Njoo, lounaan jälkeen lähinnä nukuin tai siis yritin nukkua, mutta lähinnä torkuin, kun koko ajan joku laittoi tekstaria. Ärsyttävää kun en mä yleensä saa kovin paljon viestejä, mutta tietenkin heti kun on elintärkeät päikkärit menossa niin kaikkien pitää häiritä :(
Äiti kävi täällä meidän koiran kanssa, oli hauska nähdä sitä tälleen keskellä viikkoa ja se oli niin innoissaan kun oli muitakin ihmisiä, kaikkiin täytyy tutustua. Koska kaikki on potentiaalisia rapsuttelijoita... :D No joo mutta kun kerran äiti oli täällä niin pidettiin joku "hoitopalaveri" missä oli äiti, yks hoitaja ja minä. Puhuttiin lähinnä siitä kun oon muuttamassa omaan asuntoon (heti kun vaan saan sen) ja hoitojakso loppuu täällä osastolla juhannuksena. Äiti pelkää että kun muutan omilleni niin lopetan heti syömisen ja että kaikki alkaa taas alusta. Ymmärtäähän sen että se pelkää sitä. En vaan aio tehdä niin.
Tuntui ihan kivalta kun hoitaja sanoi, että oon mennyt eteenpäin tosi paljon ja että ne on olleet iloisia siitä. Äitikin sanoi samaa mutta tietysti sillä on niitä pelkoja. Tavallaan samalla kun tuntuu että etenee, niin vähän jotenkin pelottaa koska on enemmän vastuussa itsestään. Kun on hyvässä kunnossa niin tuntuu että täytyy pystyä huolehtimaan itsestään kunnolla. Mutta varmasti tää kuuluu asiaan. :) Pidän vaan mielessä ettei mun tarvii jaksaa aina yksin jos joskus on vaikeampaa, vaikka yleisesti ottaen olisinkin hyvässä kunnossa ja suht terve.
Mutta nyt meen suihkuun ja sitten jos pari minuuttia ehtisi lukea fysiikkaa... Ja sitten nukkumaan.
1 kommentti:
Mä olen niin iloinen sun puolesta, kun olet jo päässyt noin pitkälle tuossa paranemisessa, ihan mielettömän hienoa! :)
Sulla on mahtava asenne. Tuntuu, että sä osaat ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne on. Pysyt rauhallisena sekä ylä- että alamäissä. Kadehdittavaa :)
Tsemppiä ja onnea kokeeseen! <3
Lähetä kommentti