jatkuu + kuvia Tallinnasta (edit: tsemppi päälle!)

Paha olo lamauttaa ja en pysty muuta kuin nukkumaan ja olemaan koneella. Oon kyllä syönyt enemmän kuin eilen, ja se ahdistaa. Kalorit on laskettu vihkoon taas ja mietin nyt mitä järkeä tässä on. Taidan lopettaa heti alkuunsa... Ja heti perään pää huutaa että EI, nyt et jätä kesken kun oot päässyt alkuun, muutama kilo pois ensin. EIKÄ! Joopas. Ihan koko ajan muuttuu mieli. Ensin ajattelen että en nyt ala tähän, ja sitten heti päätän että kylläpäs alan. Mutta en jaksa laskea kaloreita. En oikeesti jaksa... Ja miksi pitäisi jaksaa? Mitä mä siitä saan? Ei tää oo kivaa.

Ainoa vaihtoehto on siis koittaa päästä tästä yli ja unohtaa tyhmyydet. Silti jotenkin toivon että saisin painon laskemaan... Ehkä siitä ei olisi haittaa, jos söisin kuitenkin terveellisesti ja tarpeeksi. Niin ettei väsyttäisi ja ettei pää olisi pelkkää sumua. Mikä on sinänsä hölmöä koska oon mä kuitenkin sen verran syönyt, ettei ihan tältä pitäisi tuntua...

Muutama kuva Tallinnasta. Sori nää kuvat tulee ihan sekavassa järjestyksessä...

Käytiin vikana päivänä jossain sotamuseossa. Ois kiva muuten osata viroa, se kuulostaa ja näyttää niin hauskalta.

Kuntosali... :D

Tarkottaakohan toi että läpikulku kielletty? Vaikee tosta on kyllä mennä läpi. Paitsi tolla autolla.

Tältä näyttää hotellihuone ekan yön jälkeen. Tossa lattialla näkyy vähän huonosti tollaset pinkit flip-flopit, ostin ne Vero Modasta...

Sushia Viru Keskuksen ruokakaupasta.

Maisemia...

Hotellihuoneen ikkunasta.

Ihana kuja. Tallinnassa on paljon kauniimpaa kuin Helsingissä.

Vähän pulska lokki, jolle annettiin nimeksi Kalle. Se tykkäsi lihapiirakasta.

Kiitti mulle riitti :D

Ostin ton mekon ja rusettipannan New Yorkerista ja noiden lisäksi yhdet kengät, sormuksen, korvikset ja aurinkolasit. Laitan niistä ehkä kuvaa myöhemmin, nyt ei ole mitään enkä jaksa alkaa kuvaamaan...

Nyt noita kuvia katsellessa tuli hassu olo... Sinne lähtiessä olin niin onnellinen ja kaikki tuntui olevan hyvin, ja kun tulin sieltä niin tuli romahdus. Tyhmää. Mutta kun mietin niin kun menin sinne, olin samankokoinen kun nyt, ja silti ihan onnellinen. Vaikka kuten aiemmin kirjotin niin olin kyllä kateellinen mun kaverille tosi paljon... Mutta en antanut sen häiritä.

Nyt vaan unohdan tän kalorien kyttäämisen ennen kuin ehdin taas ottaa sen rutiiniksi. Olin päässyt siitä jo niin hyvin eroon. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta niin en laske kaloreita! Painon kyllä toivoisin laskevan edes kilon tai kaksi, olisin edelleenkin normaalipainoinen. Mutta eniten mua ahdistaa se että lasken kaloreita. Koska sillon mulla on ihan omat rajoitukset, xxx kaloria eikä enempää, tai pitää oksentaa. (kuten tänä aamuna koska söin muka liian ison aamupalan.)

Pitäis varmaan alkaa lähteä äidille, kun lupasin mennä sinne...

edit// Hemmetti, mä en kyllä suostu tuhlaamaan aikaa tähän angstaamiseen! Nyt jatkan tätä elämää ja teen jotain kivaa. Kysyn äidiltä jos mentäisiin koiran kanssa uimaan. Jos mennään niin luvassa on varmaan kivoja kuvia... :)