murheita

Heippa pitkästä aikaa!

4 kuukautta kohta mennyt viime kirjotuksesta, eli voi kai siitä jo päätellä että blogi on tulossa tiensä päähän. En nyt vielä kuitenkaan jaksa sitä poistaa mutta katellaan jossain vaiheessa :)

Nyt vaan on tarve purkaa ajatuksia tekstin muodossa. Kaikki on oikeastaan hyvin, seurustellaan edelleen poikaystävän kanssa ja odotellaan että saataisiin yhteinen kämppä. Ja oikeesti ensimmäistä kertaa ikinä rakastan ketään. (siis perheen ja tärkeiden ystävien lisäksi tietysti)

Maanantaina alkoi työharjoittelu sisätautien osastolla ja tajusin sinä päivänä, etten tahdo tehdä sairaanhoitajan hommia työkseni koko loppuelämäni ajan. Ja olisi hölmöä kouluttautua sillä ajatuksella, että myöhemmin vaihtaisi alaa. Miksei samantien sitten opiskele sellaista ammattia, jossa jaksaa työskennellä? Joo, ja aiemmin kyllä kuvittelin että tahdon olla hoitaja. Mutta viime aikoina on vaan alkanut tulla sellanen tunne, ettei tää ole mun juttu. Ja niin päätin nyt sitten keskeyttää opinnot. Melkein vuosi takana, mutta aikaahan se vaan on. Menen nyt töihin, postille hyvin todennäköisesti (perjantaina saan tietää saanko sen paikan, kuulemma melko varmasti saan, näin sanoi esimies) ja sitten kevään haussa haen uusiin opiskelupaikkoihin. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa tietotekniikka ja farmasia.

Jotenkin vaan stressaa tää muutos! Huomenna pitää käydä opintotoimistolla tekemässä tarvittavat ilmoitukset yms. Ja jotenkin ahdistaa ja surettaa lopettaa, oli kuitenkin ehtinyt jo tottua siihen. Mutta koitan silti toimia järkevästi. Ja mun järki sanoo, että lopeta nyt. Ettei enemmän aikaa mene hukkaan alalla joka ei olekaan oma juttu. Joten nyt vaan pitää ottaa selvää että pitääkö maksaa kelalle jotain opintotukia takaisin (toivottavasti ei!) ja koska pitää muuttaa HOASilta pois. Ja varmaan jotain muitakin juttuja, mutta ehkä ne siellä opintotoimistolla osaa neuvoa kun varmasti ne käsittelee näitä asioita suht usein. (aika moni meidän koulussa lopettaa opinnot jossain vaiheessa...)

Epävarmuus, en vaan kestä sitä. Sen takia tää onkin vaikeeta. Mutta oon varma että sitten kun kaikki asiat on selvillä ja tiedän tarkkaan mitä pitää maksaa ja minne, jos pitää, ja koska on muutto, niin olo on helpompi kuin pitkään aikaan. Eli varmasti tää kannattaa.

Pitää tosiaan myös uusia asuntohakemukset, ja nythän mulla on sitten periaatteessa "häätöuhka" kun HOASilla ei saa asua ei-opiskeleva. Saa nähdä onko sillä mitään vaikutusta asunnonsaantiin kaupungilta. Epäilen kyllä... Jos ei saada mitään kämppää ennen sitä niin mun pitää raahata kamat äidille. Aika kurjaa, mutta periaatteessa mikään ei muutu kun asun poikaystävän luona täällä pikkuruisessa kämpässä.

Eli siinä se pääasiallinen stressinaiheuttaja... Tuntuu pahalta lopettaa mutta olisi tuntunut ihan väärältä myös jatkaa. Nyt vaan toivon tosi tosi paljon että pääsisin mahdollisimman pian duuniin. Tarviin rahaa, etenkin jos Kela vaatii jotain takasin.

Painokin on päässyt vähän nousemaan. Mutta ehkä se laskee takaisin kun vähennän nyt roskaruoan ja herkkujen syömistä. Tänään on jo mennyt ihan hyvin, oon syönyt sen verran ettei ole nälkä, ja suht terveellisesti. Kyllä se tästä taas.

Mutta pitää lopetella :) Ehkä kirjotan tänne sitten taas kun kaikki jutut on selvinneet.