chained

Oon kirjastossa, hyppytunti.

Kävin tänään aamulla psykologilla piiiiiitkästä aikaa. On ollu taukoa kun mulla on ollu kirjotuksia ja kaikkee, niin oon joutunut perumaan aikoja ja sitten se on taas jääny vähäks aikaa ja silleen... Oli ihan kiva päästä puhumaan, taisi se vähän auttaakin. Kun mulla on joku epämääränen ahdistus koko ajan päällä teen ihan miten vaan... (syön tai en syö, käyn lenkillä tai en käy) Luultavasti tää johtuu jostain muusta. Tuntuu niinkun olisin vankina, en kenenkään muun kun itteni vankina ja se on tosi rasittavaaaaaaa. En pääse siitä eroon että näen ittessäni läskiä kaikkialla liikaa ja vaikka ajattelen että oon ihan hyvä näin, niin silti on niin vahva se tunne että se ei ole totta.

Tekis mieli hakata päätä seinään. Tällä kertaa ihan oikeesti :D Mutta ei siis ole kovin kiva tunne, tosi turhauttavaa kun tietää että ei kukaan muu rajota mua kun mä itse. Ahdistus ei nyt ole kovin paha kun tiedän mistä se johtuu, lähinnä vaan ärsyttää ja väsyttää.

Söin äsken suklaapatukan ja nyt mietin että kannattiko, mutta toisaalta ei se haittaa, koska en ostanut sitä 200g levyä joka olisi sitten varmasti päätynyt vessanpönttöön. (nyt ei tullut edes mieleen oksentaa, tajusin just) Kuitenkin kun on niin epävarma olo siitä että mitä pitäis tehdä, laskenko kalorit vai enkö (oon nyt lauantaista asti laskenu) ja meenkö tänään lenkille vai enkö mee...

Tell me what to do :/ Joo tiedän mitä kaikki vastais tähän, olispa se niin yksinkertasta. Kyllä jos multa joku kysyis niin sanoisin että ole tyytyväinen ittees sellasena kun oot, älä murehdi turhia ja elä hetkessä jne. Mutta mun PÄÄ ei anna mulle rauhaa! Voisinpa repiä sen irti.