, pitäisikö käydä lenkillä, voi ei kun tekee mieli syödä jotain. Samaan aikaan kun kello tikittää ja aika kuluu ja koskaan ei tiedä koska joku menee pois. Ei kallista aikaa pitäisi tuhlata näin.

Eihän mummi siis vielä ole kuollut, mutta pelkään vaan niin kovasti kun se on niin vanha. Kuulemma se ei nyt ole mennyt huonommaksi, muttei myöskään paremmaksi. Toivon niin paljon että se alkaisi kohta toipua ja piristyä, pääsisi siitä yli.

Nyt illalla silti olo on vähän ollut helpompi, meen nyt katsomaan salkkarit ja sitten olympialaisia.

ei se voi

Anteeksi! En oikein jaksa vastata teille... Mutta Kelvoton, kiva kuulla että joku on miettinyt että mitä mahtaa kuulua. Ja kiva että löysit tänne! :)


Oltiin osaston kanssa nyt alkuviikko mökillä, "talviretkellä". Oli ihan kiva reissu, mökki oli tosi kiva ja kaikkea. Mutta en jaksa puhua siitä enempää.

Nyt vaan ahdistaa, kun mummi on mennyt huonoon kuntoon. Se on sairaalassa, sillä oli joku reikä suolessa ja se leikattiin, ilmeisesti silti tulehdus ei mene ohi ja se voi huonosti. Äiti kirjoittelee yhden sukulaisen kanssa facebookissa, joka on käynyt katsomassa sitä välillä, kuulemma se on "ihan kuin luovuttanut", musta tuntuu niin järjettömän pahalta! Se mummi jonka tunnen on pirteä ja iloinen... Vaikka se täyttääkin maaliskuussa 90. En vaan osaa ajatella että se saattaa kohta kuolla. (Syön suklaata ja mulla on jo paha olo, taidan tietää mihin ne taas menee kun saan tän postauksen kirjotettua) Mun on pakko päästä sen luokse, välimatka vaan on 200 km mikä ei tietty ole kovin paljon, mutta kun rahaa ei oikein ole. Pakko nipistää jostain. Toisaalta en tiedä tahdonko nähdä sitä niin huonona... Mutta silti, tahdon koska viime näkemisestä on yli VUOSI ja se on ihan liikaa! Hirveän huono omatunto, ajattelen aina että se on jo vanha ja että pitäisi käydä katsomassa sitä useammin, mutta sitten ei kuitenkaan tule mentyä. Miten ihminen voi olla näin tyhmä?

Hyi että mua oksettaa.

Mielialat on menny tänään ihan ylös alas, päivällä kun tultiin sieltä mökiltä pois, katselin ikkunasta ulos ja mietin miten kauniit maisemat siellä oli. Sitten mietin miten paha paikka maailma on oikeasti, miten ällöttävä ja likainen maailma on, ihminen on paha ja mäkin oon paha ja kaikki pahuus tekee kaiken kauniin ihan turhaksi. Vähän myöhemmin taas ajattelin että minkä mä sille voin, elämä voi olla myös mukavaa. Nyt taas tuntuu niin kamalalta. Ei mummi voi luovuttaa, ei se voi.

Mua oksettaa...

edit 25.2. 7:51 // En viitsi laittaa uutta postausta koska tää liittyy eiliseen. Eilen vaan en muistanut kirjottaa tästä mitään... Koko päivä oli oikeastaan niin perseestä kun vaan voi olla. Kun lähdin osastolta oli vielä ihan kiva fiilis, äiti oli mummolla ja olin iloinen kun saisin kerrankin olla yksin kotona, edes päivän ajan. Sitten tajusin että mun avaimet on kotona. Sain sitten odotella 2 tuntia että äiti sai kyydin Helsinkiin, siinä meni se oma rauha ja harmitti niin paljon että melkein itkin. En koskaan saa olla yksin kotona kokonaista päivää, aina täällä on joku. Kaipaan niin kipeästi omaa tilaa.

Juu keksin valitettavaa kaikesta, pitäisi lopettaa tällänen. Oon mä nyt jo tostakin päässyt yli, eilen vaan suututti niin paljon, kun unohdin ne avaimet ja pilasin itse päiväni. Nyt vaan ahdistaa enää toi mummi. (Ja noussut paino. Näen sen peilistäkin ja paha olo ei mene pois.)

more

Iltapäivä on ollut nyt vähän kivempi, ei ole ahdistanut niin paljon. Kävin vaa'alla ennen lounasta... Vähemmän se näytti kuin odotin, eli helpotti ahdistusta siis siltäkin osin.

Tänään ooooon... Tiskannut, nukkunut päikkärit, katsonut mäkihyppyä (ja syönyt liikaakin). En ole ennen katsonut urheilua, mutta nyt näitä Vancouverin olympialaisia on tullut vähän katsottua, jotenkin tosi mielenkiintoista. :P Syöksylasku on kivaa katseltavaa, mäkihyppy myös ja ampumahiihto. Kaikki oikeastaan paitsi jääkiekosta en niin välitä. Enkä curlingista, sitä en jaksa katsella yhtään.

