sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Waaaaaah.

On jotenkin alakuloinen olo. En tiedä miksi, mutta tuntuu vaan että haluaisin itkeä, tai ylipäätään tuntea jotain. Harmaa on taas aika kuvaava sana tällä hetkellä... Jotenkin turta. Inhoan tätä kun yhtenä päivänä oon niin yltiöpositiivinen ja iloinen ja toisena päivänä taas ihan maassa. Ne hyvät päivät on ihania, mutta nää huonommat on ihan perseestä.

Huomenna pitää jaksaa herätä aikaisin ja lähteä kouluun. Ei mulla ole kuin liikkaa ja keramiikkaa, mutta inhoan aamuherätyksiä. Tahdon herätä omia aikojani enkä kännykän piippailuun. Ja taas mulla on tosi laiska olo, kun oon vaan datannut. Sain kuitenkin siivottua, on täällä vieläkin vähän sotkuista mutta ei sentään kovin pahasti. Silleen ihan perussiistiä...

Ahdistaa, kun rahatilanne on niin surkea. Pitää maksaa laskuja mun opintotuellakin, eikä rahat varmaan riitä bussilippuunkaan. Että kiva joo. Pitää varmaan taas lainata mummolta tai jotain. Olisipa töitä... En tiedä miten jaksaisin, mutta rahalle olisi oikeasti tarvetta.

On jotenkin tosi tarkoitukseton olo. Ei ole mitään syytä olla, eikä mitään tavoitteita elämälle. Ja tuntuu yksinäiseltä... Siltä, ettei kukaan oikeasti välitä. (Vaikka tiedän että välittää) Miksi pitää olla näin tyhmä ja miksi mielialojen pitää muuttuilla näin, ihan varoittamatta. Tosi rasittavaa. Vituttaa.

Joku itseinhokin taas päällä. Ruma ja tyhmä ja laiska ja läski epäsosiaalinen paska. Tää on taas niin tätä, säälittävää... Tekee mieli tehdä jotain. Mattoveitsikin on osastolla, vittu. Ei se muutenkaan olisi järkevää. En harrasta sitä kovin usein, mutta joskus kun on tarpeeksi paha olo, niin kyllä se helpottaa. Tuli mieleen kun istuttiin autossa ja radiossa uutisissa sanottiin jotain, että nuorten viiltely on yleistynyt. Äiti siihen kommentoi että miten typerää - ihan sama kun hakkaisi päätä seinään, jos päätä särkee. Sattuu vaan enemmän. Olin vaan että joo...

Mitä mä teeeeeeeeeen... Turhauttavaa. Hakkaan kohta päätä seinään tai jotain.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi sua kulta pieni :( <3 Mä välitän ja kyllä sä sen toivottavasti tiedätkin. :) Musta on niin inhottavaa, et sulla on taas ollut tollanen päivä.. Haluisin niin paljon piristää sua.
Onneksi se veitsi on siellä osastolla, ja parempi kun ei olisi sielläkään. Mutta muista aina, että sä oot ihana ja tärkeä ystävä mulle vaikka miltä näyttäisit tai miltä tuntuis. Ja niitä huonoja päiviä on kaikilla ja tulee olemaan. :/ Mutta ehkä niitä pikkuhiljaa olisi aina vain vähemmän. *Rutistus* <3

pipawimonstewi ;) <3

Sara'Le Beri kirjoitti...

Muista että sulla oikeus tuntea, myös alakuloa kuin iloakin, vaikka tollanen mieliala heittely ei tee muuta kuin vihaiseksi, sitä kun alkaa sitten niinä hyvinä päivinä pelkäämään millon se alamäki alkaa.

Kun antaa itselleen luvan tuntea, voi alkaa sen harmaan arjen astua elämään. Itse olen välillä ihan tyytyväinen pelkkään siihenkin. Ei liian suurta draamaa ympärillä.

Harmi sun rahatilanne :( Se kaiken päälle saa helposti tuntuvan elämän kaatuvan niskaan. *haluas*

En tiedä osaako kukaan vanhempi suhtautua viiltelyyn oikein, toiset vetää hirveät kilarit, toiset pitää sitä vain tyhmänä. En usko että kukaan joka ei sitä ole harratanut tiedä kuinka "vapauttavaa" se on. Itse en ajattele sitä pahana, koska en tunne satuttavani siinä muita. Se on vain tunteiden hallinta keino jota pitää varoa ettei tee liian pysyviä jälkiä, sillä niitä tulee katumaan. Eikä itsensä satuttaminen paranna niitä asioita jotka sen aiheuttavat.

Ja tyttö vaikkei siltä nyt tuntuisikaan muista että olet kaunis, ihana ihminen, jolla on oikeus nauttia elämästä. *rutistus*

(köh köh köh, juu en harrasta kilometri viestejä xD)

Anonyymi kirjoitti...

no hahah, ompa hauskaa. Possunuha.... Ei yhtään hauskaa. :D mut jeps soitteleppa taas ku saat aikaseksi ;)