lauantai 19. marraskuuta 2011

PLAH!

Heip, kirjotan nyt jo taas :)

Oon yksin kotona, tai siis poikaystävällä, kun se oli to-la risteilyllä. Laiva tuli tänään kymmeneltä Helsinkiin mutta eipä herraa näy missään? Soitin kahdeltatoista ja oli sillon kahvilla. Kavereiden kanssa tietysti. "Tuun sit jossain vaiheessa kotiin." Selvä... Mua vaan vituttaa, kun on ikävä ja kello on nyt jo puoli seitsemän (!), mutta toista ei nyt näytä yhtään kiinnostavan. Mutta ehkä se on oma syy. Oon välillä vähän vaikea... Mutta en nyt voi silti mitään sille, että mua ärsyttää ihan kamalasti odottaa yksin kotona, en voi edes lähteä mihinkään kun mulla on avain ja se ei sitten pääsisi sisälle kun tulee. :( Ja mulla ON IKÄVÄ. Vaikka ei kolme päivää niin pitkä aika oikeasti ole, mutta on se mulle, kun oon viimesten 4 kuukauden aikana tottunut näkemään sitä joka päivä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tää kolme päivää on silti pisin aika tähän mennessä mitä ollaan oltu erossa tänä aikana. Kuulostaa muuten aika oudolta. :D Joillekin on varmaan ihan arkipäivää että nähdään tyyliin vain viikonloppuisin. Mä en kestäis sellasta!

Muuten asiat on ihan selvillä. Alotin maanantaina työt, ja oon kyllä aika puhki ollut sen jälkeen. Eilen olin kaverin kanssa yksissä kotibileissä mutta väsähdin tosi pian, ja viimeset 3-4 tuntia olin ihan nuutunut ja halusin vaan nukkumaan. Olisi varmaan pitänyt lähteä aiemmin, koska sitten kun lähdettiin niin kello oli 4, ja jouduttiin sitten vielä Pasilassa odottamaan toista junaa 45 minuuttia. Nukkumaan pääsin 5:30.

Koulusta sen verran, että oon hoitanut eroilmotuksen yms. jutut kuntoon. Nyt vaan pitää jotenkin maksaa Kelalle yhden kuukauden opintotuki takasin, mutta eiköhän sekin hoidu jos saan siihen jonkun osamaksusopimuksen. Kyllä mä mun palkasta pystyn sen maksamaan ihan hyvin. Eli periaatteessa kaikki on nyt ihan kunnossa. :) Pitää vaan jaksaa töissä niin rahat riittää.

Vituttaa myös paino, se jumittaa samassa, vähän liian korkeella. Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt mulla vaan on niin kova ikävä ja vitutus, että taidan mennä tupakalle.

EDIT // Se soitti ja kysy lähenkö baariin illemmalla, sanoin että mietin vielä. Mutta en mä taida mennä. Oon kerran tai pari tehny sen virheen että oon lähtenyt, vaikka oon ollut tosi maassa. Eihän siitä sitten mitään tule ja pilaa vaan siinä sitten muidenkin iltaa. Joten kun se soittaa niin sanon että en ole tulossa. En ees tiedä mikä mua nyt näin masentaa, mutta kun suljin puhelimen niin aloin vaan itkemään enkä pystynyt lopettamaan, sama tapahtuu nyt taas kun kirjotan tätä ylös. En tosiaankaan aina ymmärrä itteeni! Jotenkin on vaan TOSI paha mieli ja masentaa...

2 kommenttia:

Zimaira kirjoitti...

Tiedän tunteen mikä sulla on. >; Haluaisin yhden vihjeen antaa tulevaisuutta varten.. Jos miehesi ei pidä sanoistaan kiinni, niin laita se pitämään :> Muuten ei tule koskaan onnistumaan. Mutta paljon voimia sulle <3 Toivottavasti olo on jo parempi. :)

http://ymmaw.blogspot.com/

any kirjoitti...

Zimaira, ääh ei se siis mitään ollut luvannut :P Ite vaan hermostuin taas tyhjästä, niinkun mulla on tapana. :D

Kiitos <3