omaa lomaa

Ihan kauhee päivä ollu. En jaksanut mennä kouluun, jäin vaan nukkumaan. Ja kun sain itteni ylös niin ahistus oli taas ihan järjetön. Miljoona juttua päässä jotka kiertää samaa kehää ja ahistaa ihan hirveesti. Pyysin tossa päivällä hoitajalta Ataraxin ja juteltiin sen kanssa vähän, kai se taas vähän helpotti mutta ei kyllä kovin merkittävästi. Se sanoi että sen silmissä oon kyllä ihan laiha, joo ehkä voin näyttääkin ihan kohtuulliselta näissä verkkareissa ja hupparissa, mutta jos se näkis mut nyt farkuissa... Onhan se varmaan vaikee ulkopuolisen ymmärtää mutta jäi silti vähän sellanen olo että oon tyhmä kun ahistun sellasesta mikä ei oo totta. Mutta kun se ON niin totta.

Sain sen Ataraxin ja nukuin vähän aikaa, päivälliseen asti. Olipa kiva mennä keittiöön ja todeta että siellä on makkarakeittoa, great... No joo en kuollu siihen. Ahistus on vähän helpottanut, ainakin kun vertaa aiempaan kun ennen sitä Ataraxia vaan makasin lähinnä sängyssä mykkyrässä ja pidin päästä kiinni kun tuntu että kuolen siihen ahistukseen. Hirvee olotila.

Hoitaja oli sitä mieltä että mun pitäis lisätä liikuntaa. Se ahistaa mua ja sanoinkin siitä mutta ei se tainnut ihan ymmärtää. Mua ahistaa käydä lenkillä kun en nauti siitä yleensä yhtään, joskus harvoin voi olla hyvä lenkki mutta kun melkein aina on huono lenkki. Ulkona tuulee ja ihmiset tuijottaa ja mua väsyttää. Kunto on laskenu oikeesti paljon mutta musta tuntuu että vihaan lenkkeilyä. Ei se ennen tuntunut näin vastenmieliseltä... Viimesimmät lenkit on vaan ollu sellasia että oon vaan tullu huonolle tuulelle eikä enää tee mieli edes lähteä. Mutta pointti siis oli se että kun hoitaja sanoi että mun pitäis liikkua enemmän, niin tuli sellanen riittämätön tunne. Laiska. Mutta tottahan se on että parempi olis harrastaa sitä liikuntaa riittävästi niin ehkä saisi syömisetkin helpommin kuntoon. Kun ei jaksa liikkua jos ei syö. Mutta kun mua ahistaa mennä tonne ulos kun siellä on ihmisiä ja mua ahistaa juosta, kun mulla on niin paska kunto.

Ei millään jaksais laihduttaa mutta tuntuu että on vaan pakko. Sekin ahistaa kun pitää tehä jotain mitä ei haluaisi. Ja kun se joka pakottaa tekeen sen on oma pää, miten siitä pääsee eroon, kun se on pään sisällä?

Koulussakin oon niin jäljessä. Tänään jäi fysiikka ja kuvis väliin, tosi hienoa, perjantaina alotetaan uus tehtävä kuviksessa ja mä en oo alottanu sitä aiempaakaan. Fysiikassa nyt oon muutenkin ihan pihalla. Sama biologiassa. Tekis mieli jäädä kokonaan koulusta pois mutta sepä vasta oliskin fiksua, kun multa puuttuu enää 8 kurssia että valmistun lukiosta + syksyn kirjotukset (terveystieto ja enkku uusiksi). Haaveilen vaan vapaudesta mutta onneks kohta on kesäloma. Nyt vaan pitää jaksaa tää jakso ja sitten syksyllä vielä vähän.

Ulkonakin vaan tuulee ja on ihan harmaata... Hyvä syy olla menemättä ulos. Joopa joo.