pahaolo

Ei enää niin hyvä olo. Tallinnassa oli ihan kivaa, vaikkakin ekana päivänä tuli juotua ihan liikaa ja sitten 2 jälkimmäistä päivää oli ihan hirveä olo. Ei fiksua ollenkaan. :/ En oikeesti tiedä mitään pahempaa kuin se olo, kun koko ajan tärisyttää ja oksettaa ja suu on ihan kuiva ja kamala jano... Tuli mokattua aika pahastikin siellä mutta en tahdo puhua siitä, en tahdo edes muistaa.

Mutta siis torstaina käytiin vähän kaupoilla, vaikka olikin niin kaamee kapula... En laita nyt kuvia kun tää netti on älyttömän hidas. Myöhemmin sitten.

Tänään muutettiin suurin osa mun tavaroista tänne soluun. En ole nähnyt vielä muita... Äiti kävi äsken tuomassa vielä astioita ja sellasta. Ollaan tänään vähän riidelty, lähinnä siitä että oon kuulemma nykyään huonotuulinen ja liikaa yksin ja se pelkää, että alotan taas laihduttaan. En tiiä johtuuko se seroquel-lääkityksen lopetuksesta vai mistä mutta en osaa olla kovin myötätuntonen, koska mun mielestä en oo käyttäytynyt yhtään niinkuin sillon kun alotin laihduttaan ekan kerran. Äiti taas sanoo että oon ihan semmonen taas. Ärsyttää, kun se oikein painostaa. Ihan kun se haluais että laihduttaisin. Vaikka se sanokin mulle monta kertaa, että älä alota sitä taas, ja että voinko luvata, etten alota. Ja se on ärsyttävää koska EN TODELLAKAAN AIO ALOTTAA. Mutta ihan mitä mä vaan sanon sille, se ei usko, se ei luota muhun yhtään. Tuli paha mieli tosta käynnistä ja ei huvita tehdä mitään järkevää kuten purkaa tavaroita...

Vaikka olihan mulla aika iso olo siellä Tallinnassakin, kun mun kaveri on mua laihempi ja nätti ja kaikkee. Ja on vieläkin iso olo, kun oon syönyt vaikka mitä kaikkea paskaa, oikeen lihotan itteeni... Inhottavaa. Mutta en mä aio mihinkään nälkäkuurille alkaa, en en en.

Äiti soitti tässä välissä ja kysyi voinko jotenkin vakuuttaa etten laihduta... Se sanoi että jos menen taas huonoon kuntoon niin saako se viedä mun hamsterin piikille. Mun mielestä ihan älytön juttu, mutta sanoin että joo, koska se ei tule tapahtumaan niin onko sillä väliä. Äiti saa kuitenkin mielenrauhan. Mulla ei oo mielenrauhaa, koska mulla on niin nurkkaan ajettu olo, en osaa selittää...

Paha paha paha olo. Lihava olo, mutta pitää kestää nää läskit. En edes tiedä paljonko painan... Ehkä en edes halua tietää. Haluan vaan tän hirveen läskioloturvotuksen pois, en muuta.

Taidan mennä tonne muualle itkemään...