tyhmä pää

Skipatkaa tää teksti jos tuntuu siltä, tulossa aika epätervettä ja sekavaa valitusta.

Ahdistus on jo helpottanut... Ehkä siksi etten ole syönyt kovinkaan paljon. Mutta ainakin pystyn nyt hengittämään eikä kyyneleet koko ajan tule silmiin. Silti kyllä ahdistaa vieläkin, mutta ei tosiaankaan yhtä paljon kuin eilen.

Voi olla että toi myrsky johtui siitä, että menkat alko tänään... Ei mulla kyllä koskaan aiemmin ole ollut mitään pms-oireita. Sen takia on vaikea tosissaan uskoa että se olisi johtunut siitä. Mutta eihän sitä tiedä... Silti nyt on jäänyt toi mörkö päähän, sen ääni on kauheen voimakas ja en jaksaisi sitä, mutta kävin aamulla vaa'alla ja se vahvisti sitä vielä enemmän. Viisi kiloa pois niin olen taas kelvollinen? Viisi kiloa pois ja ihmiset pystyy taas katsomaan muhun päin... Valhetta. Suljen silti totuuden pois ja päätän ymmärtää sen sitten, kun oon edes vähän kevyempi.

Voihan se olla että huomenna taas tajuan miten tyhmä oon ja sitten nauran täällä sitä. Ehkä. Toivottavasti ja toisaalta toivottavasti en. Oon niin sekasin ja kuitenkin tiedän mitä haluun, musta tuntuu paljon vahvemmin kuin koskaan aiemmin että mun päässä on kaksi eri ääntä, jotka huutaa päällekkäin. :/

← Varsinkin kun katselee noita kuvia vuoden takaa. Tuossa oon osastolla ja olin kyllä varmaan isoin siellä ja tunsin itteni isoksi, mutta nyt kun katon niin näytän laihalta. (Okei asento vaikuttaa tosi paljon, mutta ei auta vaikka yrittäisin nyt ottaa tollasta kuvaa, oon silti paljonpaljon lihavampi.) Miksen sillon voinut ymmärtää? Ehkä se että siinä oli ympärillä vieläkin laihempia, esti sen. Mutta nyt tulee jotenkin tosi tuskanen olo, kun ymmärtää, että tuohon on tullut päälle lisäkiloja ja paljon, ja matka tuohon olisi hirvittävän pitkä ja rankka. (Ja hiukset, miksi leikkasin ne pois?! IDIOOTTI!)

Kävin tänään "kotona" hakemassa loput tavarat ja olin siellä vähän aikaa. Kävin koiran kanssa ulkona ja silleen. Tuotiin kamat tänne, laitettiin lamppu kattoon ja verhot ikkunaan. Matto on lattialla ja täällä alkaa näyttää jo ihan kivalta. Vielä vaan on hirveesti noita laatikoita ja kasseja mitkä pitää purkaa... Ei huvita, mutta koitan silti saada tänään edes jotain aikaan.

Mietin että mitä söisin iltapalaksi ja tää on taas kauheeta kalorien pyörittelyä päässä, jos söisin sen ja sen verran sitä ja sitten sen ja sen verran tätä, olisko se liikaa, ei, on, ei. Sitten tulee turhautuminen ja mietin että en sitten syö yhtään mitään. Ja sen jälkeen tulee kapina: haluan syödä jotain, mulla on nälkä, mä en suostu tälläseen! Sitten taas, että okei, syö jotain, mutta vähän vaan. Ihan omat keskustelut menossa pään sisällä.

Ei tää oo kivaa, mä en haluu olla tällänen ihminen. Haluaisin sanoa että nyt loppuu tää tyhmyys heti alkuunsa, mutta kun oon niin hemmetin iso ja valtavan suuri. 55,4 kg eli melkein 10 kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Ei se kenenkään muun kohdalla kuulosta paljolta, niin minkä takia pitää itselleen olla ihan omat säännöt ja rajat? En tiedä ja oon miettinyt sitä tosi paljon, ehkä mun päässä on vaan jokin kohta vammautunut pysyvästi.