Ylöspäin

Heloooooooou. Pahin vaihe on ohi, nyt on ihan hyvä olla taas. Eipä mennytkään kuin kaksi viikkoa. -.- Ja siis oikeasti, tuntuu etten tehnyt mitään ihmeellistä, ja silti tänään ahdistus helpotti ja nyt on hyvä fiilis. Toivottavasti tää nyt pysyy pidempään.

Aiemmin kun olin syönyt ja kävelin koiran kanssa ulkona, mietin että tekisi kamalasti mieli oksentaa. Kotonakin vielä ajattelin sitä mutta tulin koneelle ja unohdin. Nyt oon aika iloinen tuosta. Tein jotain oikein.

Käytiin eilen seinäkiipeilemässä. Oli niin kivaa! Aaaaaaaaaaa nautin ihan hirveästi, se oli ihanaa. Rakastan korkeita paikkoja ja kiipeilyä. Parasta on ehkä se, että sossu luultavasti suostuisi maksamaan sen alkeiskurssin, jos tahdon mennä sinne, ja todellakin nyt tahdon. (En ollut tähän mennessä ihan varma kun viimeksi olin seinäkiipeillyt joskus ala-asteella) Kiipeiltiin eilen vain sellaisilla seinillä missä oli varmistuslaitteet, mutta tahtoisin käydä sen kurssin että saisin sen varmistuskortin. Tarvitsisin kylläkin jonkun kaverin sinne. Kysyin Sonjaa, mutta jos hänelle ei käy, niin pitää sitten koittaa saada joku muu. Mutta toivon että käy :DD Mutta tietenkin vaan jos häntä kiinnostaa, eihän siinä ole muuten järkeä. Se maksaa kuitenkin 70e.

Lintsasin muuten eilen koulusta. Oli viimeinen koulupäivä, mutta en vaan mitenkään saanut itseäni ylös sängystä. Tuntui ihan ylivoimaiselta nousta, pukeutua ja laittautua, ja lähteä kouluun. Vaikka olisi ollut ihan fiksua mennä matikantunnille niin en vaan pystynyt. Jäin vaan sitten nukkumaan, tosi fiksua... Mutta en mä kuole tähän. Jos tulee matikasta huono numero niin siinähän tulee, koitan olla välittämättä kovin paljon siitä.

Puhuin Kristan kanssa äsken puhelimessa ja piristi kyllä tosi paljon. :) Soitan vartin päästä uudestaan. On jotenkin tosi mukavaa kuulla kun joku on iloinen, se tarttuu.

Sori, taas kuvaton postaus, koitan tsempata jatkossa.