kotona taas

Voi elämä mikä viikonloppu.

Perjantaina meninkin katsomaan sitä mummia yksin, kun kaverilla oli maha kipeä. Oli jotenkin tosi surullista, kun se oli niin kärsivän ja väsyneen näköinen, puhuminenkin näytti väsyttävän. En viitsinyt olla kovin kauan, kun kuulemma siellä oli just ollut pari sukulaista, en tahtonut rasittaa sitä liikaa. Silti tuli hirveä syyllisyys kun olin niin vähän aikaa siellä. Ja alkoi itkettää kun lähdin sieltä, mummi ei kuulu sairaalaan, tuntui niin pahalta.

Illalla sitten katsottiin Suomi-USA -matsia, tai no eihän siitä tarvinnut katsoa kuin 15 min niin tiesi jo miten se loppuu. Jotain kaverin kavereita tuli käymään ja lähdettiin sitten niiden kanssa aamuyöllä johonkin, muistikuvat on vähän kadonneet kun tuli juotua liikaa. Siitä yöstä muistan sen verran että itkin kaverille etten ansaitse mitään hyvää tai jotain, muistaisinpa mitä muuta me juteltiin, mutta en muista kun ton yhden asian. En tajua mikä mulla oli, join vaan lisää vaikka hyvä kun sain enää lasin nostettua pöydältä. (aamullakin vielä, kun mulla oli hirveä jano ja katoin että tossa on lasi, join siitä vaikka joku sanoi "siinä on viinaa" ja mä sanoin "ei se mitää", ja hyi että se oksetti niin paljon.)

Ja kaikenlaista... Olin niin tööt ja olin kuulemma tosi kauan vessassa oksentamassa. (ensin oksensin keittiöön) Saatiin kyyti takasin kaverille joskus yhden aikaan eilen iltapäivällä. Muistan kun kävin vessassa ja mietin miksei mulla ole yhtään meikkiä, vaikken pessyt niitä illalla. Vasta myöhemmin tajusin että oon itkenyt ne pois.

Koko eilinenkin oli niin outo, nukuin kyllä pari tuntia päivällä mutta silti senkin jälkeen vielä tuntui että oon puoliunessa. Tosi sekava olo, tärisytti ja tuntui niin kuin koko ajan heräisin uudelleen ja ihmettelisin että missä mä oon. Aina kun laittoi silmät kiinni niin päässä pyöri.

Tänään oli ihana herätä aamulla kun oli normaali olo! Pystyi ajattelmaankin selkeästi. En tajua niitä jotka juo koko viikonlopun tai viikonkin putkeen, miten ne saa mitään alas sen ekan päivän jälkeen, mulla ainakin oli sellanen olo että jos juon vähänkin niin oksennan heti. Parempi näin. Ei meinaan kamalasti houkuta juoda ihan vähään aikaan.

Kävin tänään vielä katsomassa mummia... Se voi jo vähän paremmin, onneksi! Silti sattui, kun se sanoi olevansa niin väsynyt. Mutta ei sitä voi siitä syyttää. Olisin mäkin, oon nytkin väsynyt. Ja se on niin vanha ja joutuu makaamaan sairaalassa. Se on niin väärin... Kun kysyin että onko sillä siellä mitään tekemistä niin se pudisti päätään ja sanoi että ei edes jaksaisi tehdä mitään, kun ei meinaa jaksaa edes olla. Ei siihen osannut sanoa enää mitään.

Oli kamala lähteä sieltä kun mietin, että tää saattoi olla viimenen kerta kun nään mummin. Voi se silti vielä toipua tuosta, jos se vaan jaksaa yrittää.

Nyt mulla on tosi väsynyt olo, vaikka oon kyllä nukkunut ihan hyvin. Väsyttää vaan. Huomenna olisi kouluakin. Pakko mennä, luulen kyllä silti ettei paljon tule opittua mitään. Kunhan vaan menen paikalle. Sitten osastolle ja nukun varmaan koko päivän. Kirjotuksetkin lähenee, enkä mä saa luettua yhtään. Pääsenköhän matikasta edes läpi, en muista enää mitään. Pakko tsempata, mutta ajatuskin on ihan hirveä, en millään jaksaisi opiskella. Pitäisi lakata ajattelemasta ja ottaa se kirja käteen, ei se niin vaikeaa ole oikeasti, kun vaan tekee sen. Huoh.

Voisipa mennä jo nukkumaan...