Olisipa ylimääräistä rahaa! Olisi niin kiva käydä ostamassa keltaista college-kangasta ja ommella huppari. :( Mutta ei vaan ole nyt mahdollista, katsotaan sitten maaliskuussa uudestaan jos voisi. Plaah. On mulla kyllä vaaleanpunaista kangasta, mutta se on hirveän ohutta, siitä voi ehkä tehdä t-paidan... Voisin silti tuunata joitain vaatteita mitä kaapissa on. :D Pitää nyt hyödyntää tota ompelukonetta kun se on vielä tossa pöydällä.

En ottanut kannettavan johtoa mukaan nyt viikonlopuksi tänne kotiin... Akusta on enää 55% jäljellä eli 3h 15 min. Pitää mennä, tahdon vielä huomenna päästä koneelle. :D Okei on mulla mun vanha kone täällä mutta se on hidas...

Tahdon piirtää! Eli kone kiinni ->

tired

Löysin vielä kivemman ulkoasun, tää on yksinkertasempi vaikkei kyllä niin söpö, mutta tykkään tästä vaan tosi paljon. Ja tää on yksinkertasempi. (vaihdan värejä myöhemmin vielä)

Eilen oli tosi vaihtelevat fiilikset. Aamu ja aamupäivä/päivä oli kivoja, penkkarit oli ja meni ja oli ihan kivaa vaikka siellä rekassa tulikin oikeasti KYLMÄ. Varpaat ja sormet jäätyi, ei muuten. Vaikka mulla oli sukkien päällä villasukat ja kahdet lapasetkin päällekäin, niin ei auttanut ei. Mulla oli reilu 2,5 kiloa karkkia mutta silti ne loppui kesken, se oli vähän tylsää. :/ Oli tosi hauskaa heittää karkkia pikkulapsille, ne oli niin riemuissaan...

Myöhemmin ahdistus tuli taaaaaas. Varsinkin kun äiti soitti raha-asioista, tuli kamalan huono omatunto siitä kun viikko sitten ostelin kaikenlaista, ei oikeasti olisi pitänyt... En tiedä miksi mutta sitten ahdistus vaan kasaantui ja taas tuli sellanen olo etten vaan kestä yhtään. Kun kävelin sillalla säikähdin melkein miten paljon teki mieli hypätä siitä, se olisi niin helppo tapa päästä pois. Luminen maa siellä alhaalla näytti niin kutsuvalta, kiipeäisin vain reunan yli ja sitten menisi hetki ja pääsisin pois. Ei se vaan ole niin yksinkertaista, en tahdo tehdä sitä äidille ja sitä paitsi tiedän ettei pidä mennä ahdistuksen tuomien ajatusten mukaan, koska ne kuitenkin menee taas ohi joskus.

Enkä edes ole uskaltanut käydä vaa'alla yli viikkoon, en tahdo tietää paljonko se luku on taas noussut. Toisaalta ahdistaa hirveästi kun en tiedä. En vaan jaksa olla nyt syömättä enkä oikein jaksa liikkuakaan, tosi luuseri olo senkin takia. Enkä jaksa lukea yo-kirjotuksiinkaan. En tee mitään, miten voi olla näin laiska ihminen?

Oon vielä osastolla, lähden jonkin ajan päästä kotiin, ei yhtään jaksaisi sitäkään. Rasittavaa kun on kaiken maailman keskustelut vielä edessä... Ei huvita, ei vaan huvita puhua.

Mutta joo jos vaikka koittaisin löytää kaapista jotain päällepantavaa...

ei niin hyvä

Eilen ahdisti... Saatiin jaksotodistukset ja kokeet takasin. Sain enkun prelistä C:n, olin vähän pettynyt, odotin kuitenkin hiukan parempaa. En tiennyt että oon niin huono enkussa... Taas luulin liikoja itestäni. Pakko tsempata että tulisi siitä yo-kokeesta parempi, en TAHDO C:tä siitä! :(

Menin koulun jälkeen salille mutta se olikin suljettu siivoustauon takia. Ärsytti, kun en muistanut sitä... Olisi pitänyt odottaa tunti enkä jaksanut, joten lähdin. Ja myöhemmin en enää saanut itseäni raahattua sinne. Laiskaaaaaaaaaaaaaaa. Vein sentään yhdet kengät suutarille, saan hakea ne huomenna ja sitten niillä voi jopa kävellä ilman että liukastuu. (Niiden pohjat oli ihan sileät, mitähän ihmeen järkeä siinä on, ne on kuitenkin talvikengät... Ei sellasilla voi kävellä jos on vähänkään lunta!) 30€ tulee sen hinnaksi mutta ei sille nyt mitään voi.

