Väsy ja paha olo

Perjantai.

Kävin aamulla vaa'alla, paino oli vähän noussut. Ei paljon, mutta vähän. Se on nyt siinä rajalla mitä jotenkin pelkään, vaikka siitä ei mitään tapahdu, niin kuitenkin se ahdistaa. Jotain päänsisäistä vammaisuutta. Tyhmä... Mistä saa uudet aivot?

Jaksoin tänään mennä kouluun heti aamusta, vähän ahdisti kun olin ihan pihalla kaikista aineista, mutta selvisin. Ja tajusin matikan jututkin ihan hyvin vaikka oli ihan uusia asioita kaikki. Silti paha olo oli ja pysyi inhottavasti, esti syömästä tarpeeksi ja oksensinpa tänään pitkästä aikaa, kerran päivällisen jälkeen. Joku 3-4kk tauon jälkeen. Suoraan sanottuna vituttaa... Ja hävettää. Nyt tuntuu kuin olisin pilannut kaiken. En edes tiedä minkä takia piti mennä sekin tekemään! En tunne enää samalla lailla suurta tarvetta laihtua, tuntui vaan että on pakko, kun tuntui täydeltä ja likaiselta. En edes ajatellut mitään enää siinä vaiheessa, kun ahdistus täytti ajatukset...

Tosi kummallinen olo edelleenkin. Aina muiden ihmisten seurassa olo on hyvä, mutta kun jään yksin ajatusteni kanssa, niin alkaa taas ahdistaa. Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan... Jotenkin vaan paha olo. En käsitä. Mene pois. Tuntuu kuin esittäisin vain masentunutta (tällä tekstilläkin), kun samaan aikaan hymyilen ja olen ihan normaali muita ihmisiä kohtaan. Toisaalta tuntuu kuin esittäisin iloista, vaikka on paha olla. Ihan kuin en olisi ollenkaan oma itseni mutta kuitenkin olen kuten ennenkin... En osaa selittää.

Aaaaaaa tuun hulluksi! Tahdon juosta tahdon huutaa tahdon itkeä. Tahtoisin seistä kaatosateessa ja kastua läpimäräksi ja itkeä, kun sitä ei voisi erottaa sateesta. Mutta ulkona on vaan harmaata ja kylmää eikä sada... Eikä edes itketä. On vaan paha olo. En ymmärrä.

Eipä tästä postauksestakaan taas tule mitenkään järkevä, kun en saa kirjoitettua mitään asiaa. Kamalaa angstia vaan koko ajan. Voisin vaikka lopettaa nyt ja jatkaa vaikka huomenna tai joskus...