eieieieieieieiei

Mua ahistaaaaaa ihan jumalattomasti! (Kyyneleet tulee koko ajan silmiin. Ihan väärään aikaan, en voi itkeä päivällä.)

Ensinnäkin huomenna on matikan preli. Oon yrittänyt harjotella, mutta en muista enää mitään, en osaa enää. Turhaudun ja tulee niin paska olo, en jaksa opetella kaikkea uudestaan, ei jaksa ei jaksa ei jaksa!

Ja toinen. Äiti soitti äsken, se oli ottanut mun ylimmän yöpöydän laatikon käyttöönsä kun nukkuu mun huoneessa väliaikasesti, ja oli löytänyt mun mattoveitsen sieltä. Ja verisen paperin, miten tyhmä pitää ihmisen olla, kun ei heitä heti roskiin? Se kysyi ihan suoraan että en kai viiltele, sanoin että ei kun se paperi on vaan jääny sinne kun tuli verta nenästä. Ja mattoveistä oon tarvinnu joihinkin kuvistöihin. En tiedä uskoiko, sanoi vain että toivottavasti se on niin, kuulemma pelottavaa. Ja taas se tuli sieltä, "vähän sama kun vahingoittaisit mua". Se aina kääntää kaiken itteensä. Aina jos teen jotain itelleni niin ihan sama kun tekisin sille jotain. Se on niin väärin, en mä vaan voi aina tehdä kaikkea niin kuin pitäisi vain siksi etten satuta ketään muuta vahingossa.

Tahdon oman kämpän. Äiti kysyi että saako tehdä "arpiratsian" sitten kun tuun kotiin, sanoin että joo... Ja toivon ettei se tajua katsoa nilkkoihin. Mutta saa nähdä. En tiedä mitä sille sitten sanon. Ärsyttää, kun mun laatikoille mennään! Ne on mun yksityisaluetta, ei niitä saa kaivella ilman lupaa. Musta tuntuu ettei mulla oo mitään yksityisyyttä kotona, äiti saattaa koska tahansa soittaa ja sanoa että löysi sitä tai tätä mun laatikosta tai kaapista, mitä tää nyt on? Tahdon pois. Oman asunnon ja yksityisyyden, jooko...

Paha olla. Ahdistaa toi juttu niin paljon. Loukkaan taas äitiä, taas aiheutan sille huolta. Ja matikan preli. En osaa MITÄÄN. Yhtään mitään. Ehkä vähän joitain juttuja, mutta suurimman osan oon unohtanut. Mutta en vaan jaksa opiskella, hitto kun nyt ahdistaa, en edes pystyisi laskemaan matikantehtäviä kun itkettää!

Nyt ihan oikeasti tahdon muuttaa pois kotoa.

Käyn kävelyllä.