keskiviikko 26. toukokuuta 2010

ke 26052010

Hejssan. Tänään on ollut ihan kiva päivä, ei enää yhtään niin ahdistunut. Aamupalan jälkeen siivosin vaatekaapin (mikä oli aika iso homma) ja luin fysiikan kokeeseen. Pari kappaletta sain luettua ja enpä nyt ole sen jälkeen lukenut mitään... Pakko kohta selata toi koealue läpi ja sitten aamulla vielä otan ton kirjan vaikka aamupalalle mukaan... :D En mä mitään hyvää numeroa tavottele, kunhan pääsen läpi ja saan kurssimerkinnän. Tietty joku yli 7 näyttäisi siinä rivissä paremmalta kuin 5... Edellisistä fysiikan kursseista oon saanu 9 ja 8.

Njoo, lounaan jälkeen lähinnä nukuin tai siis yritin nukkua, mutta lähinnä torkuin, kun koko ajan joku laittoi tekstaria. Ärsyttävää kun en mä yleensä saa kovin paljon viestejä, mutta tietenkin heti kun on elintärkeät päikkärit menossa niin kaikkien pitää häiritä :(

Äiti kävi täällä meidän koiran kanssa, oli hauska nähdä sitä tälleen keskellä viikkoa ja se oli niin innoissaan kun oli muitakin ihmisiä, kaikkiin täytyy tutustua. Koska kaikki on potentiaalisia rapsuttelijoita... :D No joo mutta kun kerran äiti oli täällä niin pidettiin joku "hoitopalaveri" missä oli äiti, yks hoitaja ja minä. Puhuttiin lähinnä siitä kun oon muuttamassa omaan asuntoon (heti kun vaan saan sen) ja hoitojakso loppuu täällä osastolla juhannuksena. Äiti pelkää että kun muutan omilleni niin lopetan heti syömisen ja että kaikki alkaa taas alusta. Ymmärtäähän sen että se pelkää sitä. En vaan aio tehdä niin.

Tuntui ihan kivalta kun hoitaja sanoi, että oon mennyt eteenpäin tosi paljon ja että ne on olleet iloisia siitä. Äitikin sanoi samaa mutta tietysti sillä on niitä pelkoja. Tavallaan samalla kun tuntuu että etenee, niin vähän jotenkin pelottaa koska on enemmän vastuussa itsestään. Kun on hyvässä kunnossa niin tuntuu että täytyy pystyä huolehtimaan itsestään kunnolla. Mutta varmasti tää kuuluu asiaan. :) Pidän vaan mielessä ettei mun tarvii jaksaa aina yksin jos joskus on vaikeampaa, vaikka yleisesti ottaen olisinkin hyvässä kunnossa ja suht terve.

Asiasta viidenteen, oon nyt pari päivää pitänyt otsista pinneillä kiinni ja onpa ollut vapaa olo. :D En koskaan pidä hiuksia näin, ainakaan viimeiseen 5 vuoteen en ole pitänyt. Tai no ehkä joskus pari vuotta sitten kun ajoin kuntopyörällä niin pidin koska tuli niin hiki, mutta muuten en, koska ajattelin aina että mun otsa on niin ruma etten voi. Että sitä osaa olla hölmö. :P Pitää muutenkin jatkossa koittaa keksiä kaikkia kivoja kampauksia, kun en koskaan laita hiuksia mitenkään.

Mutta nyt meen suihkuun ja sitten jos pari minuuttia ehtisi lukea fysiikkaa... Ja sitten nukkumaan.

1 kommentti:

Catarina kirjoitti...

Mä olen niin iloinen sun puolesta, kun olet jo päässyt noin pitkälle tuossa paranemisessa, ihan mielettömän hienoa! :)
Sulla on mahtava asenne. Tuntuu, että sä osaat ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne on. Pysyt rauhallisena sekä ylä- että alamäissä. Kadehdittavaa :)

Tsemppiä ja onnea kokeeseen! <3