ahdistus potenssiin 1000

Voi hemmetti että ahistaaaaaaaaa. Oikeesti en oo tuntenu itteeni varmaan koskaan näin valtavaks, musta tuntuu että lyllyn ja löllyn ja mua oksettaa.

Se alko jo eilen illalla. Katsoin peiliin ja huomasin että oon muuttunu valaaks - paniikki. Jos olisin saanu itkettyä niin olisin varmaan itkeny ja kauan, mutta ei tullu kyyneleitä, ahisti vaan ihan jumalattomasti. Kävin sitten hoitajalle juttelemassa tosta, oli muuten eka kerta täällä kun menin ahistuneena oma-aloitteisesti jutteleen, ja oon ollu täällä kuitenkin 8 kuukautta... Eihän se osannu mitenkään auttaa tai ehkä kuitenkin vähän, se oikeesti helpotti kun sai puhuttua vähän.

Tänään piti herätä jo 6:45 ja olin niin rättipoikki enkä millään meinannut jaksaa nousta. Pakotin silti itteni ylös ja menin kasiksi kouluun. Kävin kans kirjastossa varaamassa biologian kirjan itelleni, niin ei tarvii ehkä ostaa sitä ollenkaan, jos vaan ei tuu varauksia sen jälkeen siihen niin voin uusia sen lainan kesäkuulle asti. Kahdelta oli sossun tapaaminen mun muuttamista koskien. Se selkeytti aika paljon asioita mutta en vaan millään meinannut jaksaa olla siellä, kun päätä särki ja olin niin koomassa.

Sieltä sitten taas osastolle. Pyysin buranan ja menin nukkumaan. Tai no ensin en millään saanut nukahdettua vaikka väsytti, sattui meinaan niin julmetusti päähän, tum tum tum tum tum. Makasin vaan paikallani ja toivoin että kuolisin pois. Kyllä mä sitten nukahdin ja jossain vaiheessa hoitaja tuli koputtelemaan ovelle, että tuun tekeen salaatin päivälliselle. (ruuanlaittopäivä) Ihana oli herätä kun päänsärky oli poissa. Tai on se vielä tuolla jossain taka-alalla mutta ei pahasti.

Oikeesti tää on niin kamalaa kun musta tuntuu etten voi pitää muuta kun verkkareita näillä tukkireisillä. Laitoin aamulla farkut ja hyi että ahdisti nähdä ittensä kaikista peileistä, mä en oo tottunu itteeni tälläsenä, enkä tiedä totunko ikinä. Heti kun pääsin osastolle takasin niin vaihdoin verkkarit jalkaan. Mittasin eilen reidenympäryksen (don't know why) ja ei se nyt niin montaa senttiä ollu kasvanu, mutta yllättävän paljon se parikin senttiä näkyy. Ei kestä ei kestä eeeeiiii. Välillä tuntuu että pää hajoo ja tuun hulluks, en osaa ajatella selkeästi ja ahistaa, ahistaa, ahistaa.

Ei jaksa edes lenkille mennä. Ei oikeesti yhtään huvita, tekisin melkein mitä vaan muuta, ja koska oon laiska paska en jaksa pakottaa itteeni lähtemään. Sen sijaan kehittelen päässäni ties mitä paastosuunnitelmia jotka ei kuitenkaan toteudu.