Joskus elämä on ihanaa

Kävin eilen lenkillä, kun en toissapäivänä sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Oli kyllä ihanaa. Eksyin tosin vähän, niin se stressasi silloin, mutta ei se lenkki kuitenkaan venähtänyt turhan pitkäksi. Aioin tehdä puolen tunnin lenkin mutta tuon eksymisen takia siitä tuli 40 min. :P Mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut.

Tänään oli hyvä päivä. Kaikin puolin. Vähän väsynyt ehkä ajoittain, ja sitten taas välillä oon ollut ihan hyper. Äsken esim oli ihan yliaktiivinen olo. Sellaista energiaa, hyvää energiaa siis, kun on tosi hyvä olla ja tekisi mieli ilmaista se jotenkin, muttei osaa. Nyt se on vähän laantunut (ehkä Seroquelinkin takia) ja tän jälkeen kyllä taidan mennä nukkumaan.

Sain muuten tänään raudat alahampaista pois. Jeeejee, eihän ne ehtineetkään olla kuin joku viisi vuotta. Ainakin. Yläraudat lähtee harmi kyllä kuulemma vasta kevättalvella. :/ Huoh. Ei vaan jaksaisi, tahdon nää pois heti nyt. Sama synttäreiden kanssa, nyt kun niihin on enää kuukausi niin en malta enää odottaa, vaikka kuukausi on tosi lyhyt aika. Varmaan parin viikon päästä tuntuu vieläkin vaikeammalta. :P Oon ihan outo.

Ai niin. Tiistaina pääsen ratsastamaan! Lintsaan matikantunnin, en ehtisi muuten. Apua en jaksa odottaa, ihanaa, tiistaina jo. Kaikkea kivaa tapahtuu nyt lähiaikoina. Nyt kun tarkemmin mietin, niin taidan olla aika onnellinen tällä hetkellä. Ei ole mitään suurempaa huolenaihetta eikä stressiä mistään. Hyvä olo. Tuntuu niin ihanalta kun voi olla näin, ei edes kiinnosta tietää paljonko tänään painan tai että oonko syönyt terveellisesti vai enkö. Aivan sama!

Ei tästäkään tekstistä taas tule mitään... Meen nukkumaan ja kirjotan huomenna uudelleen, ainakin melko varmaan. :P