Jotenkin on sellanen olo ettei yhtään jaksaisi tehdä mitään. Ei jaksaisi mennä kouluun eikä tehdä penkkariasua loppuun, kaikki tuntuu yhtäkkiä liian raskaalta. Se enkun preli masentaa vieläkin kamalasti. Tiedän ettei pitäisi sitä miettiä, se oli vaan preli, mutta silti se että kuvittelin saavani paremman ahdistaa, pelkään aina sitä että luulen olevani parempi kuin oonkaan, ja nyt oikeesti kävi niin. Tuntuu pahalta.

Ja muutenkin on kamalan huono omatunto kun en mennyt sinne salille eilen. En tehnyt eilen mitään vaikka piti. Tänään on pakko tehdä edes jotain, tai en kestä itseäni... Vaikkei millään jaksaisi. Ainakin käyn hankkimassa penkkarikarkit ennen kouluunmenoa ja myöhemmin pitää tehdä häntä siihen penkkariasuun. Mutta lisäksi lenkille tai salille, pakko tai olo vaan pahenee. En jaksa vihata itseäni enää yhtään enempää.

Miksi pitää ahistaa, menis jo ohi... Eilen oli pari sellasta hetkeä että meinasin tulla hulluksi, en pystynyt ajattelemaan muuta kuin että AHISTAA, oon niin kamalan HUONO ja välillä en voinut ajatella yhtään mitään kun oli niin paha olo että olisin itkenyt, jos vaan olisin pystynyt.

Puhuin eilen äidin kanssa puhelimessa, se puhui jotain siitä että oon aika yksinäinen ja että pitäisi tehdä sille jotain. Se sattui juuri yhteen niistä vaiheista kun mulla oli muutenkin paha olo, sanoin vaan lähinnä "joo" ja "nii". Ja nyt ahistaa viikonloppukin jo, ollaan ennenkin mietitty äidin kanssa mun asioita eikä se ikinä johda oikein mihinkään, se on vaan ahistavaa enkä jaksais puhua äidin kanssa siitä. Ei sillä itelläänkään ole paljon ystäviä, kotona sekin nyhjää päivät pitkät koiran kanssa kaksistaan. Mutta joo oon silti sitä mieltä että mun pitäisi tehdä jotain. Se vaan on vaikeaa yksin ja varsinkin kun mä tiedän etten osaa tutustua ihmisiin, tiedän sen jo etukäteen. Stressaa ja vihaan itseäni vaan enemmän.


Ei nyt jaksa valittaa enempää.

new layout

Uuuusi ulkoasu. Tää oli mun mielestä niin söpö niin piti laittaa... :P Sitä paitsi vaihtelu virkistää.

Heräsin 5:45, tai no 5:50 vasta nousin... Päätä särki vieläkin. Sain äidiltä puolikkaan Panacodin, se auttoi tosi äkkiä. :) Ei ole sen jälkeen ollut pääkipua. Enkun kuuntelu meni ihan hyvin, ne kaksi ekaa osiota oli aika helppoja, kolmososio eli ne dialogit meni jotkut vähän ohi... :D Samoin se avo-osio oli mun mielestä vähän hankala. Mutta siis kaikenkaikkiaan uskon että meni ihan hyvin.

Sen jälkeen olin kemiantunnilla ja nyt on hyppytunti. (vaikka mulla on vaan 2 kurssia tässä jaksossa niin tänne mahtui siltikin yksi hypäri :/) Seuraavaksi fysiikkaa, se on ihan kivaa. Ja oli toi kemiantuntikin siinä mielessä ihan kiva että tajusin ne jutut tosi äkkiä koska opettelin ne sillon vuosi sitten, kun jätin sen kurssin myöhemmin kesken... Ja seuraava tunti on vasta hiihtoloman jälkeen jipii! :D Huomisen aamutunti meinaan peruuntuu koska täällä on kuuntelukokeita ja perjantaina on wanhojen tanssit eikä tunteja ole sillonkaan. Aah lomaa. Vasta kuukauden päästä seuraava yo-koe, äikän essee. Siitä pari päivää enkun kirjalliseen ja siitä viikko niin on matikan koe. Pitäisi muuten alkaa käydä niissä tukiopetuksissa, en mä mitään opi jos en opiskele.

Ihanaa kun ulkona paistaa aurinko! ♥ Kevät tulee, sulaisipa lumet jo äkkiä pois ja pääsisi rannalle ottamaan aurinkoa. Oon ihan kesäihminen. Tosin kevät on melkein yhtä ihana. :)

Jotenkin tosi mukava olo taas. Huomenna ei ole muuten koulua kuin enkun prelin ja jaksotodistuksen hakeminen, keskiviikkona on yksi tunti fysiikkaa ja torstaina penkkarit! Mulla on kylläkin penkkarikarkit vielä hankkimatta... Hups. Olisi pitänyt tilata. Pitää vaan etsiä joku halpiskauppa mistä saa paperillisia karkkeja. :P Tiedän ainakin pari mistä aion käydä katsomassa.

