maaliskuun vika

Aamu alkoi tosi ankeasti... Ahdisti jo valmiiksi, mutta söin silti aamupalaa ja laitoin itteni kuntoon. (=meikki, vaatteet, hiukset) Ja sitten takasin nukkumaan... Myöhemmin hoitaja tuli koputtelemaan että tuu syömään, sanoin että ei kun syökää te vaan, ja se vastas että ei kun nyt tuut. Mä en osaa tapella tai väittää vastaan jos jokin mussa sanoo että se toinen on oikeessa, niin menin sitten. Juteltiin kahden hoitajan (jotka oli työvuorossa) kanssa mun asioista ja sain dosettiin sellasen lääkkeen, jonka voin ottaa "tarvittaessa" eli sitten jos on tosi paha ahdistus. En muista sen nimeä mutta alkoi A:lla. En silti ottanut sitä sillon, kun tuntui että toi keskustelu auttoi jonkin verran.

Luulin vielä lounaan jälkeenkin että menisin kouluun 13:30. Aloin kuitenkin miettiä että koska on koeviikko ja menin koulun sivuille... Jaa tänään oli 1. rivin koe? Säikähdin kamalasti ja menin äkkiä Wilmaan katsomaan että ei kai mulla oo 1. rivillä mitään. Ei, huh. En missannut mitään. Tiistaina on kemian koe, siihen pitää alkaa lukea.

En jotenkin pysy mun pään perässä, nytkin oon päättäny että en laihduta enkä mitään, mutta samaan aikaan on paha olo kun mietin itteeni. Musta tuntuu että mun pitää vaan selvittää ajatukset niin ehkä se menee ohi. Haluun oppia tykkäämään ittestäni riippumatta siitä painanko 51 vai 53 kiloa. (Vai 46, jota pää koko ajan hokee, "LÄSKI, viime kesänä sä olit ALLE 46kg" - haista jo paska!)

Eteenpäin mennään sano mummo lumessa