Sekavaa

Oon nyt osastolla. Kello on kuusi, istun tässä sängyllä ja kirjotan tätä muistioon muistikortille (kun mulla ei ole mokkulaa tai vastaavaa), siirrän tän myöhemmin blogiin kun meen tohon osaston koneelle.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutten jaksa kirjoittaa kaikkea. Mutta lyhyesti sanottuna viimeiset neljä päivää on olleet aivan ihania. Ei me mitään ihmeellistä tehty, käytiin kerran keilaamassa, katsottiin leffa, laulettiin Singstaria... Datailtiin... Eilen leivottiin pipareita. Vaikkei ole edes joulu. Oli niin kivaa! Ja viime yönä valvottiin puoli viiteen ja juteltiin. Se oli jotenkin tosi terapeuttista. Kiitos Krista! <3 Harmi että nähdään seuraavan kerran vasta joskus joulukuussa ehkä... :(

Ihan outoa että nyt itken. En edes tiedä miksi! Oikeasti, en tiedä. On vaan jotenkin tosi herkkä tunnetila nyt. Tuntuu että oon nyt taas ihan yksin. Vaikka oon osastolla ja täällä on muita ihmisiä... Muttei ketään joka kuitenkaan ymmärtäisi oikeasti. Välipalakin jäi tänään väliin kun unohdin ottaa mukaan, ja pääsin koulusta vasta viideltä. Ja kun tulin osastolle, oli jotenkin paha mieli ja sitten jäi päivälliseltäkin leipä ja jälkkäri...

Ahdistaa. Jotenkin vaan niin kamalan yksinäinen olo.
Taidan ottaa päikkärit.

20:24 // Nyt oon tässä osaston koneella. Nukkuminen auttoi, on jo paljon parempi olo. Silti vieläkin on jokin epämääräinen ahdistus...