Tykkään näistä hetkistä, kun viihdyn omassa kehossani ja olo on hyvä. Toivon vaan että se pysyy.

auuuuuu

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista! ♥

PÄÄTÄ SÄRKEE! Heräsin päänsärkyyn aamulla ja se on pysynyt koko päivän. Eikä asiaa ole paljon auttanut se kun oon tuijottanut mustaa fleece-kangasta koko päivän, päänsärky vaan paheni. Yäääääääääää! Mutta siis oon tänään ommellut ja ommellut ja ommellut... Enää häntä puuttuu! :) Oon tosi tyytyväinen että sain näin paljon aikaan, eikä mitään pahempaa virhettäkään sattunut. Äiti auttoi onneksi hihojen ja hupun kanssa, kun mulla oli ensin vaikeuksia hahmottaa että miten ne menee. Mutta kyllä se siitä sitten selkeni. Ja oon tosi tyytyväinen, että siitä tuli sellanen kun halusinkin, korvissa olisi kyllä parantamisen varaa mutta en todellakaan ala enää niitä muuttelemaan... Tossa huono ja epäselvä kuva, sori en ehtinyt/jaksanut/pystynyt ottamaan parempaa. Suttasin naaman koska olin just menossa suihkuun ja olin siis todella epäedustava :D Sitä paitsi tossa puvussa tulee KUUMA, ei siis kyllä varmasti tule kylmä siellä rekassa sitten penkkaripäivänä!

Hyi että vihaan päänsärkyä. Tää on niin häiritsevää :(

Joo ja huomenna on enkun kuuntelu enkä ole opiskellut yhtään mitään. .___. Oh shit. Kävin kyllä aamupäivällä abitreenit.fi:ssä ja kuuntelun ehkä 2min yhtä kuunteluharjoitusta, suljin sen ja menin pois. :D Näin täällä... Ja tosi kiva, pitää herätä jo 6:00... Kello on nyt kymmenen. Eli herään 8 tunnin päästä. :/

Voisin laittaa pari kuvaa tähän vielä.

Aina mukana kaikessa :D

Ei varsinaisesti kuulu joukkoon, mutta korvikset jotka ostin silloin torstaina. I like. Kuva vääristää värejä, ei ne ole liilat vaan pinkit. Laitan niistä muista jutuista kuvia sitten myöhemmin kun saan otettua niitä kuvia... Huomenna voisi koittaa ottaa jotain. :P

Menisin muuten nukkumaan, mutta kun päätä särkee ihan hillittömästi. En saa unta jos sattuu päähän. Joten meen vasta sitten kun seroquel alkaa vaikuttaa, kyllä mä sitten nukahdan.

Tänään on muuten ollut ihan jees päivä. Parempi kuin eilen, jos ei huomioida päänsärkyä. Oon vähän innoissani nyt kun osaan ommella (vuoritetun) hupun ja kaikki, aion käydä jossain vaiheessa ostamassa jotain kivaa kangasta ja sitten ompelen itelleni hupparin. Kun ikinä kaupoista ei löydy juuri sellaista kun haluaisi, ja mulla on aika selkeä mielikuva siitä minkälaisen tahdon.

En pysty ajattelemaan kun sattuu päähän. Ehkä koitan mennä nukkumaan, nyt sattuu silmiinkin kun katson tätä koneen ruutua. :/

Ai niin pieni juttu vielä. Päivällä kun vein koiraa ulos, joku oli piirtänyt hymynaamoja lumihankeen. Kirjoitin sormella siihen viereen "hyvää ystävänpäivää ♥" ja nyt illalla kun menin koiran kanssa ulos, siihen viereen oli ilmestynyt "♥ kiitos samoin". :) Mun mielestä tosi hauskaa. Tuli hyvä mieli.

13022010

Nyt on kankaat ja napit ostettu ja penkkariasun teko aloitettu. Enää pitää leikata hihat, huppu + pari juttua ja sitten alkaa ompelu... Kädet on ihan paskasen näköset kun piirsin kaavat leivinpaperille ruskealla tussilla :D Huono värivalinta!

Ai niin ja se mun opiskelijakortti oli jo täällä odottamassa kun eilen tulin kotiin. Jeejee, aion ensi viikolla hankkia itelleni sen sarjakortin salille, niin tulee halvemmaksi. :) Nyt on kyllä sellanen olo että tahtoisi sinne heti... Oon syönyt tänään ihan liikaa. Kerran tuli oksennettuakin, äh. Pitää nyt etsiä se tasapaino taas. Ehkä se löytyy jos en hätäile liikaa. Oloa helpottaa se että maanantaina on se enkun kuuntelu ja myöhemmin muutkin kirjotukset, on ainakin yksi iso syy miksi se tasapaino on pakko löytää.

