ei jaksa!

Oltiin taas äidin kanssa telttailemassa. Oli ihan kivaa ja oli ihana uida, kun oli ihan älyttömän kuuma... Tänäänkin on kamala helle. Tykkään lämpimästä mutta en helteestä. Semmonen 20-25 astetta on hyvä ja pieni tuulenvire päälle. Mutta nyt kun on jotain sata astetta eikä ilma liiku yhtään, on tosi tunkkasta.

Paha olo jatkuuuu jatkuu. Tuntuu niin kun olisin pudonnut tosi korkeelta alas, ahistaa ihan jumalattomasti ja koko ajan itkettää. (itken) Sattuu kun mietin että vuosi sitten olin paljon laihempi ja olin turvassa osastolla, nyt oon lihava ja ihan yksin. Oikeesti mulla on niin valtavan läski olo, te ette tiedäkään kuinka löysä läski mä oon, ei sitä kuvista näe. En edelleenkään tiedä painoa mutta se on PALJON, peilistä sen näkee... Mä en haluu syödä enää ikinä yhtään mitään... Mä en haluu näyttää tältä, oon ihan vieras itelleni, oksettaa oksettaa oksettaaaaaaaaaaaaa! Varmaan pahempi ahdistus kun ikinä, oikeesti.

Sanoin äidille että on kipeä olo, kuten mulla olikin ja on vähän vieläkin. Mittasin kuumeen ja se näytti 35.9 astetta että joo... Enhän mä oo ollut kuumeessa kertaakaan yli 3 vuoteen.

J tekstas eilen, vastasin sille, ja se vastas taas vasta monen tunnin päästä. Mietin että ei se taida edes välittää. Ei sitä kiinnosta, toisaalta hyvä niin, kun en itekään ole mikään täydellinen (se Tallinnan juttukin vaivaa niin paljon että haluun kuolla) ja parempi senkin kannalta ettei pidä yhteyttä muhun. Musta on vaan harmia.

En tajua mikä mulla nyt on, kun kaikki ahistaa ja seinät kaatuu päälle. Ja alan vasta nyt oikeesti ymmärtämään sen että en ole enää missään osastolla... Olin yli vuoden, 2.6.09-29.6.10 ja nyt oon ihan tyhjän päällä. Ei ketään kelle puhua! Ei helvetti että ahistaa, ahistaa niin paljon että kuolen tähän kohta! On mulla siis vielä välillä psykologin aikoja, seuraavan kerran joskus elokuussa.

Menisin lenkille jos ei olisi noin paahtavan kuuma. Istun vaan tässä koneella ja hikoilen, jos menisin tonne juoksemaan niin näyttäisin ihan tomaatilta. En kestä sitä kun ihmiset katsoo ja hävettää. Oksettava minä... Eli istun täällä dataamassa ja toivon että läskit sulaisi itestään pois.

Mä en kestä itteeni nyt ollenkaan en yhtään!!

Äiti on soittanut tän postauksen aikana jo kolmesti, pystyn puhumaan sille jotenkuten normaalilla äänellä mutta heti kun saan lopetettua puhelun niin taas itken senkin edestä ja jatkuvasti. Miten voi ihmiseen sattua näin paljon?!