inhotus

Apua pelkään itteäni, mun mielialat muuttuu niin äkkiä ja ihan yhtäkkiä voi olo muuttua hyvästä huonoksi. Nyt tänään muistin että mulla on huomenna aika pediatrille ja alkoi ahdistaa ihan kamalasti, jos ne pakottaa mut vaa'alle, ne näkee että oon lihonut ihan liikaa ja en kestä sitä häpeää. En tiedä pystynkö siihen. En oikeesti halua että ne näkee kuinka painava oon.

Tultiin äsken kotiin, käytiin sitä ennen katsomassa yhtä asuntoa, siinä on tosi halpa vuokra kun ottaa huomioon sijainnin ja kaikki, mutta luulen vähän että en saa tuotakaan. Aina kannattaa silti yrittää. Sitten kotimatkalla äiti halus mäkkäriin, ite otin pienen mansikkapirtelön mutta en sitten pystynyt pitämään sitä kokonaan sisällä... Mummollakin oli taas niin paljon kaikkia herkkuja koko ajan tarjolla että oon lihonut 1000 kiloa, ahistaaaaa ja turvottaa. Lihava olo. Järki sanoo että ei mun tarvii olla laiha mutta nyt on taas se tunne... Kun vihaa kaikkea itessään, paksuja reisiä ja pömppömahaa.

Koko ajan vaan miettii että miten mä saan nää läskit äkkiä pois, ehkä jos en huomenna syö yhtään mitään ja käyn tunnin lenkillä, ehkä se auttaa? Jos teen niin koko viikon? Tai kaksi viikkoa? Saisiko siinä ajassa 5 kiloa pois? Tää on erilainen olo kuin sillon, kun kuvittelen, että laihduttaessa ja laihempana olisin onnellisempi. Nyt en luule mitään sellaista ja tiiän että jos en söisi mitään, niin olo on aika kamala eikä se juokseminenkaan mitään nautintoa ole, mutta nyt vaan tuntuu että se olisi oikein mulle kun oon ollut niin kamala possu koko viikonlopun.

Oon hirmu tyhmä.

Tuntuu kamalalta.