Mua ei saisi päästää ruokakauppaan muutenkaan. En osaa ostaa järkevästi. Jos kukaan ei näkisi, eläisin varmaan jogurtilla. Ja kaikki rahkat ja nää tälläset on vaan liian hyviä. Ei mun yleensä tee mieli mitään oikeaa ruokaa, jos mun jotain tekee mieli niin melkein aina jogurttia + muromysliä tai sitten suklaata tai jogurttibanaanilastuja. Tai perus banaanilastuja (tänään menny ihan liikaa niitä). Miksei koskaan tee mieli kurkkua? Ei tää oo hyvä.

Blaahh. I should study english. Ja mun huone on ihan sekamelska taas, eikä yhtään huvittaisi siivota. En siis siivoa. :D Jos ensi viikonloppuna jaksaisi, nyt vaan ei ei ei.

Muokkaan tätä varmaan vielä myöhemmin jos tulee mieleen jotain, nyt ei jaksa.

edit 00:02 // Ääh mulla on vähän paha olla. Tai ei muuten mutta kun oon niin turvonnut, maha on ihan järkyttävä. Ja jotenkin näen sen turvotuksen reisissäkin, tosin se taitaa olla vain mielikuvitusta kun ei mittanauha näytä mitään muutosta...

No joo mutta koitan nyt ajatella että huomenna on uusi päivä, huomenna oon järkevä ja syön vaikka listan mukaan tai edes suunnilleen. Ja luen enkkua ja teen penkkariasua.

äikän tekstitaito

Tänään oli äikän tekstitaidon koe... Huu, oli aika vaikea mutta nyt se on ohi. Toivon että meni edes kohtalaisesti, en osaa yhtään ennustaa. .____. Oon kuitenkin ilonen että nyt on hyvä vaihe. Jaksoin tehdä parhaani ja keskityin kunnolla, en ainakaan voi sanoa myöhemmin että olisin pystynyt parempaan. :) Maanantaina sitten aikaisin aamulla enkun kuunteluun.

Oli kyllä hauskaa kun piti tussilla värittää Pepsi Max -pullon korkista se teksti pois. Etiketin olin irrottanut jo ennen lähtöä. Jotenkin vaan niin huvittavaa, kun kaikki tekstit lyijykynästäkin pitää teipata piiloon :DD

Eilen tuli vähän tuhlattua rahaa... Meni melkein 109 euroa. Harvoin menee noin paljon, kun harvoin edes on noin paljon rahaa! Mutta nyt oli ja löysin sitä paitsi paljon kaikkea: 2 farkkuleggingsit, 3 sukat, vähän alusvaatteita, korvikset, sormuksen, hupparin, laukun, 2 sukkikset + kynsiviiloja ja hiustensuoristusainetta kun edellinen on jo lopussa, siis sellasta joka suojelee hiuksia... Joo. Kamalasti nyt on kaupoissa kaikkea ihanaa, olin ihan kun punahilkka metsässä, liikaa kaikkea. Vaaleanpunaista ja keltaista, tykkään niistä yhdessä, ja niitä värejä on nyt paljon. Tahtoisin sen väriset helmet... Mutta ne on niin kalliita uutena että aion ostaa kyllä vasta sitten, kun löydän ihan täydelliset.

Pitää varmaan nyt viikonloppuna lukea paljon englanniksi ja kuunnella vain englanninkielistä musiikkia... Paljon englantia. Pitää kerrata sanoastoakin vielä.

Tahtoisin tehdä jotain kivaaaaaa. Mitähän keksisi... No joo. Ehkä vaan vien koiran yhdeksältä ulos ja sitten nukkumaan.

edit 20:30// Huomennnnnnaaaaa kangaskauppaan. Penkkarit on jo torstaina! Onneksi on google, löysin jonkinlaiset ohjeet ja kaavat. 8) En kerro mitä teen, näytän sitten kuvia kun(/jos) saan sen valmiiksi.

balanced

Tasapainoinen ja hyvä olo. Rauhallinen, ihana, tyytyväinen.

Raahauduin salille koulun jälkeen, kassatäti laskutti multa lastenlipun hinnan vaikka sanoin että "aikuinen". :D Ei varmaan kuullut ja teki sitten omat päätelmät ulkonäön perusteella, haha... Kivaa. Ja oli kivaa, vaikka ensin hätäännyin vähän kun siellä oli vaan isoja miehiä, tuntui etten sovi sinne yhtään. Se meni kuitenkin ohi, kun tutustuin laitteisiin ja tuli sinne myöhemmin muutama nainenkin. Ja yhtäkkiä kello oli jo 16:30, kun luulin ettei se olisi vielä neljääkään. .___.

Mulle on oikeasti hyväksi että liikun ja teen jotain, koska silloin voin myös syödä hyvin ilman syyllisyydentunnetta. Ajattelen järjellä, koska ei ne lihakset tyhjästä tule.

Meidän fysiikan opettaja on (btw) oikeasti maailman paras. Harva osaa tehdä tunneista mielenkiintoisia ja sellaisia, että aika menee äkkiä ja tuntuu melkein tylsältä kun tunti loppuu. Huomenna mulla on hammaslääkäri ja se menee fyssantunnin päälle ja mua harmittaa. o____O Miksei muidenkin aineiden opet voisi olla sellaisia, olisin varmaan kympin oppilas.

En jaksa olla nyt koneella, meen pois. :P

wannabehealthy

Ihana Krista. ♥


Hei juu moi. :D Ei ole paljon mitään asiaa, huomenna alkaa uusi jakso. Mulla on nyt joka päivä vaan yksi tunti, paitsi maanantaisin kaksi. Hassua. Mutta kivaa, ei hyppytunteja. Odotan sitä että kirjotukset on ohi ja voi vaan ottaa rennosti.

Oon nyt tehnyt jonkin ryhdistäytymisliikkeen, kävin eilen 40min lenkillä ja tänään 50min. Huomenna ajattelin mennä koulun jälkeen salille jos vaan raaskin... Se maksaa ja mä oon pihi. .___. Mutta jos nyt silti. Saman verran oon varmaan käyttänyt jo tässä kuussa suklaaseen ja Läkerol Dentseihin, ööö... Hah. Asiat tärkeysjärjestykseen. :D

Huomasin muuten, kun kävin nyt taas puoli seitsemän aikaan lenkillä, niin jaksoin paljon paremmin kuin eilen kun kävin yhden aikaan. Eilen tosiaan kun kävin niin tuntui niin voimattomalta ja se oli turhauttavaa, koska olin kyllä syönyt ihan hyvin ja siinä ei ainakaan syyn olisi pitänyt olla. Tänään menin vasta sitten nyt illemmalla, kun muistin että silloin toissakerralla kun oli hyvä lenkki niin kävin puoli seitsemältä. Ja kyllä vaan oli paljon enemmän energiaa. O.o Outoa, olisi kiva tietää mistä se johtuu etten meinaa jaksaa juosta puoliltapäivin mutta illemmalla kyllä onnistuu.

Tahdon lihasta... Oon laihduttanut itseni läskiksi, okei en mutta siis lihaksia ei ole ei. Tai on reisissä vähän. Mutta muualla ei oikein. :/ Tahdon voimaa ja energiaa ja paremman kunnon, hiukset takaisin, vahvemmat kynnet, joo mitähän vielä. Mutta ei nää oo mahdottomia.

Torstaina lepopäivä ja perjantaina katotaan sitten. (Sillon on se äikän yo-koe. :S) Viikonloppuna voisi tanssia vähän tanssimatolla, ei sen kummempaa varmaan. :)

peruslauantai

Heeelooou. Tänään oon nukkunut (of course), käynyt kahdella kirppiksellä, värjännyt äidin hiukset ja syönyt kamalasti. (Perus...) Nyt on vaan niin että haluun hyväksyä itseni just tälläsenä. Nyt kun ajattelen niin en ole tänään edes ajatellut että pitäisi oksentaa, vaikka oliskin ollut silleen täysi olo.

Otin muuten vähän selvää noista kirjotuksista. Äikän tekstitaidon koe on perjantaina. Oh shit... Ei millään jaksaisi sitä vielä, ääää-ääääääh. Pitää nyt alkaa kerrata käsitteitä ja huoh. Ei kiinnostaisi. Plaa. Reilu viikon päästä maanantaina on enkun yo-kuuntelu, ei niin paha. (Silti, olispa se helppo...) Loput on sitten vasta maaliskuussa, ei tarvitse vielä huolehtia.

Heroes jatkuu tänään jee. :) Aaaaa, hassua miten voi olla näin mukava olo, vaikka oon vaan kotona. Ollut melkein koko päivän. Kuuntelen Ke$haa ja kohta meen koiran kanssa iltalenkille. Vielä puoli tuntia. :P

Ai niin niistä kirppiksistä.

Löysin tolle hamsterille matkaboksin 8 eurolla. :) En ensin meinannut ottaa sitä mutta sitten aloin ajatella. Se on tarpeeksi iso ja hyväkuntoinen ja uutena ne maksaa paljonpaljonpaljon, moninkertaisesti enemmän. Ne on niin kalliita ettei niitä viitsi uutena edes ostaa. Ja Viljamilla ei ole vielä matkaboksia ollenkaan, pelkästään sellanen pieni itse muokattu loota. Nyt sillä on hieno ja tilava boksi. :D Sitten jos pitää mennä eläinlääkäriin niin mahtuu mökkikin sinne.

Löysin myös paidan, 3€. Laitan siitä ehkä kuvan myöhemmin, en nyt jaksa ottaa ja sitä paitsi se vaatii alle toisen paidan eikä täällä kotona ole mitään siihen sopivaa. Niin osastolla sitten.

Voisin silti laittaa kuvan tästä tukasta. Aika tiuhaan on nyt tullut värjättyä sitä, pitää vähän pitää väliä, ettei mene kamalan huonokuntoisiksi. Ne on muutenkin niin ohuet. Ja koitan nyt kasvattaa niitä, tahdon pitkät hiukset takaisin. Ikävä hiuksia. :(

Whee. Pirteä olo. Tää kone on kuuma, kun se on mun sylissä. Kuuuuuuma! Kohta onneksi ulos, koira pelastaa mut.

Voisin ehkä selvittää niitä tanssimahdollisuuksia. I want!

! :)

JIHUU, sain matikan prelistä 48/60 pistettä! Eli arvosana olisi sen kokeen (eli viime syksyn yo-kokeen) pisterajojen mukaan E! :DD Eli meni vielä paremmin kuin odotin. Niitä tukiopetuksia on ihan kirjotuksiin asti, pitää käydä niissä. Kyllähän se itsetuntoa kohotti, kun opettaja sanoi että "oothan sä hemmetin hyvä" ja että jos vähän panostaisin vielä niin voisin saada L:n. Pelkään vaan että se yo-koe on vaikeampi enkä osaakaan mitään silloin. Mutta pitää tsempata, pitää harjoitella. Koitan keskittyä nyt vaan siihen.

Enhän mä kai niistä hyvistä yo-arvosanoista varsinaisesti mitään hyödy, mulla vaan on taipumusta perfektionismiin, ei siis pahasti mutta tahdon vaan esim. yo-juhlissa saada ennemmin kehuja hyvästä todistuksesta kuin "onhan tää ihan kiva todistus"-kiertelyjä. Mulla on joku tarve tuntea itseni hyväksytyksi. Parempi silti että koitan etsiä sitä koulumenestyksen kautta kuin laihduttamisella.

Ja en mä jaksaisi varmaan paljonkaan yrittää, jos olisin saanut huonon arvosanan. Mutta nyt kun tuntuu että tarviin vaan kertausta, ja että kaikki tarvittava on mun päässä mutta vaan vähän unohduksissa, niin mun on vaan pakko jaksaa kerrata ja harjoitella.

Olisi kiva tietää miten enkun preli meni, mutta en tiedä koska saadaan ne takaisin... Varmaan kuitenkin jo ensi viikolla.

Kiva olo. Ei jaksa murehtia, tuntuu ettei tahdo tuhlata elämää enää syömisvammailuun, ehkä oon löytänyt tasapainon koska uskon löytäneeni sen. (voi tää olla vaan hetkellistäkin, tai siis melko varmaan onkin mutta silti) Vaikea selittää mutta kun vaan tuntuu että oon tasapainossa niin kaikki sujuu itsestään.

Tahdon alkaa taas tanssia. Ja tahdon alkaa käymään salilla... Niin ja tahdon seinäkiipeillä. (Tahdon kaiken nyt eikä heti. ._____.)

lyhyesti

Taru, kiitos :D Ja voi kun osaisikin kaiken oikeasti etu- ja takaperin... Olisi kiva olla hyvä oppilas.


Jes nyt on sitten prelit ohi. Enkun preli meni hyvin, oli aika helppo, tai mistäs sitä vielä tietää mutta ei tuntunut kovin vaikealta. Olin noin kolme tuntia siellä eli 9-12 ja sitten takasin osastolle. Nukuin päikkärit, kolmen aikaan kun heräsin niin tuntui tosi oudolta, ihan kuin kello olisi ainakin kuusi. Harvoin on niin kummallinen olo... Kun ajattelin että se enkun preli loppuu vasta nyt, jos joku siellä siis sen täydet 6 tuntia oli, tosi tosi tosi outo olo.

Huomenna saadaan matikan prelit takaisin, hui. Harmittaa vähän kun en ehdi muuta kuin hakea sen, koska pitää mennä psykologille. Mutta on mulla onneksi sen verran aikaa että ehdin kysyä ainakin tukiopetusmahdollisuuksista.

Ihanaa kun stressi helpottaa hetkeksi. Ylppärit on sitten asia erikseen, mutta niitä ennen ehtii vähän aikaa rentoutumaan. :) Pakko silti jossain vaiheessa alkaa lukemaan, en opi mitään jos siirrän aina eteenpäin, pitää vaan ottaa se kirja käteen ja yrittää edes vähän kerrallaan. (Mutta ei vielä...)

preli tänään, preli huomenna

Huh matikan preli on ohi, ja se meni ihan hyvin. Ainakin jäi se fiilis. Sain ekan 3 tunnin aikana 9 tehtävää 10:stä valmiiksi, olin silti melkein kahteen asti siellä, yksi tehtävä oli liian vaativa mulle ja en jaksanut enää oikein ajatella mitään. :P Ihmettelen kyllä - tuntui ettei voinut ajatella mitään, päässä vaan soi Chisun Yksinäisen keijun tarina (ihana, mutta 5 tuntia kun soi päässä niin rasittaa) ja kuitenkin sain ne tehtävät yllättävän helposti tehtyä. Muistin kaikkea tarpeellista, mitä en eilen vielä muistanut. Oudointa on ehkä se että pystyin keskittymään niin hyvin varsinkin ne ekat 3 tuntia. Harvinaista! Tuntuu että se meni ihan hyvin, mutta sen näkee sitten perjantaina kun saadaan ne takaisin, ehkä se menikin tosi huonosti? Toivon ettei tule sitä pettymystä. Ei olisi kiva kun nyt tuntuu että se meni ihan hyvin.

Nyt oon lähinnä tehnyt enkun tehtäviä tietsikalla CD:ltä, tää on tosi kiva, paljon kivempaa kuin kirjasta lukeminen. Ja oppii myös sanoja. Huomenna on siis enkun preli, se ei kuitenkaan kamalasti stressaa. Kielioppi on hallussa aika hyvin, prepositiot kyllä on välillä vähän hakusessa mutta ei niin pahasti, pitää silti niitäkin vielä vähän kerrata ennen huomista. Lähinnä koitan oppia jotain käytännöllisiä sanoja ainetta varten.

Kävin lenkilläkin tuossa puoli seitsemän aikaan, tuli yhtäkkiä sellanen olo että PAKKO päästä juoksemaan. Ja olikin kyllä pitkästä aikaa energinen olo. Jaksoi juosta, rakastan sitä kun voi vaan juosta, juosta ja tuntuu ettei haluaisi pysähtyä koskaan. Loppupuolella kyllä alkoi vähän väsyttää, että ei se ikuisesti pysy. Ja oli pimeää. Mutta hyvä fiilis jäi. Ja vannon että syön jatkossakin paremmin, koska tahdon samanlaisia lenkkejä!

Mutta jatkanpa nyt siihen enkun preliin harjoittelua.

eieieieieieieiei

Mua ahistaaaaaa ihan jumalattomasti! (Kyyneleet tulee koko ajan silmiin. Ihan väärään aikaan, en voi itkeä päivällä.)

Ensinnäkin huomenna on matikan preli. Oon yrittänyt harjotella, mutta en muista enää mitään, en osaa enää. Turhaudun ja tulee niin paska olo, en jaksa opetella kaikkea uudestaan, ei jaksa ei jaksa ei jaksa!

Ja toinen. Äiti soitti äsken, se oli ottanut mun ylimmän yöpöydän laatikon käyttöönsä kun nukkuu mun huoneessa väliaikasesti, ja oli löytänyt mun mattoveitsen sieltä. Ja verisen paperin, miten tyhmä pitää ihmisen olla, kun ei heitä heti roskiin? Se kysyi ihan suoraan että en kai viiltele, sanoin että ei kun se paperi on vaan jääny sinne kun tuli verta nenästä. Ja mattoveistä oon tarvinnu joihinkin kuvistöihin. En tiedä uskoiko, sanoi vain että toivottavasti se on niin, kuulemma pelottavaa. Ja taas se tuli sieltä, "vähän sama kun vahingoittaisit mua". Se aina kääntää kaiken itteensä. Aina jos teen jotain itelleni niin ihan sama kun tekisin sille jotain. Se on niin väärin, en mä vaan voi aina tehdä kaikkea niin kuin pitäisi vain siksi etten satuta ketään muuta vahingossa.

Tahdon oman kämpän. Äiti kysyi että saako tehdä "arpiratsian" sitten kun tuun kotiin, sanoin että joo... Ja toivon ettei se tajua katsoa nilkkoihin. Mutta saa nähdä. En tiedä mitä sille sitten sanon. Ärsyttää, kun mun laatikoille mennään! Ne on mun yksityisaluetta, ei niitä saa kaivella ilman lupaa. Musta tuntuu ettei mulla oo mitään yksityisyyttä kotona, äiti saattaa koska tahansa soittaa ja sanoa että löysi sitä tai tätä mun laatikosta tai kaapista, mitä tää nyt on? Tahdon pois. Oman asunnon ja yksityisyyden, jooko...

Paha olla. Ahdistaa toi juttu niin paljon. Loukkaan taas äitiä, taas aiheutan sille huolta. Ja matikan preli. En osaa MITÄÄN. Yhtään mitään. Ehkä vähän joitain juttuja, mutta suurimman osan oon unohtanut. Mutta en vaan jaksa opiskella, hitto kun nyt ahdistaa, en edes pystyisi laskemaan matikantehtäviä kun itkettää!

Nyt ihan oikeasti tahdon muuttaa pois kotoa.

Käyn kävelyllä.